Lue keskustelun säännöt.
Millainen on aspergerin oireyhtymä?
09.05.2010 |
Mies pyysi deiteille ja kertoi sairastavansa aspergerin oireyhtymää.Itselläni ei ole mitään kokemusta eikä kovin suurta tietoa koko oireyhtymästä. Liityykö tämä jotenkin kehitysvammaisuuteen? Näkyykö ulospäin?
Kommentit (28)
että asperger myös periytyy. Eli teidän lapsillakin voi olla samoja piirteitä. Ja as-lapsen äitinä (ja miniänä!) voin kertoa, että se aiheuttaa kyllä ison kansan ongelmia. Toisaalta sitten voisi ajatella, että kun on itsekin asperger tai ainakin tottunut puolison as-piirteisiin, niin osaa sitä lastakin paremmin ymmärtää ja tukea kuin nenttivanhempi osaisi. SIlloin ehkä lapsenkin ongelmat ovat pienempiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei välttämättä liity kehitysvammaisuutta. Monet aspergerit ovat ihan normaaliälyisiä tai jopa joillakin alueilla erityisen lahjakkaita. Aikuinen asperger on usein oppinut elämään ja toimimaan niin, ettei asia hirveästi vaivaa.
Sitä oli erittäin vaikeaa saada diagnosoitua mitenkään, koska häntä pidettiin luonnevikaisena, hulluna, luulosairaana ja masentuneena. Hän on tietyillä aloilla erittäin lahjakas mutta sosiaalinen kanssakäyminen tuottaa hänelle ongelmia. Esim kokoustilanteet ja isomman porukan kanssa keskustelu on vaikeaa, häneltä menee asiat ihan ohi ja jälkeenpäin hän on aivan väsynyt, ts ollut ihan aistiensa äärirajoilla tms...
Meillä esim. on as-lapsi ja ainoa sukulainen, jolla ilmeisesti on as, on miehen veli. Ei muita.
Ja että aspergeria on kovin monenlaista. Voi olla hyvinkin vähäoireista, kuten ilmeisesti ap:n tapaamalla miehellä ja sitten sellaista, että ihminen ei omin avuin kykene aikuisenakaan tulemaan toimeen ja elämään.
-as-lapsen surullinen äiti-
Ja että aspergeria on kovin monenlaista. Voi olla hyvinkin vähäoireista, kuten ilmeisesti ap:n tapaamalla miehellä ja sitten sellaista, että ihminen ei omin avuin kykene aikuisenakaan tulemaan toimeen ja elämään.-as-lapsen surullinen äiti-
Aikuisen kohdalla tietysti on usein jo myöhäistä, mutta jos nyt siis sattuisi as-lapsen samaan, niin kunnollisella kuntoutuksella itsenäiseen normaaliin elämään kykyneminen on kyllä meilkein varmaa. Kuntoutusta kannattaa siis vaatia!
(terv se assin äiti ja miniä yläpuolelta. Meidän lapsi on hyötynyt kuntoutuksesta ainakin huomattavasti ja pystyy nyt käymään tavallista koulua tavallisella luokalla, vaikka ensin vaati pienluokkaa)
Ja että aspergeria on kovin monenlaista. Voi olla hyvinkin vähäoireista, kuten ilmeisesti ap:n tapaamalla miehellä ja sitten sellaista, että ihminen ei omin avuin kykene aikuisenakaan tulemaan toimeen ja elämään. -as-lapsen surullinen äiti-
Aikuisen kohdalla tietysti on usein jo myöhäistä, mutta jos nyt siis sattuisi as-lapsen samaan, niin kunnollisella kuntoutuksella itsenäiseen normaaliin elämään kykyneminen on kyllä meilkein varmaa. Kuntoutusta kannattaa siis vaatia! (terv se assin äiti ja miniä yläpuolelta. Meidän lapsi on hyötynyt kuntoutuksesta ainakin huomattavasti ja pystyy nyt käymään tavallista koulua tavallisella luokalla, vaikka ensin vaati pienluokkaa)
Kuntoutusta saa meidänkin vintiö ja saanut jo 4-vuotiasta lähtien siis toiminta- ja puheterapiaa ja sensomotorista kuntoutusta. Ja käy pienluokkaa.
Ja silti epäilen, tuleeko koskaan toimeen omillaan. Kannattaa muistaa, että asperger ON autismikirjon sairaus ja pahimmillaan hyvinkin samanlaista kuin HFA eli hyvätasoinen autismi, minkä useimmat mieltävät vaikeammaksi neurologiseksi sairaudeksi.
Hyvä, että teillä on kehittynyt noin myönteisesti. Kehitystä tapahtuu toki meilläkin kaiken aikaa, mutta lapset siis ovat yksilöitä tässäkin asiassa.
-as-lapsen surullinen äiti-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma tytär on ainoa ihminen, jonka käytettävissä mieheni on milloin tahansa, siis ainoa joka saa häneen aina kontaktin. Mieheni on erittäin huolehtivainen ja rakastava isä eikä hänellä ole mitään vaikeuksia kehua myöskään vaimoaan.
Tietyllä tavalla hän on tosikko eli ottaa etenkin kaiken kielteisen erittäin sananmukaisesti, mutta toisaalta hän on hillittömän hauska joko tahallaan tai tahattomasti, sillä hän käyttää kieltä tavattoman luovasti ja keksii jatkuvasti omia tapoja sanoa asioita.
Ulkopuolisten mielestä hän on ehkä hiukan erikoinen, mutta ei varmasti sairas. Hänen työnsä on hyvin sosiaalista ja siksi hän kaipaa paljon rauhaa kotona. Oman rytmin säilyttäminen on hänelle erittäin tärkeää, esim. se, että hän voi halutessaan pitää keskellä päivää taukoja. Ei sovi 9-16-työhön vaan parhaimmillaan yrittäjänä.
Ja että aspergeria on kovin monenlaista. Voi olla hyvinkin vähäoireista, kuten ilmeisesti ap:n tapaamalla miehellä ja sitten sellaista, että ihminen ei omin avuin kykene aikuisenakaan tulemaan toimeen ja elämään. -as-lapsen surullinen äiti-
Aikuisen kohdalla tietysti on usein jo myöhäistä, mutta jos nyt siis sattuisi as-lapsen samaan, niin kunnollisella kuntoutuksella itsenäiseen normaaliin elämään kykyneminen on kyllä meilkein varmaa. Kuntoutusta kannattaa siis vaatia! (terv se assin äiti ja miniä yläpuolelta. Meidän lapsi on hyötynyt kuntoutuksesta ainakin huomattavasti ja pystyy nyt käymään tavallista koulua tavallisella luokalla, vaikka ensin vaati pienluokkaa)
Kuntoutusta saa meidänkin vintiö ja saanut jo 4-vuotiasta lähtien siis toiminta- ja puheterapiaa ja sensomotorista kuntoutusta. Ja käy pienluokkaa.Ja silti epäilen, tuleeko koskaan toimeen omillaan. Kannattaa muistaa, että asperger ON autismikirjon sairaus ja pahimmillaan hyvinkin samanlaista kuin HFA eli hyvätasoinen autismi, minkä useimmat mieltävät vaikeammaksi neurologiseksi sairaudeksi.
Hyvä, että teillä on kehittynyt noin myönteisesti. Kehitystä tapahtuu toki meilläkin kaiken aikaa, mutta lapset siis ovat yksilöitä tässäkin asiassa.
-as-lapsen surullinen äiti-
vaikka teidän lapsi ei vastaakaan kuntoutuksene yhtä myönteisesti kuin monet muut. Varsin monet nimittäin vastaavat, vaikka tietysti se vaatii paljon työtä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
no ehkä satunnaisen as-lapsen vanhemman ei silti kannata heittää kirvestä kaivoon
Ja että aspergeria on kovin monenlaista. Voi olla hyvinkin vähäoireista, kuten ilmeisesti ap:n tapaamalla miehellä ja sitten sellaista, että ihminen ei omin avuin kykene aikuisenakaan tulemaan toimeen ja elämään. -as-lapsen surullinen äiti-
Aikuisen kohdalla tietysti on usein jo myöhäistä, mutta jos nyt siis sattuisi as-lapsen samaan, niin kunnollisella kuntoutuksella itsenäiseen normaaliin elämään kykyneminen on kyllä meilkein varmaa. Kuntoutusta kannattaa siis vaatia! (terv se assin äiti ja miniä yläpuolelta. Meidän lapsi on hyötynyt kuntoutuksesta ainakin huomattavasti ja pystyy nyt käymään tavallista koulua tavallisella luokalla, vaikka ensin vaati pienluokkaa)
Kuntoutusta saa meidänkin vintiö ja saanut jo 4-vuotiasta lähtien siis toiminta- ja puheterapiaa ja sensomotorista kuntoutusta. Ja käy pienluokkaa. Ja silti epäilen, tuleeko koskaan toimeen omillaan. Kannattaa muistaa, että asperger ON autismikirjon sairaus ja pahimmillaan hyvinkin samanlaista kuin HFA eli hyvätasoinen autismi, minkä useimmat mieltävät vaikeammaksi neurologiseksi sairaudeksi. Hyvä, että teillä on kehittynyt noin myönteisesti. Kehitystä tapahtuu toki meilläkin kaiken aikaa, mutta lapset siis ovat yksilöitä tässäkin asiassa. -as-lapsen surullinen äiti-
vaikka teidän lapsi ei vastaakaan kuntoutuksene yhtä myönteisesti kuin monet muut. Varsin monet nimittäin vastaavat, vaikka tietysti se vaatii paljon työtä.
Totta kai "kuntoutuksesta" (mitä se sitten onkaan, asperger-kuntoutusta ei ole sillä nimikkeellä oikeastaan olemassa, kyse on erilaisista terapioista tai koulussa/laitoksessa tapahtuvasta arjen taitojen opettelusta) on hyötyä.
Mutta on ikävä kyllä kaunistelua sanoa, että kaikki pärjäävät normaalielämässä aikuisena ilman tukitoimia. Eivät pärjää. Asseja on tukiasunnoissa ja laitoksissakin, joten sitä on hyvin monentasoista.
Mutta kuten jo sanoin ekassa kommentissani, ap:n miestuttava lienee lievästä päästä assi. Ja minusta on hienoa, että hän on avoimesti kertonut, mistä on kohdallaan kyse.
En ap:nä arkailisi tutustua ko. mieheen. Jos se ei "anna", ei se kauheasti otakaan - jäätte sitten ystäviksi. Kauheasti ei tässä maailmassa minusta kannata murehtia sitä, miten joku sairaus periytyy tms., asperger voi osua lapselle kuin "salama kirkkaalta taivaaltakin".
-as-lapsen surullinen äiti-
Totta kai "kuntoutuksesta" (mitä se sitten onkaan, asperger-kuntoutusta ei ole sillä nimikkeellä oikeastaan olemassa, kyse on erilaisista terapioista tai koulussa/laitoksessa tapahtuvasta arjen taitojen opettelusta) on hyötyä.Mutta on ikävä kyllä kaunistelua sanoa, että kaikki pärjäävät normaalielämässä aikuisena ilman tukitoimia. Eivät pärjää. Asseja on tukiasunnoissa ja laitoksissakin, joten sitä on hyvin monentasoista.
eivät yleensä ole saaneet kunnollista kuntoutusta tai kuntoutusta ollenkaan. Sitä kun on käytännössä kehitetty vasta 2000-luvulla.
Tietosi siitä, että asperger-kuntoutusta ei olisi olemassa, on vähän vanhentunut. Asperger-lapsille annetaan räätälöityä neuropsykologista kuntoutusta, jonka idea on pääasiassa siinä, että opetellaan kompensoimaan as-tyypilliset neurologiset ongelmat joko omilla vahvuuksilla taisitten ihan raa-alla harjoituksella ja työllä. Samalla kuntoutukseen kuuluu se, ettäl apsi saa tietoa omasta oireyhtymästään ja siitä, mitä sen häneen vaikuttaa ja sitä kautta aineksia luoda omaa identiteettiään sekä assina että omana itsenään. Vaikka neuropsykologisen kuntoutuksen yleisniikkeellä anettavaa kuntoutustatoki annetaan muillekin neurologisista ongelmista 'kärsiville' ihmisille, se on yleensä sovelletaan nimenomaan kulloisenkin potilasryhmän tarpeisiin. As-lasten neuropsykologinen kuntoutus on siis erittäin as-specifiä (joskin tietty myös lapsikohtaisesti sovellettua) ja se kyllä toimii eritäin hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikä ole mitään epämääräistä "Kuntoutusta".
Tai voi olla myös nimikkeellä "Coaching". Mutta et siis hae esim. Kelalta "kuntoutusta", vaan se on aina jonkin nimistä terapiaa.
Ja tosi on, että sitä neuropsykologista kuntoutusta moni on kehunut. Itse ajattelin ehdottaa sitä parin vuoden päästä Lastenklinikalla, sitä harvemmin kuulemma annetaan vielä alle 10-vuotiaalle lapselle (meillä siis vasta 8-vuotias).
Ja totta: Suomen eka as-dgkin annettiin muistaakseni vasta 1981, 80-luvun alussa kuitenkin.
-as-lapsen surullinen äiti-
ja haetaan kuntoutustukilomakkeella. Johon kyllä sitten yksilöidään että "neuropsykologinen kuntoutus". Sitä en tiedä, mitä se terapia sitten olisi.
No tää nyt oli aika assimaista saivartelua jo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja haetaan kuntoutustukilomakkeella. Johon kyllä sitten yksilöidään että "neuropsykologinen kuntoutus". Sitä en tiedä, mitä se terapia sitten olisi. No tää nyt oli aika assimaista saivartelua jo.
Täällä sitä saa mm. neuropsykiatrisen ja neuropsykologisen terapian nimikkeellä, mutta varmaan on ihan samaa asiaa. ;-)
Kun vaan ajan takaa sitä, ettei sellaista yleinimikettä Kuntoutus ole, vaan on monenlaisia eri keinoja puuttua eri puoliin aspergerissa, joka - kuten jo sana oireyhtymä sanoo - on aika monipuolinen kirjo erilaisia ongelmia, joista kullakin as-yksilöllä on täysin yksilöllinen ja omanlaisensa kimppu kasassa.
Mistä sitten siis seuraa sekin, että ongelmien vaikeusaste vaihtelee aivan hurjasti.
-as-lapsen surullinen äiti-
Kävin itse muutamilla treffeillä as-miehen kanssa ja kuuntelin miehen monologeja häntä kiinnostavista asioista, niitä saattoi kestää parikin tuntia yhteen perään. Hän oli heti alusta saakka erittäin vaativa ja vähän omituinen, vaati tunteidenosoituksia tarttumalla yhtäkkiä käsiini ja asettelemalla niitä oikeisiin paikkoihin. Jos minulla oli eri mielipide jostain (esim. ruuan mausta) niin hän hermostui ja kasvot alkoivat nykiä, treffit olivat sen päivän osalta pilalla. Pahin tilanne kuitenkin tuli kun päätin lopettaa toivottomalta tuntuvan treffailun, mies kirjaimellisesti sekosi ja jouduin juoksemaan tilanteesta karkuun. Olimme kahvilassa jossa hän alkoi huutaa ja haukkua minua huoraksi. En todellakaan suosittele assia treffikumppaniksi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan kuitenkin ymmärrät, että as on vain yksi puoli ihmisessä. Jos joku as-mies on ollut mulkvisti, kaikki eivät onneksi ole - kuten tässäkin ketjussa on muutama as-miehen vaimo kertonut.
Sinänsä varsinkin as-lapsilla on aika tyypillistä se, että omista rutiineista pidetään kiinni ja halutaan, että kaikki toimii ennakoidusti ja siten, kuten he mielessään suunnittelevat. Siitä monet kuitenkin pääsevät jossain määrin yli, kun kasvavat.
Edellinen kumppanini oli hyvin epäsosiaalinen ja viihtyi oikeastaan vain omassa seurassaan. Hänellä oli useita pakkomielteitä ja mikään ei mennyt niiden ohitse. Ei edes perhe. Mahtoiko hänkin "sairastaa" tätä oireyhtymää:)
Mun ex oli tommonen ja sillä oli psykoosi.
kuin keskimäärin. Sanon tämän monenkymmenen vuoden kokemuksella as-aviomiehestä ja as-palstan parisuhdekeskusteluja seuranneena.
Ei välttämättä liity kehitysvammaisuutta. Monet aspergerit ovat ihan normaaliälyisiä tai jopa joillakin alueilla erityisen lahjakkaita. Aikuinen asperger on usein oppinut elämään ja toimimaan niin, ettei asia hirveästi vaivaa. Ei se ulospäin näy.
se on siis eri juttu kuin joku Rainman- tyyppinen autisti. Itse seurustelin vähän aikaa aspergerin kanssa, ja se näkyi siinä kulmikkaina liikkeinä ja epäsosiaalisuutena. Ei kyennyt töihin joissa vaaditaan sosiaalisuutta.
kielikuvia, vaan käsittelevät kaiken konkreettisesti.
Eli ei sit "maalailla piruja seinille" eikä "polteta päreitä" tai "olla onnen kukkuloilla".
ja voin sanoa, että av-palstan perusteella meillä on parisuhteessa paljon vähemmän ongelmia kuin keskimäärin.
Asperger ei ole tunnekylmä, mutta hän usein ilmaisee tunteitaan eri tavoin kuin muut, ja voi olla ettei hän osaa kunnolla ilmaistakaan niitä. Usein on myös niin, että assi ilmaisee tunteitaan teoilla, muttei sanoilla. Hän esimerkiksi tuo sinulle kaupasta lempiruokaasi ja keittää aamulla kahvin valmiiksi, muttei toistele, että rakastaa sinua. Surun ja pettyyksen tunteet ovat usei nvaikeita ja assi käsittelee niitä parhaiten yksin: anna hänelle rauha, äläkä vaadi heti puhumaan niistä.
Ylipäätään assi tarvitsee yleensä paljon omaa rauhaa. Hän siis sopii sellaiseen parisuhteeseen, jossa toiselle annetaan tilaa, muttei kovin hyvin sellaiseen, jossa täytyy jokahetki ja kaikki tehdä yhdessä.
Kehitysvammaisuutta aspergereilla on hyvin harvoin. Sen sijaan heillä aika usein on add tai adhd-tyyppisiä liitännäisoireita, jotka vaikeuttavat huomattavasti keskittymiskykyä niissä asioissa jotka eivät heitä kiinnosta. Tämän takia meillä esimerkiksi minä hoidan laskujen maksun ja raha-asiat ylipäänsä - miehen kiinnostus ei riittäisi ja ne jäisivät hoitamatta. Mieheltäni jäi myös aikoinaan lukio kesken, vaikka älyssä ei sinänsä ole vikaa, ihan siksi että siellä oli liikaa asioita, jotka eivät kiinnostaneet. Sittemmin hän on kyllä suorittanut amk-tutkinnon alalta, joka kiinnostaa ja on työllistynyt sillä alalla hyvin läpi lamojen ja ansaitseekin ihan keskiverrosti.
Asperger ei näy ulkonäössä fyysisesti mutta siihen liittyy piireitä, jotka VOIVAT näkyä ulospäin. Monilla asseilla on aistiyliherkkyyksiä, joiden takia he pitävät mielellään tietyntyyppisiä vaatteita - pehmeitä, saumattomia, luonnonkuituisia ja joskus myös vanhoja, mukavaksi kuluneita. Lisäksi tuo keskittyminen voi joskus tuottaa hassuja vaateyhdistelmiä: Mä olen esim kerran ollut mieheni kanssa kaupassa niin että hänellä oli jalassaan eripari kengät. Ne oli vielä eri värisetkin. keskittymiskyky oli juuri pukemishetkellä ollut jossain vähän muualla...
Mutta kyllä suhde assin kanssa voi siis olla ihan menestyksekäs. Me olemme olleet yhdessä 15 vuotta ja ihan tyytyväisiä ollaan. Kaikissa ihmisissä on jotain isompia ja pienempiä vikoja. On sitten hyviäkin puolia vastapainoksi.