Kadehditko / inhoatko miehen siskoa?

joten välillämme ei ole kilpailua. Joissain asioissa ajattelen, että haluaisin itse olla 10 vuoden päästä samassa tilanteessa. Joissain toisissa asioissa taas ajattelen, että itse toimisin toisin. Muutamia asioita ja elämänvalintoja ihmettelen, mutta nehän eivät oikeastaan kuulu minulle. Syitä inhotakaan ei ole. Välit ovat ihan ok.

On mukava ja herttainen ihminen. Ainoa ikävä ihminen on hänen miehensä, joka on junttien juntti. Minusta mieheni sisko ansaitsisi parempaa, mutta jokainen itse tietenkin valitsee puolisonsa.

inhoaa minua.

Hoidin hänen äitiään ,siis anoppiani 20 vuotta asui samassa talossa. Enkä ikinä ottanut mitään korvausta, hoitamisesta. Mulle selvisi ,pitkän ajan perästä ,että a noppi laittoi säästyneet rahat tyttärelleen. Joita emme olleet ottaneet hoidosta. KISmittää vieläkin ,että käytti äitiäään hyväkseen.

Tosin miehen sisko on minua lähes 10 vuotta vanhempi.

Mulla ei ole omaa siskoa. Miehen sisko on perheensä ainoa tytär myös. Ollaan lähes samanikäisiä, ja tuntuu että aina on ollut pieni kilpailutilanne meneillään. Onko tämä normaalia ja kuinka tästä pääsee eroon? Miehen sisko on tavallaan ihan mukava ihminen, mutta hän on tehnyt sellaisia ratkaisuja elämässään joita ikinä en voisi itse tehdä ja niitä on vaikea ymmärtää sen vuoksi...

juuri tietynlainen kilpailutilanne, mitä ei todellakaan omien sukulaisten tai kavereiden kanssa ole. En oikein tiedä, mistä johtuu - ei kyllä ole muutenkaan sellainen ihminen, jonka kanssa olisin tekemisissä muuten. No ei kauheasti tapaillakaan. Mies hoitaa suhteen sinne päin ja minä omaan sukuun. Miehen sisko kyllä hoitaa paljon meidän lapsia, mitä arvostan paljon ja mekin hoidettaisiin kyllä heidän, mutta ovat vielä niin pieniä, että eivät ehkä siksi vielä ole kysyneet apua. Ihan kohteliaat välit kuitenkin, enkä halua aiheuttaa mitään erityistä ongelmaa, koska haluan, että lapsillani on mahdollisuus luoda hyvät välit serkkuihinsa.

Hänen elämässään ei ole mitään kadehdittavaa. Hänen keskimmäinen lapsensa on nimittäin kuollut, ja se varmasti vaikuttaa heidän elämäänsä masentavasti kuolemaan asti.



En myöskään inhoa, ei hän koskaan ole mitään sellaistakaan tehnyt, jonka vuoksi tekisi mieli inhota. Meillä on jonkin verran ikäeroa, ja elämme aivan erilaista elämää (olin se humpukka miniä, josta ei oikeanlaista työihmistä tule:) joten en kyllä voi sanoa olevani kuitenkaan ystävä hänen kanssaan. Ei esim. koskaan käydä yhdessä lomailemassa tms. Kavereita ollaan.

toimeen. Olemme ystäviä. Samoin siskopuolen kanssa, mutta ehkä välimatkan vuoksi emme ole niin läheisiä kuin kaksoissiskon kanssa. Ja mitä tulee noihin ratkaisuihin elämässä, minäkin ihmettelen suuresti molempien miehen siskojen yhtä isoa ratkaisua elämässä, MUTTA en ikinä ole ääneen arvostellut vaan olen tukenut heitä. Ja se, että itse olisin tehnyt täysin päinvastoin, ei millään tavalla huononna meidän välejä.

Sinun lienee syytä katsoa peiliin. Tuo kuulostaa perin omituiselta.