Lue keskustelun säännöt.
Millainen ihminen jättää masentuneen puolison?
08.05.2010 |
Miten minä saatoin tuollaisen ihmisen kanssa tehdä lapsia?
Kommentit (31)
[quote author="Vierailija" time="16.07.2013 klo 15:54"]
Vaimoni oli rankasti masentunut toista vuotta esikoisen syntymän jälkeen. Siis ihan osastolla hoidossa jonkun aikaa ja makasi vaan sohvalla tai sängyssä. Itse en voinut tehdä muuta kuin irtisanoutua töistä ja hoitaa häntä ja lasta koko tämän parisen vuotta. Kyllä itku tuli minullekin melkein joka päivä. Mutta mitä muutakaan olisin voinut tehdä? Ottaa lapsen ja jättää vaimoni ja lapseni äidin sairastamaan yksinään? Miten hän olisi siitä voinut itse selvitä? Ei siis puhettakaan, että olisi saanut laskuja maksettua, laitettua itselleen ruokaa, peseytynyt, parantunut.
Minusta olisi ollut ihan mahdottoman itsekästä lähteä pois toisen sairauden takia. Onneksi hän parani ja aikanaan saimme "vahingossa" toisenkin pojan ja nyt on kaikki taas hyvin.
Vastaavasti uskon hänen kyllä tukevan minua vaikeuksienkin keskellä, jos ja kun sellaisia kohdalle tulee.
[/quote]
Nostan hattua. Ihanaa, että tilanteenne on nyt hyvä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.07.2013 klo 15:54"]
Vaimoni oli rankasti masentunut toista vuotta esikoisen syntymän jälkeen. Siis ihan osastolla hoidossa jonkun aikaa ja makasi vaan sohvalla tai sängyssä. Itse en voinut tehdä muuta kuin irtisanoutua töistä ja hoitaa häntä ja lasta koko tämän parisen vuotta. Kyllä itku tuli minullekin melkein joka päivä. Mutta mitä muutakaan olisin voinut tehdä? Ottaa lapsen ja jättää vaimoni ja lapseni äidin sairastamaan yksinään? Miten hän olisi siitä voinut itse selvitä? Ei siis puhettakaan, että olisi saanut laskuja maksettua, laitettua itselleen ruokaa, peseytynyt, parantunut.
Minusta olisi ollut ihan mahdottoman itsekästä lähteä pois toisen sairauden takia. Onneksi hän parani ja aikanaan saimme "vahingossa" toisenkin pojan ja nyt on kaikki taas hyvin.
Vastaavasti uskon hänen kyllä tukevan minua vaikeuksienkin keskellä, jos ja kun sellaisia kohdalle tulee.
[/quote]
Nostan hattua. Ihanaa, että tilanteenne on nyt hyvä!
Millainen ihminen sitten jättää oman masennuksen takia kumppanin? Itse pohdiskellut pitäiskö erota koska en enää jaksa olla se toisen ihmisen ikuinen huolenaihe.
Olen masentunut, ja välillä tuntuu etten jaksa elää itseni kanssa. Kuvitelkaa kuinka joku toinen jaksaisi.
Juhani, 32
[quote author="Vierailija" time="16.07.2013 klo 17:11"]
Olen masentunut, ja välillä tuntuu etten jaksa elää itseni kanssa. Kuvitelkaa kuinka joku toinen jaksaisi.
Juhani, 32
Terve Juhani, hae apua. Jos minäkin parannuin, sinäkin voit parantua ( olen 27/31), lue vaikka se Musta Aurinko tms. ( ei auttanut itselle, lähinnä vain väsytti ja masensi vielä enemmän). Tälläisiin asioihin tosi vaikea sanoa mitään, vaikka itsellä sama ongelma takana jo. Mutta pikkuhiljaa vain ehkä se aurinkokin muuttuu valkeaksi vähitellen, mikä tahansa inspiraatio on oiva apu edes hetkeksi, kun alkaa muistamaan sen, miltä positiivisuus näyttää, vaikka nänä hetket olisivat kuinka lyhyitä aluksi. Ehkä niihin kannattaa takertua, vaikka se sitten voisi satuttaa muita. Itseäni jäi harmittamaan se, etten maalannut taulua siitä, mitä tunsin ( en tosin tuntenut muuta kuin sitä, ettei millään ole väliä loppupeleissä ja elämä turha näytelmä tms.). Jos on mustan aukon imussa, niin pitää takertua valoon, olisi se mikä tahansa lopulta, muuten joutuu imuun ja muuttuu antimateriaksi tms.
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.07.2013 klo 16:02"]
tuhlaa kaikki omat ja toisen rahat
sytyttelee tulipaloja eteisessä
uhkailee lapsia/puolisoa
ryyppää
on väkivaltainen
käy huorissa
tekee jotain muuta yhtä törkeää
[/quote]
Miksi liität nämä masennukseen kun masennuksen oireet ovat väsymys, aloitekyvyttömyys, seksuaalisen aktiivisuuden puute, itkuisuus, kohtuuttomat itsesyytökset jne.?
Noilla mainitsemillasi "oireilla" ei ole mitään tekemistä masennuksen kanssa. Voi olla, että ihminen joka oirehtii noin on sanonut sinulle kärsivänsä masennuksesta mutta ei pidä uskoa kaikkea mitä kuulee.
Masennus on sairaus siinä missä mikä tahansa muukin; sitä voi hoitaa ja siitä voi parantua. Ihminen, joka ei viitsi katsella myötäkäymisen lisäksi myös vastoinkäymisiä ja jaksa odottaa ja tukea toisen paranemista, ei ole sen arvoinen että hänen kanssaan menee naimisiin. Eläköön sinkkuna sellainen ja yrittäköön kasvaa ihmisenä. Jos on toisen kanssa, pitää sitä olla täysipainoisesti. Näin eletään meidän perheessä.
Meillä ei ole masennusta kummallakaan puolisolla eikä muitakaan ihmeempiä vastoinkäymisiä pitkän liiton aikana tullut. Kuitenkin yhdessä "väärässä hälytyksessä" olen nähnyt, ettei mies väisty rinnaltani vaikka mitä tulisi. Huonommastakin on kokemusta, ja niinpä vain on aika (eikä siihen edes pitkää aikaa tarvittu) osoittanut tämän tyypin kelvottomaksi puolisoksi sille joka hänet erehtyi ottamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun alkaa itsekin masentua, lapset oireilee ja masentunut itse kieltäytyy kaikesta hoidosta. Koska "ei ole hullu".
ei voi ymmärtää, mitä on elää vuosia sairaan ihmisen rinnalla. Minä eroan ihmisestä, joka on varmasti masentunut. Hänellä on myös päihdeongelmia.
En vain jaksa sitä, että kotonani on melkein aina ikävä tunnelma, että mies raivoaa pikkuasioita, syyttelee, syyllistää ja mollaa. Makaisipa vain avuttomana sängynpohjalla.
Hänen kanssaan väsyn, olen itkuinen ja epätoivonen. En jaksa keskittyä työhöni tai lapsiin.
Omasta mielestään mies ei ole sairas. Kaikki ongelmat mukaan luettuna hänen oireilunsa ja päihderiipuvuutensa johtuvat minusta.
Mikään ei estä häntä hakemasta apua itselleen eron jälkeen. Minun rakkaudellani tai auttamishalullani ei vain ole mitään merkitystä.
t.huono ihminen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja vastaus alkuperäiseen kysymykseen, sellainen ihminen joka on vuosia yrittänyt tukea masentunutta ja uupuu. Ei kenenkään voimat riitä loputtomiin.
Jos itsellä on taipumusta samaan, niin on täysin ymmärrettävää että lähtee. Olen itse ollut vaikeasti masentunut ihan diagnoosilla, eikä minusta ollut silloin kellekään mitään iloa, nyt sen tajuaa ja tajuaa myös sen, kun läheiset vertaisivat joskus itseäni kivillä täytettyyn rekeen, jota pitäisi vetää perässä tämän niskoitteluista huolimatta.
Masennus ei näy ulkoisesti, mutta on sellainen ihmissuhteiden syöpä lopulta, masentunut on ottanut oikeudekseen olla kusipää ja sääliä itseään lopulta, vaikka sitten siksi, ettei itselle kaikki sitä samaa paskaa lopulta ja ihan evvk kaikki mahdollinen, vasta kun parantuu, ymmärtää sen, kuinka raskasta muillakin on ollut toimia tälläisen ihmisen kanssa, joka ei saa iloa irti mistään, vaikka kuinka muut yrittäisivät kannustaa ja auttaa.