G: Voiko miehellä olla nainen ystävänä?

sivistyksen ja älykkyyden tasosta.

sivistyksen ja älykkyyden tasosta.

Öööh! Tarkennatko vielä kumpaan suuntaan? Eli jos on hyvin sivistynyt ja älykäs niin silloin on sutinaa? Vai toisinpäin?

Muuten ei voi!

vampyyrikavereita voi olla ;)



SIIS TIETENKIN VOI!! Älyvapaa kysymys. Miksi ei voisi? Käsittääkseni sutinan syntymiseen vaaditaan kemiaa jne. Jos on kaksi aikuista ihmistä kaveruksia niin miksi niille automaattisesti syntyisi sutinaa? Kaikki kiinni oman suhteen luottamuksesta ja jos toista epäilee niin sitten suhteessa jotain vikaa. t. petetty ja nyt onnellisesti uusperheellinen :D

Ilman mitään sutinoita. Höh... ihmeellinen kysymys.

Mulla ainakin on useita miehiä ystävinä, enkä todellakaan näe päiväunia yhdestäkään... Enkä mä nyt mielestäni mikään linnunpelätti ole.

Ja on ollut niitäkin ystäviä, joiden kanssa on sinkkuvaiheessa ollut jotain sutinaa, mutta ei se ystävyyttä ole pilannut.

Kaikki tällaiset ystävyyssuhteet joita olen seurannut perustuvat pitkälti siihen että jommalla kummalla on hienoista kiinnostusta muuhun kuin ystävyyteen. Monesti kiinnostus on miehen suunnalla mutta naisen mielestä he ovat kuitenkin "vain ystäviä" koska hän ei ole kiinnostunut miehestä sillä tavalla, eikä välttämättä edes huomaa koko asetelmaa.



Tämän sanottuani täytyy todeta että kyllä mulla on yksi miespuolinen ystävä jonka kanssa ystävyys on pelkästään platonista. Tiedän kuitenkin että jos minä vain haluaisin, se muuttuisi nopeasti syvemmäksikin.

mutta kyllä tosiasia on, että usein toinen toivoo suhteelta enemmän.



Mulla on paljon miehiä työkavereina ja vaikka itse pitäisin heitä vain hyvinä tyyppeinä ja ystävinä, niin moni kyllä toivoo enemmän. On tullut julki tässä vuosien aikana.



Mutta toisaalta luulen, että jos on ollut sutinaa ja jatketaan ystävinä, voi olla ystäviä ilman taka-ajatuksia.



Mutta on mulla sellaisiakin miesystäviä, joiden kanssa ei ole ollut mitään enkä usko kummankaan toivovankaan muuta.

Mies ajattelee aina naisen nähdessään ensimmäiseksi kuinka haluttava nainen on! Jos ei kiihota edes mielikuvitusta, niin sitten voi olla pelkkiä kavereita.

Muussa tapauksessa mies makaa mielessään naisen aina silloin tällöin tämän nähdessään ja mikäli joskus tulee tilaisuus, niin naiskentelee naisen kanssa myös luonnossa.

Vaikka se onkin vaikeaa. mulla on yksi ystävä, joka on mies. hän on naimisissa onnellisesti ja minäkin olen. harvoin nähdään ja yleensä käyn heillä tai menemme kahdestaan tämän miehen kanssa syömään. oma mies ei ole mustasukkainen, mutta olen saanut kuvan, että tämän miehen vaimo ei ole mitenkään innoissaan meidän ystävyydestä. on mulle kyllä aina ihan ystävällinen, mutta todella etäinen, ei tahdo tutustua minuun.

Ja niin kuin joku sanoi, jos toinen on hyvännäköinen (varsinkin nainen) niin ei onnistu. Aina toinen miettii jossain välissä toista muutenkin kuin ystävänä.

Vaikka se onkin vaikeaa. mulla on yksi ystävä, joka on mies. hän on naimisissa onnellisesti ja minäkin olen. harvoin nähdään ja yleensä käyn heillä tai menemme kahdestaan tämän miehen kanssa syömään. oma mies ei ole mustasukkainen, mutta olen saanut kuvan, että tämän miehen vaimo ei ole mitenkään innoissaan meidän ystävyydestä. on mulle kyllä aina ihan ystävällinen, mutta todella etäinen, ei tahdo tutustua minuun.

Jos miehen vaimo ei pidä tilanteesta, ei ystävyytenne ole ok. En kyllä minäkään tykkäisi, jos mieheni kävisi syömässä jonkun toisen naisen kanssa kahdestaan.

Minä tein mieheni kanssa sopimuksen jo ennen naimisiin menoa, että vastakkaista sukupuolta olevat kaverit saivat jäädä kummaltakin ja ei ole kaduttanut kumpaakaan. Nämä kaverit eivät tietenkään ymmärtäneet, mutta kysymys on meidän avioliitostamme.

mutta kun lähestytään keski-ikää, niin tuntuu vähän oudolta ajatukselta. Omassa elämässäni ei olisi mitenkään mahdollista.

Minulla on myös pari miespuolista ystävää. Mies on ollut ystäväänsä ihastunut aikanaan, ja minun miesystäväni ovat molemmat olleet ihastuneita minuun, mutta nämä tapahtuivat jo lukioikäisinä (silloinhan kaikki olivat "haku päällä" jatkuvasti). Olemme kaikki olleet jo vuosia täysin platonisia ystäviä.

Tosi outo kysymys. Mulla on viisi tosi hyvää ystävää, joista kaksi on miehiä. Toisen kanssa olen ystävystynyt ennen kuin tapasin mieheni ja ystävyytemme ei ole muuttunut mitenkään esim. naimisiin menoni jälkeeni. Toisen kanssa olen ystävystynyt töissä ollessani jo naimisissa.



Kavereita on sitten tietysti enemmänkin, miehiä ja naisia, mutta ihania ystävämiehiä siis nuo kaksi.

ihan vaan rupatellakseen päivän tapahtumista...



En ole ikinä tuntenut ketään mies-nais-kaveriparia. Tai yhdellä kaverillani on homomiesystävä, mutta sitä ei voi laskea.

tai ainakin omista kokemuksista. Aina se miespuolinen onkin ollut kiinnostunut muustakin kuin vain ystävyydestä. Sinänsä harmillista, kun mielelläni pitäisin miehiäkin ystävinä.

ei tarvii olla sutinaa. Itselläni on miespuolinen ystävä, jonka kanssa ollaan tunnettu vauvasta saakka, siis meidän vanhemmat oli jo ystäviä keskenään. Ollaan molemmat aviossa ja molempien puolisot hyväksyy tilanteen täysin.

On ollut jo 12 vuotta. Miehen vaimokin, joka on tullut kuvioihin mukaan joskus kahdeksan vuotta sitten, on myös kaverini, jonka kanssa nähdään joskus kahdestaankin tai sitten tehdään perhevierailuja. Mutta se mies on siitä pariskunnasta parempi ystäväni, jolle kerron enemmän asioita ja jonka kanssa saatetaan käydä vaikka bilettämässä ilman puolisoita. Ollaan me joskus kännissä pussailtu yli kymmenen vuotta sitten, mutta ei muuta.

Itselläni on ollut miespuolisia ystäviä, joiden kanssa ei ole ollut mitään sutinaa koskaan, eikä tulekaan.



Itselläni on myös ollut naispuolisia ystäviä, joiden kanssa oli tiettyä eroottista latausta joskus, vaikka heteroksi itseni olen aina mieltänyt.



Itselläni on samaan tapaan ollut miespuolisia ystäviä, joiden kanssa oli ajoittain vähän jännitettä ilmassa, mutta aikuinen ihminen suoriutuu siitä kyllä.



Ystävyyssuhteissahan on joskus milloin mitäkin ääneenlausumatonta ilmassa. Kateutta, mustasukkaisuutta, ärtymystä, kyllästystä, turhautumista, huolta toisen puolesta, odotuksia, pettymyksiä... jne. En oikein ymmärrä sitä, miksi seksuaalisuuden täytyisi ola sellainen erityisongelma, jota ei muka voisi ratkaista. Ei ole ainakaan minun kokemukseni mukaan ollut; koskaan ei ole ystävyyssuhde kaatunut eroottisiin viboihin, muihin jännitteisiin (esim. yllämainittuihin pettymyksin ja loukkauksiin).