Mä ymmärrän miehiä jotka haluaa että kumppani laihduttaa
Jos on tullut useampikin kilo siitä mitä on ollut suhteen alussa. Mäkään en haluais et mun mies lihois niin että esim. maha roikkuis tms. Kyllähän se viehätysvoima siinä karisee :S Mä huomautan jo nyt jos mun mies näyttää syövän liian paljon makeaa tai jos ruokatottumukset meinaa lähteä huonompaan suuntaan. Ei se oo kyl yhtään siitä suuttunu, tykkää vaan kun sanon. Ja mä itse ainakin haluan olla mun miehen silmissä viehättävä, sen takia haluan nähdä vaivaa että ei tulisi kiloja/laihtuisin. Ehkä tää "ulkonäkökeskeisyys" on tullut mun isältä joka aina on haukkunut mun äitiä läskiksi ja itse käy joka päivä puntarilla ja lenkillä. Siis en todellakaan hyväksy läskiksi haukkumista. Sekin tuo voimaa taistella kiloja vastaan kun isä on joskus sanonut mulle että sustakin tulee vielä yhtä läski kuin äitistäs! Karseeta, eikö?
Kommentit (56)
en tosin siksi, että hän ei olisi enää ollut mielestäni haluttava tai seksikäs, siihen kun tarvitaan muutakin kuin pelkkä ulkonäkö.
tein sen siksi, että miehen suvussa kulkee kakkosluokan diabetes perinnöllisenä sairautena, enkä halua mieheni siihen sairastuvan.
yritystä selvittää asian perimmäisiä syitä. En nimittäin ollenkaan usko että kaikki oli noin yksinkertaista.
Kyllä musta on aika selvää, että jos toinen lakkaa seksuaalisesti kiinnostamasta eikä edes yritä tehdä asialle mitään (laihduttaa), niin ei siinä paljon muita syitä tarvita?
En mäkään yhtään ihmettelis, jos mä ottaisin massaa, että mies pitäis ruohoa aidan toisella puolella vihreämpänä varsinkin jos en edes yrittäis tehdä asialle mitään.
Itse lihosin myös, ja seksielämä jäi tämän myötä. Mutta mutta.. näinkö yksinkertainen kaava se oli? Ei. Valitsin herkuttelun seksin sijaan tavallaan itse, koska mieheni oli huono sängyssä. Rumasti sanottu kai. Yritin monta kertaa puhua toiveistani, mutta miehen mielestä sängyssä tarvittiin hänen suuri kalunsa ja halunsa. Rakastin miestä kyllä.
Paino tuntuu olevan naisille erityisen vaikea asia. Miehen näkökulmasta asia näyttää mm. tältä:
- jos liikakilot häiritsevät tai epäilee että ne vaivaavat kumppania, niin MIKSI niistä ei hankkituisi eroon?? Nykyään syitä eroamiseen tuntuu kertyvän aika helposti, niin kannattaako ottaa tuosta asiasta lisäriskiä? Ei mies(kään) pysty arvioimaan etukäteen miten kumppanin liikakilot vaikuttaa ajan myötä. Sitten kun jotain on tapahtumassa on valitettavasti jo myöhäistä reagoida...
- Arvelen että aika pieni osa naisista viihtyy liikakiloissaan. Kannattaisi ehkä miettiä asiasta aiheutuvan jatkuvan tyytymättömyyden vaikutuksia myös parisuhteeseen ja ympäristöön yleensä. Aika harvassa taitaa olla että sutjakoitunut nainen muuttuu synkemmäksi ja kireämmäksi, vaan yleensä puhutaan energiasta, hehkusta, ilosta jne jne.
- lopettakaa naiset haikailemasta ihmedieteistä ja nikseistä, kun olette kuitenkin muuten niin järkeviä ja fiksuja. Jos haluatte olla pienempiä niin muuttakaa elintapaa pysyvästi ja olkaa pienempiä. Ei yleensä helppoa, mutta voi olla vaivan väärti; kannattaa kokeilla. Jos ei viihdy niin kilot saa kyllä helposti takaisin.
- painon putoaminen ei ratkaise muita elämän ongelmia. Ne on ratkaistava painosta riippumatta, mutta tyytyväisyyttä itseensä kannattaa arvostaa ja tavoitella. Jos painolla on siihen jotain vaikutusta, niin sitten sille kannattaa tehdä jotain. Sitten on helpompi nauttia ja jaksaa muita asioita.
- suurin osa miehet eivät oikeasti tykkää pienistä pepuista, vaan tyytyväisistä ja positiivisista naisista, jotka voivat hyvin nauttivat omasta olostaan ja hyvinvoinnistaan. Voit antaa toiselle jos sinulla on sitä itselläsi.
Kyllä musta on aika selvää, että jos toinen lakkaa seksuaalisesti kiinnostamasta eikä edes yritä tehdä asialle mitään (laihduttaa), niin ei siinä paljon muita syitä tarvita?En mäkään yhtään ihmettelis, jos mä ottaisin massaa, että mies pitäis ruohoa aidan toisella puolella vihreämpänä varsinkin jos en edes yrittäis tehdä asialle mitään.
Olen ollut kokoa xl, xxl, xxxl ja nyt kokoa L. Aina on seksi maistunut niin minulle kuin lukuisille miehilleni. OIkeastaan minun seksielämäni on ollut parhaimmillaan tuolloin kun olin painavimmillani. Minulla on terve itseluottamus, kilot eivät karista seksihalujani ja viehättävyys kun kumpuaa sisältäpäin niin ei kilot ole kumppaneitakaan haitannut, päinvastois se on paljon siitä kiinni miten itseään hoitaa ja miten ne kilot kantaa. Olen ollut ylpeä itsestäni aina, painosta riippuvasta. Terveys onkin sitten eriasia.
Kyllä musta on aika selvää, että jos toinen lakkaa seksuaalisesti kiinnostamasta eikä edes yritä tehdä asialle mitään (laihduttaa)
Tässä kohtaa voisi alkaa ihmetellä että MIKSI? Voisi vaikka paljastua jotain muita syitä tämän takaa. Voisikohan tämä vaikka olla oire jostain?
Haluni miestäni kohtaan vähenivät, kun hän kaljotteli itselleen mahan. Taikinainen rantapallo ja miestissit sen sikspäkin tilalla on täydellinen turn off. Litteä vatsa on kiihottava, hytisevä plösö ei.
Itse lihoin jossain vaiheessa, mutta sitten aloin juosta ja söin vähemmän ja 13 kiloa katosi. Koko ajan mahduin kuitenkin S-koon vaatteisiin. Tajusin, että lihomiseen on tartuttava ajoissa. Ei pidä sallia itselleen seuraavaa kokonumeroa.
Naimisiin menevät ovat velvollisia huolehtimaan itsestään niin, että seksielämä ei lopu läskin takia. Läski on kuitenkin itsekurin asia, ei ikääntymisen. Vihasin liikuntaa ja vihaan vieläkin, mutta juoksu on tehokas laji. Sillä saa aika äkkiä kropan kuosiin. Sitäpaitsi se parantaa halukkuutta:)
yleensäkään en ymmärrä ihmisiä, jotka on idiootteja, mutta eipä mun tarvitse ymmärtääkään.
Mun mies ei ole ikinä sanonut pahaa sanaa lihoamisistani, mulla onkin ihana mies. Enkä minä ole ikinä sanonut miehelle mitään. Varmaankin siksi että oikeasti rakastetaan toisiamme niin että jopa hyväjsytään toisemme sellaisina kun ollaan. Ja kumpikaan meistä ei ole lihonnut mihinkään vaarallisiin lukemiin.
yleensäkään en ymmärrä ihmisiä, jotka on idiootteja, mutta eipä mun tarvitse ymmärtääkään.
Mun mies ei ole ikinä sanonut pahaa sanaa lihoamisistani, mulla onkin ihana mies. Enkä minä ole ikinä sanonut miehelle mitään. Varmaankin siksi että oikeasti rakastetaan toisiamme niin että jopa hyväjsytään toisemme sellaisina kun ollaan. Ja kumpikaan meistä ei ole lihonnut mihinkään vaarallisiin lukemiin.
että miehesi silti ei syvällä sisimmässään olisi iloinen, jos laihtuisit takaisin niihin lukemiin joista lähdettiin? Ei se mies välttämättä sitä sano, koska rakastaa sinua siitä huolimatta.
Minusta on aika surullista, jos parisuhde (jonka pitäisi perustua rakkauteen), perustuu vain ulkonäköön.
Ja missäs kohtaa kukaan on sanonut että kenenkään parisuhde perustuu VAIN ulkonäköön?
Jos sulle ja sun miehellesi on ok, että te ette pidä ulkonäöstänne huolta niin eihän siinä sit mitään.
yleensäkään en ymmärrä ihmisiä, jotka on idiootteja, mutta eipä mun tarvitse ymmärtääkään.
Mun mies ei ole ikinä sanonut pahaa sanaa lihoamisistani, mulla onkin ihana mies. Enkä minä ole ikinä sanonut miehelle mitään. Varmaankin siksi että oikeasti rakastetaan toisiamme niin että jopa hyväjsytään toisemme sellaisina kun ollaan. Ja kumpikaan meistä ei ole lihonnut mihinkään vaarallisiin lukemiin.
että miehesi silti ei syvällä sisimmässään olisi iloinen, jos laihtuisit takaisin niihin lukemiin joista lähdettiin? Ei se mies välttämättä sitä sano, koska rakastaa sinua siitä huolimatta.
olisin 168cm ja painaisin 47 kiloa, ja tissitkin varmaan menisi siinä siliön tien :D
Oltiin nimittäin yläasteikäisiä kun tavattiin ja lantiot kyllä levenee kolmen lapsen myötä, halusin tai en. En millään mahtuisi 32:n housuihin vaikka kuinka laihduttaisin.
Ja mun mies on aina ollut isokokoinen, ei mikään rimpula ja mä tykkään hänestä just niin. Kuten jo sanoin, ei me mitään tasapaksuja läskikasoja olla, kumpikaan.
että miehesi silti ei syvällä sisimmässään olisi iloinen, jos laihtuisit takaisin niihin lukemiin joista lähdettiin? Ei se mies välttämättä sitä sano, koska rakastaa sinua siitä huolimatta.
olisin 168cm ja painaisin 47 kiloa, ja tissitkin varmaan menisi siinä siliön tien :D Oltiin nimittäin yläasteikäisiä kun tavattiin ja lantiot kyllä levenee kolmen lapsen myötä, halusin tai en. En millään mahtuisi 32:n housuihin vaikka kuinka laihduttaisin. Ja mun mies on aina ollut isokokoinen, ei mikään rimpula ja mä tykkään hänestä just niin. Kuten jo sanoin, ei me mitään tasapaksuja läskikasoja olla, kumpikaan.
Nuo kuvaamasi muutokset on ihan normaalia kehitystä. Samoin kuin se, että aikuinen nainen on erimallinen ja isompi kuin pajunhoikka teini. Ja vaihdevuosien tienoilla rasvaa kerääntyy eri paikkoihin kuin hedelmällisessä iässä olevalla. Nämä muutokset jokainen järjellinen ihminen hyväksyy luonnollisena tilanteena, monelle miehelle sellainen väkisin ikiteiniksi viritetty nelikymppinen kroppa on kammotus.
Siitä on kuitekin pitkä matka siihen, että antaa itsensä plösööntyä 30+ kiloa ylipainoiseksi sohvamakkaraksi. Ymmärsin, että tässä keskustelussa oli kyse jälkimmäisestä: jos toinen laiminlyö itsensä ja muuttuu joksikin ihan toisen näköiseksi silkkaa laiskuuttaan (lihomiselle on muitakin syitä), en yhtään ihmettele, että aikansa muutosta toivottuaan ja tuettuuaan puoliso (mies tai nainen) lähtee.
Tapasin nykyisen urheilullisen puolisoni, kun minulla oli 20 kiloa ylipainoa.
Nyt vatsa on litteä ja vatsalihakset näkyvissä.
Eihän tää aiheeseen liittynyt, mutta halusin käydä kehumassa itseäni ja puolisoani.
T: Laihtunut mies.
että miehesi silti ei syvällä sisimmässään olisi iloinen, jos laihtuisit takaisin niihin lukemiin joista lähdettiin? Ei se mies välttämättä sitä sano, koska rakastaa sinua siitä huolimatta.
olisin 168cm ja painaisin 47 kiloa, ja tissitkin varmaan menisi siinä siliön tien :D Oltiin nimittäin yläasteikäisiä kun tavattiin ja lantiot kyllä levenee kolmen lapsen myötä, halusin tai en. En millään mahtuisi 32:n housuihin vaikka kuinka laihduttaisin. Ja mun mies on aina ollut isokokoinen, ei mikään rimpula ja mä tykkään hänestä just niin. Kuten jo sanoin, ei me mitään tasapaksuja läskikasoja olla, kumpikaan.
Nuo kuvaamasi muutokset on ihan normaalia kehitystä. Samoin kuin se, että aikuinen nainen on erimallinen ja isompi kuin pajunhoikka teini. Ja vaihdevuosien tienoilla rasvaa kerääntyy eri paikkoihin kuin hedelmällisessä iässä olevalla. Nämä muutokset jokainen järjellinen ihminen hyväksyy luonnollisena tilanteena, monelle miehelle sellainen väkisin ikiteiniksi viritetty nelikymppinen kroppa on kammotus.
Siitä on kuitekin pitkä matka siihen, että antaa itsensä plösööntyä 30+ kiloa ylipainoiseksi sohvamakkaraksi. Ymmärsin, että tässä keskustelussa oli kyse jälkimmäisestä: jos toinen laiminlyö itsensä ja muuttuu joksikin ihan toisen näköiseksi silkkaa laiskuuttaan (lihomiselle on muitakin syitä), en yhtään ihmettele, että aikansa muutosta toivottuaan ja tuettuuaan puoliso (mies tai nainen) lähtee.
nämä laihuusintoilijat ja grammojen tarkkailijat tällä palstalla ovat sitä mieltä karkeasti sanottuna, että jokainen yli 60kg painava nainen on kammottava läski, jota yksikään mies ei halua eikä rakasta.
Yksi mahdottomuus löytää tuollaiselle jättiläiselle vaatteita. Toinen juttu on kuorsaus... Ei voi olla vaikuttamatta parisuhteeseen jos minä raivoan yöllä kun toinen järisyttää korttelia. Miehen aivan turha sanoa, että nuku vaan äläkä kuuntele kuorsausta. Ei hän itsekään pysty nukkumaan kun laitan kännykästä soimaan hänen oman kuorsauksensa!
Jos on tullut useampikin kilo siitä mitä on ollut suhteen alussa. Mäkään en haluais et mun mies lihois niin että esim. maha roikkuis tms. Kyllähän se viehätysvoima siinä karisee :S Mä huomautan jo nyt jos mun mies näyttää syövän liian paljon makeaa tai jos ruokatottumukset meinaa lähteä huonompaan suuntaan. Ei se oo kyl yhtään siitä suuttunu, tykkää vaan kun sanon. Ja mä itse ainakin haluan olla mun miehen silmissä viehättävä, sen takia haluan nähdä vaivaa että ei tulisi kiloja/laihtuisin. Ehkä tää "ulkonäkökeskeisyys" on tullut mun isältä joka aina on haukkunut mun äitiä läskiksi ja itse käy joka päivä puntarilla ja lenkillä. Siis en todellakaan hyväksy läskiksi haukkumista. Sekin tuo voimaa taistella kiloja vastaan kun isä on joskus sanonut mulle että sustakin tulee vielä yhtä läski kuin äitistäs! Karseeta, eikö?
Jos ei saa lihoa, niin samallahan voidaan vaatia, ettei saa muutenkaan muuttua?
Ei saa kaljuuntua, harmaantua, ryppyyntyä.
Naiselle ei saa tulla raskauksien jälkeen suonikohjuja tai raskausarpia.
Minusta on aika surullista, jos parisuhde (jonka pitäisi perustua rakkauteen), perustuu vain ulkonäköön.
Minä olen ollut mieheni kanssa kohta 20 vuotta (tapasimme 16-vuotiaina), ja eipä tulisi kummallekaan mieleen vaatia että toinen näyttäisi nyt lähes nelikymppisenä täysin samalta kuin silloin 16-vuotiaana. Naurettavaahan se olisi!
Ikävää jos olet saanut tuollaisen miehenmallin isästäsi.
Kaikki miehet eivät onneksi ole tuollaisia.
Muista, että jos mies sinua todella rakastaa, ei rakkaus lopu lisäkiloihin. Jos loppuu, se ei tosirakkautta koskaan ollutkaan.
Yksi mahdottomuus löytää tuollaiselle jättiläiselle vaatteita.
Toinen juttu on kuorsaus...
Ei voi olla vaikuttamatta parisuhteeseen jos minä raivoan yöllä kun toinen järisyttää korttelia.
Miehen aivan turha sanoa, että nuku vaan äläkä kuuntele kuorsausta.
Ei hän itsekään pysty nukkumaan kun laitan kännykästä soimaan hänen oman kuorsauksensa!
yritystä selvittää asian perimmäisiä syitä. En nimittäin ollenkaan usko että kaikki oli noin yksinkertaista.