Mä ymmärrän miehiä jotka haluaa että kumppani laihduttaa
Jos on tullut useampikin kilo siitä mitä on ollut suhteen alussa. Mäkään en haluais et mun mies lihois niin että esim. maha roikkuis tms. Kyllähän se viehätysvoima siinä karisee :S Mä huomautan jo nyt jos mun mies näyttää syövän liian paljon makeaa tai jos ruokatottumukset meinaa lähteä huonompaan suuntaan. Ei se oo kyl yhtään siitä suuttunu, tykkää vaan kun sanon. Ja mä itse ainakin haluan olla mun miehen silmissä viehättävä, sen takia haluan nähdä vaivaa että ei tulisi kiloja/laihtuisin. Ehkä tää "ulkonäkökeskeisyys" on tullut mun isältä joka aina on haukkunut mun äitiä läskiksi ja itse käy joka päivä puntarilla ja lenkillä. Siis en todellakaan hyväksy läskiksi haukkumista. Sekin tuo voimaa taistella kiloja vastaan kun isä on joskus sanonut mulle että sustakin tulee vielä yhtä läski kuin äitistäs! Karseeta, eikö?
Kommentit (56)
mä tiedän tasan tarkkaan millainen naisihanne mun miehellä oli, kun mentiin naimisiin. Hyvä kroppa kaikinpuolin, ei siis vain laiha vaan myös urheilullinen. Satuin mahtumaan siihen kategoriaan. 4 lapsen jälkeen ja 30 kg painavampana (edelleen urheilen vähintään 4 kertaa viikossa vähintään tunnin kerrallaan arkiliikunnan lisäksi) tunnen hirveetä morkkista siitä, etten ole enää samanlainen, olen pettänyt mieheni painonnousulla ja vaikea uskoa, että hän oikeasti pitää musta, rakastaa kyllä, mutta että tykkääkin, vaikka seksiä kyllä on riittämiin. Kun ollaan asiasta keskusteltu, niin mies on lähinnä loukkaantunut ja todennut, että etkö usko, että hänkin on voinut muuttua ja ymmärtää mitkä asiat on tärkeitä. Että enkö voi uskoa, että hän on nähnyt oman pinnallisuutensa ja muuttunut, ymmärtänyt millä asioilla on oikeasti merkitystä ja millä ei.
Totta kai hänestä olisi kiva, jos saisin kilot pois ja itsestä olisi kiva, jos saisi kilot pois... Mutta se ei ole millään tavalla meidän suhteen tai minkään tärkeän asian määrittelevä tekijä. Kiva jos onnistuu, jos ei onnistu, niin so what, ollaan onnellisia kuitenkin, koska onni ei riipu vatsan koosta vaan siitä mitä tapahtuu pään sisällä.
kylla sustan tulee yhta kun aitis ei voi mitaan mutta kun saat kersan niin siin on sul syy msanoo etta kato naita kiloja tassa on tullut ja niista on karseen vaikee paasta eroon. Synnytyslaakarin pitas lappasta naista pallealle ja sanoo ett nyt noista laskeista eroon ja akkia tai ukko ei tykkaa ja lahtee vieraisiin
elamaa se vaan on
Heh, oletkos kertaakaan vaatinut miestäsi vastaamaan rehellisesti, kaipaisiko hän solakampaa vartaloa vierelleen?
Leikki sikseen. Totuus on kuitenkin se, että jos itse pyrkii pitämään oman ruumiinsa kunnossa, on todella turhauttavaa, jos puoliso (mies tai nainen) rupsahtelee vieressä ennenaikaisesti M:stä XXL:ään. Todella vaikeahan on sanoa loukkaamatta, että koittaisit nyt hieman laihtua. Tämän vuoksi monet eivät sano, vaikka mieli tekisi.
Joten älkää nyt hyvät ihmiset luulko, että painonnousu on ihan jees ja kuuluu vanhenemiseen. Viehätysvoima katoaa ja arvostus toiseen voi kokea kolauksen, koska laiskuuttahan se on, jos ei kiloja saa karistettua ja heikkoutta se, jos suklaalevyä ei kaupassa voi ostamatta ohittaa.
Mun mies on helposti lihovaa sorttia ja pakko sanoa, että sen liika ylipaino häiritsee meidän parisuhdetta. Sopusuhtaisuus on parasta.
että toinen lakkaa huolehtimasta itsestään ja välittämästä ulkonäöstään ja terveydestään. Se tarkoittaa muutosta muussakin kuin ulkonäössä.
että toinen lakkaa huolehtimasta itsestään ja välittämästä ulkonäöstään ja terveydestään. Se tarkoittaa muutosta muussakin kuin ulkonäössä.
Kumppanin solakoitumista haluavan pitää tukea, eikä vain haukkua.
Kaikille vaimojaan haukkuville idiooteille, jotka eivät yhtään osallistu/tue vaimoa laihdutuksessa voi sanoa "ihan sama, sinäpä oletkin pikkukikkeli eikä siitä koskaan kasva isoa, hahahahaaa"
mun mielestä iän tuomia muutoksia - harmaantumista, kaljuuntumista jne - tai raskauden jälkiä ei voi verrata lihomiseen. Lihominen on tahdonalaista, ihminen syö väärin ja hoitaa itseään huonosti. Minustakin ihmisten ulkonäössä roikkuminen ja nuoruuden palvominen on vastenmielistä, mutta yhtä vastenmielistä on jos ihminen on niin piittamaton itsensä suhteen että lihottaa itsensä muodottomaksi ja ajan mittaan sairaaksi. Syitä lihomiseen on vaikka kuinka ja tekosyitä vielä enemmän. Niihin voi tarttua ja samalla oppii itsestään enemmän. Laihtuminen alkaa siitä, ei mistään dieetetistä.
Mutta, jos mies haluaa, että vaimo laihtuu, niin ensinnäkin pitäisi sitten tarjota siihen mahdollisuus. Eli vaimolle sellainen elämä, että jaksaa myös laihduttaa. Ei kukaan jaksa esimerkiksi lähteä illalla, lasten nukahdettua punttikselle/jumppaan, jos on nukkunut edellisenä yönä neljä tuntia, tai keksiä jotain jumppajuttuja kotiin ja samalla hoitaa toisella kädellä lapsia. Samoin herkkujen kantaminen kotiin on lopetettava ja itsekin syötävä terveellisemmin, eikä oletettava, että toinen vastustaa kiusausta, kun toinen vetää sipsejä - muutenkin voi itse tehdä välillä ruoan ja keksiä herkullisia, mutta kevyitä tarjottavia.
Sanoitkin saman asian tuossa lopussa, mutta kerrataan vielä: Kunto nousee liikkumalla, ja paino lähtee syömällä vähemmän kuin kuluttaa. Yhtään metriä ei siis tarvitse liikkua, jotta paino laskee. Itse tiputin 34 kg vuodessa sohvalla makaamalla. Nyt kestää nivelet jo liikkuakin, joten olen alkanut hölkkäämään. Summa summarum: Jääkaapin ovi kiinni!
eikä pieni mahakumpu miehellä, mutta kun mun mies yhtäkkiä (n kk:ssa) lihoi jotain 10 kg, niin olihan muulla siihen tottumista. Eikä hän enää ollut niin fyysisesti puoleensavetävä kuin aiemmin. Silti, rakastan häntä eikä seksikään siitä vähentynyt mutta nyt on vuosien jälkeen laihduttanut itsensä taas takaisin entisiin mittoihinsa ja kyllä kieltämättä taas katselen häntä mielelläni.
Tästä ei ehkä uskoisi mut en ole pätkääkään ulkonäkökeskeinen ihminen ja itselläkin tällä hetkellä 10 kg liikaa. Enkä ollenkaan oleta etteikö mies noita liikakiloja "näkisi" vaikkei mitään sanokaan. No, korkeintaan puol vuotta ja aion olla 10 kg kevyempi.
Kannattaisiko opetella puhumaan?
Kuulostat aikamoiselta töksäyttelijältä, jos saamiset on teikäläisen ulosannista kerran kiinni!
Kyllä oma mies sanoo, että tarttis lenkille mennä kun ahteri on alkanut valahtaa maata kohti. Mutta ei se arvostele vaan minua ääneen.
Osaan itsekin arvioida milloin ahteri kärsinyt liiasta löhöämisestä.
Mutta tosiseikka on että kaikki me joskus vanhennutaan. Onko luiseva tikku "parempi" kuin vähän tukeva?
Minua alkoi teidän näkemykset jo vähän ällöttää.
Ettekö te puhu mitään mielikuva-asioita ollenkaan parisuhteen alussa? Että mitä jos joskus 40- vuotiaana makaat töitten jälkeen sohvalla, kaloripommia syöden, eikä harrasteta mitään yhdessä?
Anteeksi nyt, mutta kyllä minä tykkään ettei mun mies näytä enää 20- vuotiaalta koulupojalta! Saa olla vähän mistä pitää kiinni.
Terveys tietty tärkeää, en mistään 200 kilosta puhukaan. Teillä on jokkut häiriintyneet ääripäät mielessä!!
liikunnasta saa sitä potkua laihduttamiseen joka joillekin (kuten minulle) on ihan ratkaisevan tärkeää.
Liikunta kohottaa mielialaa, piristää, antaa energiaa ja itsetuntoa. Kun saat lenkiltä sen hyvän olon, ei tee miele vetää suklaata masennukseen. Ja kun kunto kasvaa, kaikenlainen aktiivisuus lisääntyy ja tulee kuluttaneeksi ihan arkielämässä enemmän kuin silloin kun mieli on maassa ja olo kaikinpuolin väsähtänyt ja lösähtänyt. Eikä tee sitten mieli niitä herkkujakaan vetää kokoaikaa jos sattuu olemaan tunnesyöppö niinkuin aika moni meistä on.
Mutta, jos mies haluaa, että vaimo laihtuu, niin ensinnäkin pitäisi sitten tarjota siihen mahdollisuus. Eli vaimolle sellainen elämä, että jaksaa myös laihduttaa. Ei kukaan jaksa esimerkiksi lähteä illalla, lasten nukahdettua punttikselle/jumppaan, jos on nukkunut edellisenä yönä neljä tuntia, tai keksiä jotain jumppajuttuja kotiin ja samalla hoitaa toisella kädellä lapsia. Samoin herkkujen kantaminen kotiin on lopetettava ja itsekin syötävä terveellisemmin, eikä oletettava, että toinen vastustaa kiusausta, kun toinen vetää sipsejä - muutenkin voi itse tehdä välillä ruoan ja keksiä herkullisia, mutta kevyitä tarjottavia.
Sanoitkin saman asian tuossa lopussa, mutta kerrataan vielä: Kunto nousee liikkumalla, ja paino lähtee syömällä vähemmän kuin kuluttaa. Yhtään metriä ei siis tarvitse liikkua, jotta paino laskee. Itse tiputin 34 kg vuodessa sohvalla makaamalla. Nyt kestää nivelet jo liikkuakin, joten olen alkanut hölkkäämään. Summa summarum: Jääkaapin ovi kiinni!
Kunto nousee liikkumalla, ja paino lähtee syömällä vähemmän kuin kuluttaa. Yhtään metriä ei siis tarvitse liikkua, jotta paino laskee. Summa summarum: Jääkaapin ovi kiinni!
Turha syyttää toisia omista kiloista. Jos on riittävästi halua on myös kykyä kieltäytyä herkuista ja syödä terveellisesti.
Liikunta ei laihduta vaan se että syö vähemmän kuin kuluttaa. Liikunta tukee usein keventymispyrkimyksiä ja siitä saa hyvän olon. Ja ainakin liikkumisen ajan on poissa jääkaapilta.
Mun kilot on ainakin ihan itse hankittu ja itse niistä mun on päästävä myös eroon. Ei mun mies oikein voi asiassa muuta kuin korkeintaa kannustaa ja kehua kun tuloksia näkyy.
Ja oon samaa mieltä kuin ap: kyllä omasta ulkonäöstä tulee pitää huolta - se on yksi tapa osoittaa välittämistä toista kohtaan. En minäkään halua kymmeniä kiloja painavampaa miestä eikä kyllä miehenkään tarvitse sulattaa vastaavaa paisumista minulta. Jos tonnikeiju kiinnostaa, kai se mies olisi alunperin sellaisen jo valinnut - noin karkeasti sanottuna!
Vaimo alkoi vuosien saatossa kerätä massaa. Koitin aluksi vihjata hellävaroen, onhan asia naisille arka. Koitin myös kannustaa liikkumaan, olen itse urheilullinen ja tykkään monesta eri liikuntamuodosta. Hellävaroenkin sanomisesta meni herneet nenään.
Mitään ei tapahtunut. Oli pakko sanoa asiasta vuotta myöhemmin selvemmin. Meni herneet kahta kauheammin nenään. Mitään ei silti vieläkään tapahtunut.
Totesin sittemmin itsekseni, etten halunnut häntä enää seksuaalisesti, koska en vaan kiihottunut hänestä. Vietimme 2 seksitöntä vuotta. Sitten rakastuin toiseen, jonka kanssa seksi on taivaallista.
Muutin pois kotoa, erosimme. Vaimo jäi ihmettelemään mitä helvettiä oikein tapahtui...
Niimpä.
tulee pian jollekin paha mieli (ja sulle aika monta äkäistä vastausta ;)
Mieheni jätti minut 3kk sitten lihavuuden takia. Hyvä että teitä ymmärtäjiä on noin paljon. Sen uusi nainenkin varmaan ymmärsi, ainakin olivat asiasta keskustelleet.
Mun mielestä parisuhteessa on pidemmällä tähtäimellä jonkinlainen velvoite pitää itsestään huolta myös toisen vuoksi. En tarkoita tällä sitä, että että 46-vuotiaana pitäisi painaa saman verran kuin 26-vuotiaana, mutta kyllä sitä on jollain tavalla velvoitettu kumppaniaan ja lastensa isää/äitä kohtaan katsomaan vähän mitä syö ja liikkumaan. Kyse on terveydestä, jaksamisesta ja hyvinvoinnista ja kyllä, jossain määrin myös ulkonäöstä! Ei parisuhteessakaan voi laiskistua ihan kokonaan, se pitää jännitettä yllä kun toinen näyttää miellyttävältä. Ja edelleen, en tarkoita tällä sitä, ettei ikä ja rypyt ja elämä saisi näkyä lainkaan. Vain sitä, että jonkin verran huolta itsestään kannattaa pitää.
Itse ainakin tunnen itseni viehättävämmäksi kun olen ok kunnossa eikä ole ylipainoa. Se heijastuu myös parisuhteeseen ja seksiin, koska olen iloinen ja jaksan hyvin.
Korostettakoon, että elämässä on tietysti aikoja, jolloin tällaiseen ei ole energiaa, esim. sairaudet ja lasten syntymät. Elämän tasaannuttua kannattaa taas yrittää pitää kiinni hyvistä elintavoista.
että toinen lakkaa huolehtimasta itsestään ja välittämästä ulkonäöstään ja terveydestään. Se tarkoittaa muutosta muussakin kuin ulkonäössä.
Näin mulle kävi, enkä ihmettele yhtään, että mieheni valittaa asiasta. Aluksi väitin miehelle vastaan, mutta pakko myöntää miehen olevan oikeassa.
Todellakin laihduttaa, itse olen laihduttanut liikunnan avulla 10 kg. Ruokavalioa en muuttanut.
Olen 36-vuotias kolmen lapsen äiti ja olen 168cm/55kg.
Harva nainen tajuaa, että silloin kun on raskaana saa oikeasti syödä vain n.200kaloria enemmän kuin normaalisti, eikä missään nimessä kahden edestä!
Itse ainakin huomauttaisin ja melkein pakottaisin miestäni laihuttamaan jos hän lihoisi paljon. Lihavuus vaikuttaa paljon niin parisuhteeseenkin kuin terveyteenkin. En uskoisi kiihottuvani kumppanistani jos hän olisi paljonkin painavampi ja seksi pitää suhteen kuitenkin intohimoisena ja läheisenä.
Ei lapset ole mikään syy siihen, että on lihava tai että ei huolehdita omasta ulkonäöstään!