Raskaana ja 2 lasta samaa sukupuolta, muiden kommentit loukkaavat.

Tosin odotan todennäköisesti kolmatta tyttöä. Yksi kavereistani heitti "vitsillä", että jos meille tulee tyttö niin voidaan vaikka vaihtaa hänen toisen kaverinsa kanssa, joka odottaa kolmatta lasta ja toiveissa olisi siellä tyttö poikien jälkeen.



Minulle on oikeasti aivan sama kumpi sieltä tulee, samoin miehelle. Kolmas tyttö menisi nätisti samassa porukassa ja vaatteitakin löytyisi jo valmiiksi. Poika taas olisi kiva kun ei sellaista vielä ole. Molemmat siis kelpaa!

yleisesti ottaen 3 poikaa voi tuntua melko raskaalta.

Mun kaverilla on kolme tyttöä ja ovat paljon villimpiä kuin meidän neljä poikaa. Että kyllä he tuntuvat raskaammilta hoidettavilta kuin meidän pojat. Olen ihan puhki kun he lähtevät meiltä tai me heiltä!!

Ystävälläni on 2 tyttöä ja auta armias sitä valitusta, kitinää, vinkunaa joka asiasta. Ei tietoakaan mistään prinsessaleikeistä, kaikki rikotaan, sutataan ja tuhotaan. Juostaan kylässä koko ajan.



Itselläni 3 poikaa, joista 1 vilkkaampi, 2 muuta rauhallisia tönöttäjiä :)



Että se siitä stereotypiasta.

"Tuliskohan sieltä nyt SE poika?" "Toivottavasti se on poika" "Pitäähän iskällekin saada kalakaveri" jne jne jne. Aivan loputtomasti. Mieheni kerran hermostui ja sanoi, että "mulla on kyllä kavereita aivan tarpeeksi. Ei meillä lapsia vanhempien kavereiksi tehdä."

sydämeni suli poikalapsille eilen kun olin ulkoilemassa lasteni kanssa. Nuorimmaiseni on vauva-ikäinen ja vanhempi kahden vuoden ikäinen. Lähdimme pois leikkipaikalta minun työntäessä rattaita joissa vauva nukkui. Esikoinen jäi maleksimaan keinujen luokse, jonne tuli kolme arviolta 5-6-vuotiasta poikaa. Kävelin jonkun matkaa eteenpäin ja esikoiseni protestoi lähtöä jonka seurauksena jäi maahan polvilleen itkemään.



Kaksi näistä reippaista poikaa ottivat tyttäreni käsipuoleensa ja taluttivat hänet luokseni lohdutellen samalla häntä. Naureskellen kiitin poikia avusta johon he vastasivat, että "eihän tuollaista reppanaa voi yksin jättää" :D Ihailtavaa empatiaa pienten lasten kesken!

Samanlaista täälläkin, en tiedä vielä maha-asukin sukupuolta, mutta epäilen pojaksi kuten edellisetkin kaksi. Minulla on kaksi ihanaa poikaa, toinen nyt ei vielä osaa puhua, mutta esikoinen 5 v. tuossa taannoin ihasteli; äiti sulla on ihania vaatteita. Hänen kanssaan voi jutella ihan mistä vaan!



Hän on isänsä kanssa poikamainen remu ja jalkapalloilija ja äidin kanssa tehdään askarteluja + shoppaillaan ja käydään uimassa ja sun muita juttuja.



Olen vastannut kyselijöille, että tyttö olis ihan kiva, mutta pojalle mulla on kaikki valmiina.



Laatikkotolkulla vaatteita... :)

vauva on syntynyt. Sen jälkeen saat kuulla vuosia (ainakin meillä), että vieläkö teette sen tytön, kyllähän joka perheessä pitää tyttö olla, vieläkö haluaisit sen prinsessan jne.



Meillä 3 poika, nuorin jo 4 ja edelleen saan kuulla noita samoja kysymyksiä. Viimeksi pari viikkoa sitten työpaikan kahvihuoneessa 3 työkaveriani alkoivat utelemaan onko meillä vielä suunnitelmissa hankkia tyttö. Onko joidenkin niin vaikea hyväksyä, että meillä lapsiluku ei ole riippuvainen lasten sukupuolesta? Lapsiluku on nyt täynnä PISTE.

Meillä kaksi tyttöä ja kolmatta lasta odotellaan. Kaikki toivovat meille poikaa. Halusimme kolmannen lapsen, emme lähteneet pojan tekoon ;)

Äiti osasi osua taas arkaan paikkaan, kun kommentoi raskauttani: toivottavasti tämä on nyt sitten tyttö. Hänellä kun on lapsenlapsina vain poikia. Olisi ilmeisesti mummelin mieliksi jotenkin onnistua määräämään vauvelin sukupuoli.

Äiti osasi osua taas arkaan paikkaan, kun kommentoi raskauttani: toivottavasti tämä on nyt sitten tyttö. Hänellä kun on lapsenlapsina vain poikia. Olisi ilmeisesti mummelin mieliksi jotenkin onnistua määräämään vauvelin sukupuoli.

äitini lapsenlapset ovat tyttöjä. Ei ole jäänyt epäselväksi, että poikia saisi olla enemmän.

Erikoista tässä on se, että äitini jotenkin loukkaantuu, jos minä "kehun" tyttöjä. Kerrankin erehdyin sanomaan, että oikeastaan on aika mukavaa kun perheessä on kolme tyttöä. Jostain ihme syystä äiti onnistui kääntämään lausahdukseni OMIEN poikiensa eli minun veljieni arvosteluksi. :o

Hoh hoijaa!

Ja kyllähän sitä on saanut kuulla, että voi kun kiva kun tekin nyt saatte tytön plaaplaa. En jaksa ottaa kipinää. Näin se vaan menee jos olisi 2 tyttöä ja kolmas tulossa niin ihmiset toivoisivat meille sitä poikaa.



Se vaan on sellaista smaltalkkia..

Itse annan mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Kerran poikani kysyi että äiti toivoisitko sä vielä tyttöä kun meillä on näin monta poikaa (oli kuullut jonkun aiheeseen liittyvän kommentin) ja vastasin hänelle että en tietenkään, minusta on hienoa kun mulle on siunaantunut liuta ihania poikia :)



Eikä kaikki kommentointi ole mitään negatiivista, usein poikalauman kanssa liikkuessa saan kuulla ihailua ja positiivisia kommentteja. Yksi päivä mentiin kirjastoon ja vastaan tuli vanhempi nainen joka pysähtyi katsomaan meitä ja sanoi mulle: "Kolme poikaa! Ihan mieletöntä! On siinä äidillä vanhuuden turvaa oikein moninkertaisesti!" Mua vähän hymyilytti :)

Smalltalkiinhan kuuluu, että se on harmitonta ja neutraalia. Minusta ei ole neutraalia sanoa esim. vanhempien tyttöjen kuullen, että voi kun te saisitte nyt pojan.

... ja kummasti tuntuu kiinnostavan ihmisiä että varmasti saan pojan, enkä kolmatta tyttöä. Olen itse vastannut että pääasia että on jompikumpi, mutta ei se muuta ihmisten ajatuskulkua. Sitä ei tunnu moni käsittävän, että ihan sama se meille on kumpaa sorttia sieltä tulee. Mutta ehkä se sukupuoli konkretisoi vauvaa jotenkin muille? Pääasia etteivät tyttöjeni kuullen toivottele meille sitä voi kun siellä olis poika -juttuaan. Se tympii. En pysty mitenkään käsittämään miksi tämä asia on niin merkityksellinen ihmisille??

sydämeni suli poikalapsille eilen kun olin ulkoilemassa lasteni kanssa. Nuorimmaiseni on vauva-ikäinen ja vanhempi kahden vuoden ikäinen. Lähdimme pois leikkipaikalta minun työntäessä rattaita joissa vauva nukkui. Esikoinen jäi maleksimaan keinujen luokse, jonne tuli kolme arviolta 5-6-vuotiasta poikaa. Kävelin jonkun matkaa eteenpäin ja esikoiseni protestoi lähtöä jonka seurauksena jäi maahan polvilleen itkemään.

Kaksi näistä reippaista poikaa ottivat tyttäreni käsipuoleensa ja taluttivat hänet luokseni lohdutellen samalla häntä. Naureskellen kiitin poikia avusta johon he vastasivat, että "eihän tuollaista reppanaa voi yksin jättää" :D Ihailtavaa empatiaa pienten lasten kesken!

Onneksi on tuollaisia lapsia vielä olemassa. Vaikka harvassa on :(

lähdetään yrittämään, niin toivon hänenkin olevan poika. Välillä keskustelu tyssää siihen tai sit aletaan tivaamaan miksei tyttö kävis. Ja mitäs jos se on tyttö? Tyttö saa tulla ja tulee varmasti rakastetuksi, mutta koen olevani enemmän poikien äiti. Anopille olis kuitenkin mieluisaa jos tyttö saataisiin. Olisi koko suvun prinsessa neljän pojan keskellä. Karseeta miten vaikeeta olis pitää rajoja, kun puol sukua olis lässyttämässä!!

Silti en ymmärrä, miten voidaan sanoa mustavalkoisesti, että tytöt sitä ja pojat tätä. Eikö ne olekaan yksilöitä?

...väsähti kerran totaalisesti tämäntyyppisiin pohdintoihin ja lausui, että kunhan lapsi olisi selkeästi jompaa kumpaa sukupuolta! Kommentointi hyytyi siihen paikkaan, joten ilmeisen kokeilunarvoinen repliikki!

"pahimmat" eivät laannu siitäkään vaan harmittelevat siitä huolimatta avoimesti. Meilläkin oli kaksi tyttöä ja kolmas oli poika ja voi että sitä ihmettelyä kun poika tulikin. Tuli muutama kommentti jopa siitä kuinka "te olette nyt onnellinen perhe kun on molempaa sukupuolta lapsissa". Huhhuijaa, ihmisillä vain on kummallisia juttuja mihin takertua.