Lue keskustelun säännöt.
Te, joiden äiti on mielenterveysongelmainen!
06.05.2010 |
Harmittaako koskaan, kun äiti ei ole sellainen, kun "kaikilla" muilla?
Eli äitisuhde ei voi olla sellainen, kun yleensä oletetaan olevan. Siis, että äiti olisi kiinnostunut lapsensa elämästä ja ehkä saattaisi neuvoa, muistella, kun tytär oli lapsi, tarjoaisi lapsenhoitoapua jne.
Vai millainen suhde teillä on?
Kommentit (22)
Äitini myös mielenterveysongelmainen, mutta ei ole koskaan suostunut asiaa myöntämään, eikä hakenut apua. Hänessä ei koskaan ole omasta mielestään ollut vikaa ja on ikänsä syyttänyt kaikesta muita.
Hänellä elämänhallinnan pahoja ongelmia, on ailahtelevainen, herkästi raivostuva, loukkaantuva, äärimmäisen jyrkkä mielipiteissään, täysin joustamaton, syyllistävä. Lapsuus meillä oli rankkaa, ihmettelen miten meitä ei huostaanotettu. Kuljettiin ryysyvaatteissa, aina ei ollut ruokaakaan. Äidin raivokohtaukset tulevat vieläkin uniin.
Olen ottanut nyt vihdoin etäisyyttä
koska hän ei tule koskaan muuttumaan ja vain syö energian ja elämänilon muilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan joku lapsi osaa puhua kuraattorille jos ei muuta mallia normaalista ole nähnyt?
Ja se nyt vaan on niin että ennen lapset, vajaatkin kasvatettiin töitä tekemällä " normaaliksi" vaikka eivät sitä olisi, ne piirteet on jääneet piiloon.
Vinoumia on myös kaikenlaiset hankalat persoonat, ei pelkästään kiltit vähän kahjot.....
Sivustahuutelija