Lue keskustelun säännöt.
syyllisyys painaa... oma elämä ja vauva tympii
06.05.2010 |
Ajattelen olevani kauhea ihminen, kun välillä vauvan kanssa olo tuntuu niin hankalalta. Tekis mieli vain pakata tavarat ja häipyä jonnekin yksin.
Odotan kauhulla tulevaisuutta, kun 7 kk vauvan kanssa syöminen ja pukeminenkin ja yleinen oleminenkin ovat välillä jo yhtä helvettiä, kitinää, itkua ja raivoamista.
Saatan sanoa miehelleni vihaavani elämääni, ja etten ikinä enää halua lapsia.Välillä tuntuu että tämä vauva olikin iso virhe, en sovi enkä ole kypsä äidiksi. Mies syyttää minua, en kuulemma saisi tuntea mitään tällaista ja olen epänormaali.
Siksi tunnen hirveää syyllisyyttä kaikesta. Rakastan vauvaani eniten maailmassa, miksi siis valitan ???? Joku menettää lapsensa ja minä kiukuttelen vauvalle siitä, kuinka hankala tämä on. En tiedä, mitä ja keneltä pyytäisin anteeksi.
On myös hyviä päiviä, mutta välillä tulee sanottua asioita, joita en todellakaan haluaisi sanoa!!!!!!! Ovatko nämä äidille normaaleja tunteita, vai onko minussa vikaa ?
Kommentit (24)
Jos et kerran imetä enää, voitko jättää jonain viikonloppuna vauvan koko päiväksi miehen hoiviin? Lähdet itse vaikka ostoksille tai kavereiden luo tai mitä vain hauskaa keksitkin.
Mies saa olla kahdestaan vauvan kanssa ja sinä saat välillä omaa aikaa ja hengähtää.
Meillä mies tajusi kunnolla, miten raskasta ja sitovaa vauvan kanssa voi olla, kun jätin muutamaksi tunniksi ihan yksin vauvan kanssa. Ei ollut onnistunut omat puuhat ollenkaan, jos vauva ei nukkunut. Ja meidän vauva ei montaa hetkeä nukkunut putkeen.
Lohdutukseksi voin sanoa, että meillä vauvaelämä alkoi helpottaa, kun yhden vuoden rajapyykki saavutettiin. Lapsi alkaa pärjätä vähän jo itsekseenkin, ei tarvitse koko aikaa olla kantamassa.
Itsenikin yllätti esikoisen syntymän jälkeen se, kuinka kiinni vauvassa lopulta on. Vaikka mieskin auttoi, niin itse siinä enemmän kiinni oli.
Tsemppiä! Et ole ainut, joka miettii jaksamistaan ja sitä, miten päivät voivat joskus olla sitä tylsää arkea. Vaikka se vauva tärkeä onkin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mies ei oikein ymmärrä, millaista vauvan kanssa on. toisella paikkakunnalla töissä ja joskus montakin päivää putkeen poissa kotoa ... ja nyt ehkä ulkomaankomennukselle.
aika yksin olen siis hoitanut vauvaa ja kantanut vastuun. Jos jätän miehen päiväksi yksin vauvan kanssa, hän kokee sen niin, että saa sitten jättää minut vielä enemmän yksin sen jälkeen, koska on tavallaan "tehnyt palveluksen" minulle hoitamalla lastaan:(
mutta en välitä miehen asenteesta, jätän silti vauvaa välillä hänelle...kahta tuntia pidempään ei tosin koskaan ole sen kanssa ollut. huomaan, että aina kun mies on kotona ja osallistuu, voin paljon paremmin.
ap
kuin vain pariksi tunniksi. Pari tuntia ei vielä ole paljon eikä välttämättä kerro paljon miehelle. Vähintään neljäksi tunniksi, mielellään pidempään. Sen verran, että mies joutuu hoitamaan vauvaa silloin, kun tämä varmasti on myös hereilläkin. Ja joutuu enemmän touhuamaan eri asioita vauvan kanssa.
Ja sitten keskustelet miehen kanssa millaista oli. Mun ei kyllä tarvinnut edes kysyä, vaan mies ensimmäiseksi tokaisi, kun tulin kotiin, että hän ei ole mitään saanut tehtyä... ;) Oli ihmeissään, että tällaistako tämä tosiaan on... Olin siis pidempään pois kuin pari tuntia.
Voi olla ettei sun mies välttämättä koe hoitamista raskaana tai sitovana yhden kerran jälkeen, mutta kannattaa kokeilla.
Hyvä on kyllä, että olet jättänytkin vauvaa miehen hoiville. Kyllä se vauvallekin on hyvä saada tutustua kunnolla isäänkin! :)
23
Se on miehen homma. Piste.