Onko ok jos 6.luokkalainen saa vain 10, 10-, 9½ kokeista

Yliopistossa olikin sitten paljon vaikeampaa, kun en ollut koskaan oppinut tekemään kunnolla töitä. Nimenomaan vaikeaa oli se, että minulla ei ollut mitään kokemusta tai käsitystä siitä, miten lähdetään opiskelemaan asiaa, joka ei ole itsestään selvä heti ensimmäisellä kerralla, kun siitä kuulee.

Juuri tämä minusta onkin hyvien oppilaiden suurin ongelma - ei opita tekemään töitä tai ponnistelemaan asioiden ymmärtämiseksi.

Minusta on epäreilua, ettei lapsille anneta riittävän haastavia tehtäviä. Tuo meidän 4-luokkalaisemme pärjänneisi vallan mainiosti lukiossa tai yliopistossa, mutta jättääkö sittenkin menemättä tai koko touhun kesken, jos ei koskaan pääse opettelemaan opiskelua koulussa? Ja ei, en todellakaan ole laittamassa lasta lukioon tai painostamassa akateemiselle uralle (jonne en itsekään halunnut lähteä, vaikka suku painosti ja olisin siellä pärjännyt). Ihmettelen vain sitä, että ns. hyvin pärjäävät lapset jätetään ilman oppimisen oppimiskokemusta, eli ajatellaan, että "no kyllähän toi pärjää, kun se saa kymppejä", eikä opeteta lasta oppimaan tai anneta haasteita.

kun sai ekan hylätyn tenttituloksensa. Oli tottunut saamaan kaikesta parhaan arvosanan...

läksyissä menee kauan koska keskittymisen suuntaaminen ei onnistu kauaa kerralla. Numerot on 6 ja 7 luokkaa ja 7 on meillä hyvä numero.

t. 11/13

Tätä minäkin pelkään:

Yliopistossa olikin sitten paljon vaikeampaa, kun en ollut koskaan oppinut tekemään kunnolla töitä. Nimenomaan vaikeaa oli se, että minulla ei ollut mitään kokemusta tai käsitystä siitä, miten lähdetään opiskelemaan asiaa, joka ei ole itsestään selvä heti ensimmäisellä kerralla, kun siitä kuulee. Juuri tämä minusta onkin hyvien oppilaiden suurin ongelma - ei opita tekemään töitä tai ponnistelemaan asioiden ymmärtämiseksi.

Minusta on epäreilua, ettei lapsille anneta riittävän haastavia tehtäviä. Tuo meidän 4-luokkalaisemme pärjänneisi vallan mainiosti lukiossa tai yliopistossa, mutta jättääkö sittenkin menemättä tai koko touhun kesken, jos ei koskaan pääse opettelemaan opiskelua koulussa? Ja ei, en todellakaan ole laittamassa lasta lukioon tai painostamassa akateemiselle uralle (jonne en itsekään halunnut lähteä, vaikka suku painosti ja olisin siellä pärjännyt). Ihmettelen vain sitä, että ns. hyvin pärjäävät lapset jätetään ilman oppimisen oppimiskokemusta, eli ajatellaan, että "no kyllähän toi pärjää, kun se saa kymppejä", eikä opeteta lasta oppimaan tai anneta haasteita.

poika ihan sekaisin: hengas pihalla -30 asteen pakkasessa T-paidalla, oli ihan omissa maailmoissaan. Oli tainnut mennä sekaisin liiallisista odotuksista yms.



Että onnea teille ja teidän lapsille, jotka vaatii ne kybät!

Lapset eivät lue kokeisiin tai välttämättä edes tee läksyjä, mutta kokeista tulee aina kiitettävä (9, 6,5 ja 3 lk)

Opetappa siinä sitten kuinka tärkeää olisi tehdä töitä koulun eteen=(

Äitiinsä tulleita laiskuudessa, onneksi perineet isänsä älyn

Minun isäni oli opettaja/ koulunjohtaja, ja koska olin ns. kympin oppilas, varmaan ihmiset kuvittelivat, että sitä minulta vaadittiin ja minua kotona prepattiin. Näin ei kuitenkaan ollut. Koulu oli minulle yksinkertaisesti helppoa.

11/ 13

poika ihan sekaisin: hengas pihalla -30 asteen pakkasessa T-paidalla, oli ihan omissa maailmoissaan. Oli tainnut mennä sekaisin liiallisista odotuksista yms. Että onnea teille ja teidän lapsille, jotka vaatii ne kybät!

niitä kymppejä!

Mullakin meni peruskoulu ja lukio läpi lähinnä kirjoja vilkuilemalla. Yliopistossa vasta tajusin, että lähes kaikki on mua älykkäämpiä ja lisäksi ahkerampia.

ap voi yrittää keskustella opettajan kanssa vähän vaikeammista lisätehtävistä

Peruskoulu tutkitusti tasapäistää. Tämä näkyy lahjakkaiden lasten kohdalla selvästi. t. 11/13

Tätä minäkin pelkään:

Yliopistossa olikin sitten paljon vaikeampaa, kun en ollut koskaan oppinut tekemään kunnolla töitä. Nimenomaan vaikeaa oli se, että minulla ei ollut mitään kokemusta tai käsitystä siitä, miten lähdetään opiskelemaan asiaa, joka ei ole itsestään selvä heti ensimmäisellä kerralla, kun siitä kuulee. Juuri tämä minusta onkin hyvien oppilaiden suurin ongelma - ei opita tekemään töitä tai ponnistelemaan asioiden ymmärtämiseksi.

Minusta on epäreilua, ettei lapsille anneta riittävän haastavia tehtäviä. Tuo meidän 4-luokkalaisemme pärjänneisi vallan mainiosti lukiossa tai yliopistossa, mutta jättääkö sittenkin menemättä tai koko touhun kesken, jos ei koskaan pääse opettelemaan opiskelua koulussa? Ja ei, en todellakaan ole laittamassa lasta lukioon tai painostamassa akateemiselle uralle (jonne en itsekään halunnut lähteä, vaikka suku painosti ja olisin siellä pärjännyt). Ihmettelen vain sitä, että ns. hyvin pärjäävät lapset jätetään ilman oppimisen oppimiskokemusta, eli ajatellaan, että "no kyllähän toi pärjää, kun se saa kymppejä", eikä opeteta lasta oppimaan tai anneta haasteita.

huumehörhönä samassa tilassa, ja takuulla ei kymppejä vaadittu!

Se oli kyllä ihan yleisessä tiedossa jo ala-asteella, että heidän kotiinsa ei muita numeroita tuoda kuin kymppejä. Tiedän, kun tuon pojan sisko oli kanssani samalla luokalla ja hän sen ihan itse toi ilmi, siis sanoi suoraan.

Koskaan ei äiti kysellyt perään olenko tehnyt läksyt ja olenko lukenut kokeisiin jne. Olin kai lapsesta asti fiksu ja nokkela, joten äiti luotti minuun aina.



Koulu oli aina helppoa, ihan kaikki aineet. Minulla jää muistiin heti kaikki asiat ja opin asiat ensimmäisellä kerralla - niin taidot kuin tiedotkin. Kokeista tuli tietenkin aina kymppejä, luin tai en. Joskus luin huvikseen, joskus tein jotain muuta.



Ylpeä äiti oli aina! Ja varmasti koko suku ja tuttavat ihmettelivät miten näin voi olla. Yksinhuoltajaduunariäiti, kunnan vuokrakerrostalossa asuva, pienituloinen, kouluttamaton, jonka lapsi monilahjakas ja huippuälykäs.



Lukioon tietenkin menin - en äidin vaatimuksesta vaan siksi kun ei ollut mitään haaveammattia vielä. Lukioaikana poikaystävät ja baareissakäyminen on kiinnostavampaa, joten kokeista tuli vain 8-9 numeroita. Kirjoituksiin kuitenkin luin sen muutaman viikon ja sain 6 ällää. Tietenkin.



Jatko-opiskelemaan pääsin heti minne halusin ja opiskelijariennoista huolimatta valmistuin 5 vuodessa pari viikkoa ennen ekan äitiysloman alkua.



Ekan lapsen jälkeen pääsin heti vakituiseen työhön, jossa edelleen olen ja viihdyn. Esimieheni ja muut johtoportaan ihmiset tietävät, että kapasiteettini riittää ihan mihin vaan. Pystyn kehittymään miten haluan. Nautin luottamusta ja olen tosi iloinen, että minua arvostetaan työssäni ihan joka päivä.





Pointti siis on se, että peruskoulun kympit eivät välttämättä vaadi mitään ponnisteluita. Ihmisten oppimiskyky ja muisti on NIIIN tavattoman yksilöllinen juttu. Tavallaan jopa epäreilua, että toisten ei tarvitse tehdä mitään saavuttaakseen menestyksen koulussa ja opinnoissa, kun taas toisten pitää lukea tunteja joka päivä. Mutta niinhän kaikki muukin elämässä on.





Itse olen iloinen, että "pääoma" on omassa päässäni, mutta toisinaan kyllä kadehdin niitä, joilla on taloudellinen turva (vanhempien, perinnön, 90-luvulla ostetun asunnon tms. kautta, ilman sen kummempaa omaa ansiota).

Entä, jos hän ei olisi mitenkään noteerannut saavutuksiasi tai olisi jopa vähätellyt niitä kymppejä?

yliopistolla yksi hikari joutui psykoosiin kun sai ekan hylätyn tenttituloksensa. Oli tottunut saamaan kaikesta parhaan arvosanan...

Mieheni lopetti lukion kesken (jatkoi parin vuoden päästä) ja masentui kun sai kokeesta 10- . Hänestä opettaja oli epäoikeudenmukainen kun sai sen virhepisteen. Hän ajatteli että turhaa sitä on yrittääkään kun opettaja voi mielivaltaisesti tiputtaa koenumeroa (todistukseen toki tuli selvä 10).

Miestä ei ole koskaan patistettu suoriutumaan hyvin. Perfektionismi tulee itsestä.

Lopulta mies suoritti lukion lähes 10 keskiarvolla ja myös yliopisto meni huippuarvosanoin. Väittelyssä sitten kelpasikin pelkkä läpipääsy vaikka työelämässä (ja siivouksessa ja ruoanlaitossa) on edelleen se täydellisyyteen pyrkijä.

Jos meidän lapsemme saisivat lähes pelkkiä kymppejä niin minua kyllä hieman pelottaisi. Vaativatko itse itseltään liikaa, kuten me vanhemmat aikoinaan itseltämme. (Minulta hikarius karisi jo yliopisto-opintojen aikaan, lukiossa ka. oli mielestäni "normaali" 9,5.)

Jotenkin siis omien (vielä pienten) lasten kohdalla tuntuisi "turvallisemmalta" jos numeroissa olisi hieman enemmän vaihtelua. Maailma ei romahtaisi siihen ekaan ysiin.

jonka ei tarvinnut kokeisiin lukea, muistin jo kaiken oleellisen tunneilta. Lukiossa taso laski hieman, mutta siltikin oli yli ysin keskiarvo. Yliopistossahan se romahdus lopulta tuli ensimmäisen vuoden jälkeen, kun en osannut sopeutua ahkeraan työskentelyyn, kun laiskaksi olin tullut. Ei ollut vitosista tietoakaan!

minä sain erinomaisia tietoja vielä yliopistossakin lukematta, mutta gradu jäi tekemättä kun en viitsinyt lukea taikka ajatella mielestäni tyhjänpäiväisiä asioita. Niin että omien lasteni kohdalla vaadin, että lapsen pitää todellakin oppia näkemään vaivaa jo peruskoulussa.

olet vain kateellinen nille kun sun omat lapset saavat nelosia

Onko ok? Ei todellakaan ole ok. Ls-ilmoituksen paikka.

Meillä annetaan selkäsauna, jos kokeesta tulee huonompi kuin 10+.

Monilahjakkaat lapset jotka ei osaa edes hetkeä olla kotona yksin ja menevät paniikkiin tulipalon tullessa. Sellaisen kuvan saa tällä palstalla.

Poika lukee koealueen niin, että sen myös hallitsee eli 10 on tavoite ja se saavutetaan.