Voiko vauvakuumeesta toipua ilman vauvaa?

Meillä on 3 ihanaa lasta, nuorinkin jo 4,5v. Vuoden olemme yrittäneet neljättä, tuloksena 2 keskenmenoa. Syy niille on löydetty ja hoidettu, joten tavallaan yrittämisen voisi nyt aloittaa puhtaalta pöydältä. Vauvakuume onkin kova, mutta pelko keskenmenoista on jäänyt ja järkikin yrittää toitottaa ettei enää... Toisaalta kaikki jatkosuunnitelmat oli tehty niin, että meille vielä vauva tulisi, minun piti alkaa pph:ksi (on koulutuskin siihen) kun lapsi vähän kasvaisi. Nyt olen tehnyt osa-aikaisena toista koulutustani vastaavaa työtä, ja sen tiedän etten sitä halua loppuelämääni tehdä, tai lyhyempääkään aikaa kokopäiväisesti.



Mutta... Pystyykö tästä vauvakuumeesta/ lapsen kaipuusta toipumaan vai jääkö ikuinen jossittelu jos ei enää yritetä? Kaikenlisäksi siskoni odottaa nyt esikoistaan ja paras ystäväni on pyytänyt meitä kummiksi kuukauden päästä synytvälle vauvalleen. Noista lapsista tulee varmasti aina mieleen että meilläkin olisi voinut olla aivan samanikäinen. Mutta onko se "taakka" vai voiko myös auttaa surun yli, jos meille ei enää lasta tule... Onko kenelläkään kokemusta vastaavasta?