Tunnolliset työntekijät, onko teidän vaikea hyväksyä tekemiänne virheitä?

Mä muistan oman pienenkin virheeni jopa kuukausia enkä meinaa päästä yli siitä vaan ruoskin henkisesti itseäni.

Olen aina ollut sellainen täydellisyyden tavoittelija.Moni asia on jäänyt kokematta tai tekemättä koska en tee niitä jos en usko onnistuvani täydellisesti.

Ja mikä hassuinta ne kriteerit on ihan omassa päässä ei kukaan muu ole niitä asettanut mulle.

Olen hyvän ja tunnollisen työtekijän maineessa.Olen joustava ja ahkera.



Mulla on jo varmaan syntyjään huono itsetunto.Meillä on suvussa kaikilla huono itsetunto.Uskoisin että huono itsetunto ja perfektionismi yhdistettynä synnyttävät tuon kamalan kierteen!!

Haluaisin tietää miten siitä päästä irti???

Nykyään olen alisuoriutuja kun en halua ottaa riskiä epäonnistumisesta, niin en uskalla ottaa haasteitakaan. Kykyjä ja kapasiteettia kyllä olisi. Jokainen, pienikin virhe saa liian suuret mittasuhteet omassa mielessäni. Lapsuudessani minua arvostettiin vain suoritusten kautta, vanhempia oli pakko miellyttää. Voiko tämäkin johtua siitä? Elämässäni on aika monta juttua, ongelmaa, joiden olen ajatellut liittyvän lapsuudessani kokemaan aliarvostukseen.

Saatan päässäni vatkata tekemiäni virheitä vaikka viikkokausia ja paisutella niitä aivan kohtuuttomiin mittasuhteisiin, mutta onneksi olen löytänyt itselleni sopivan tavan päästä siitä yli. Mun on pakko saada kertoa asia ääneen jollekin sympaattiselle kollegalle, joka sitten hyvin todennäköisesti vastaa jollain vähän samansuuntaisella tarinalla omista hommistaan, ja siinä vaiheessa alkaa helpottaa. Muistan että virheitä sattuu ja pian niitä ei enää muista kukaan ulkopuolinen.

virhettä mielessäni niin paljon, että en edes enää tajua sen mittasuhteita, oliko se suuri virhe vai oikeastaan aika pieni, vai mikä. On vain se virhe, joka nyt hallistee mun elämää ja jotenkin tekee musta nyt huonon ihmisen, koen, että näin sen itse asiassa pitikin mennä, kun olen niin huono pohjimmiltani. Mulle ei maistu ruoka nyt ollenkaan, jotenkin ruoskin itseäni sillä syömättömyydelläkin. Mua pidetään työssä yleensä tarkkana, ahkerana ja väsymättömänä. On suuri kolaus, että tämmöiseen kilpeen tulee tahra?!

Mulla oli sellainen rakkaudellinen koti jossa ei arvosteltu joten se on vielä oudompaa että mä olen tälläinen.

Siksi ajattelenkin että se on mun oma luonne joka vaikuttaa tähän asiaan.

Kukaan töissäkään ei tiedä että mun itsetunto on niin huono ja että välillä jopa vihaan itseäni. suhtaudun muiden tekemiin virheisiin melko leppoisasti,oimia virheitäni en anna anteeksi. olen kaupassa töissä ja riippumatta päivän kiireellisyydestä haluan jättää myymälän aina täydelliseen kuntoon ja palvella asiakkaat hyvin,kuunnella työkavereiden ongelmia ja tsempata

niitä.En koskaan kieltäydy jos mulle ehdotetaan ylimääräistä työvuoroa tai vuoron vaihtoa.



Välillä tää kaikki ajaa mut ihan loppuun koska kukkaan ei oikeasti voi olla aina täydellinen. Mieskin aina sanoo mulle,että hellitä hieman koska kukaan ei tuo mulle kultaista kruunua vaikka tappaisin itseni olemalla täydellinen työtekijä.

ja jos teen siitä tulee iso haloo töissä

kotona se täydellisyyden tavoittelu näkyy niin että mun on pakko hoitaa lapsi niin ETTEI KUKAAN KOSKAAN joudu sanomaan mistään puutteesta lapasen hoidossa.

Silitän vaatteet ja viikkaan ne kaappiin väri järjestyksessä ja kuten kaupan hyllyssä niitä säilytetään.T-paidat omassaan hyllyssään jne. ikinä pojalla ei ole yhteensopimattomia värejä vaatteissa tai samoja vaatteita kahta päivää peräkkäin.Vaatteet meillä ei ole kalliita merkkivaatteita ,mutta pidän siitä hullun tarkkaa huolta ettei ne ole likaisia tms.

Kun olin lapsen kanssa kotona suunnittelin ruokalistan kahdeksi viikoksi eteen päin niin että yhtenäkään päivänä ei lapsi syönyt samaa ruokaa kahta kertaa.

Poika on moni allerginen joten kaikki ruuat piti tehdä alusta loppuun asti itse.

Nyt kun olen töissä on mun ollut pakko omaksi häpeäkseni luovuttaa tästä "ei syödä kahta kertaa samaa ruokaa peräkkäin" ajattelusta.



Mulle ei merkit,raha tai hieno auto merkitse mitään erityistä.Me ei olla mitään suurituloisia,mutta tässä ruoka ja vaate ym. lapsen hoitoon liittyvässä taitaakin olla kyse jostain muusta kuin paremmuudesta muihin verrattuna.

Ehkä taas se perfektionismin peikko huutaa mun korvaan että lapsi täytyy olla täydellisesti hoidettu muuten joku huomaa että äiti ei olekaan virheetön! ;)