Pojan varhainen murrosikä

Kerronpa vähän omia kokemuksia. Olen itse jo aikamies mutta muistelisin itselleni tulleen ensimmäiset tummat ja pitkät munakarvat 3. luokalla. Olisinko ollut jotain 9,5-vuotias niihin aikoihin. Se oli ensimmäinen asia jonka huomasin. En kertonut kenellekään. Vitosluokalla minulla oli jo runsas karvoitus ja isohko kulli. Niihin aikoihin keksin myös runkkaamisen ja yölliset siemensyöksyt alkoivat. Ne olivat pahimpana aikana melkein jokaöisiä ja otin tavaksi tukkia nukkumaan mennessä talouspaperia kalsareihin ettei jäisi tahroja. Seisoi melkein aina ja kaikkialla. Olin aina ollut luokkani pisimpiä ja nyt kasvoin helvetinmoista kyytiä. Olo omassa kropassa tuntui jotenkin vieraalta ja epämukavalta. Äänenmurros tuli 5-6 luokan välisenä kesänä, ihan alussa. Tuntui, että ääni muuttui melkein yhdessä yössä. Olin luokallani nopein kehittyjä ja esim koulun uimareissut hävettivät helvetisti. Kerran, ehkä joskus V luokalla, jopa leikkasin munakarvat pois ennen uintipäivää! Minua ei kuitenkaan muistaakseni kiusattu näistä asioista. Olisiko muut pojat olleet jopa vähän kateellisia? En tiedä. Elettiin 90-luvun alkuvuosia eikä nettiäkään ollut mistä olisi saanut tietoja. Tietosanakirjoissa kerrottiin kaikissa samat jutut ja artikkelit olivat melko pintapuolisia. Suosikin lääkäripalsta oli kyllä aika hyvä. Sen lehden tilaamisesta kiitokset isosiskolle.



Nyt kypsemmällä iällä olen lukenut, että jos pojalla ilmenee murrosiän merkkejä ennen 9v:n ikää, olisi otettava yhteys lääkäriin. Itse olin varmaan sellainen rajatapaus. Ihan ensimmäinen murrosiän oire on nimittäin kivesten kasvaminen ja siitä pienellä viiveellä alkaa tapahtua muuta. Itse en jostain syystä muista huomanneeni tuota pallien paisumista, vaan panin merkille mulkkukarvat. Kaipa se munienkasvu on alussa melko vähäistäkin ja aikuiskoko saavutetaan muutaman vuoden kuluessa.



Aloittajalle siis tiedoksi, että kivekset ovat se ensimmäinnen indikaattori, katse sinne siis. Ja jos nyt karvojakin näyttää olevan jo ennen 9v. ikää, niin ehkä lääkärin konsultaatio olisi paikallaan. Itse olen varttunut mielestäni ihan terveeksi ja tavalliseksi mieheksi, vaikka kehitys vähän sukkelampaa olikin. Toivottavasti tästä oli apua aloittajalle ja muille joita asia askarruttaa.

Poikalapsen äitinä olen tottunut kaikenlaiseen ja tärkeintä on, että sai hyvää, ensikäden tietoa.

Pyydän anteeksi, jos järkytin arvon rouvia kielenkäytölläni. Olen tottunut puhumaan asioista niiden oikeilla nimillä. T:"kakkonen"

Jos jotakuta kauhistuttaa, nii sit voi mennä takas neitsytkammioonsa häpeämään.