Lue keskustelun säännöt.
Mitä teen ton miehen kanssa, kun mikään ei tunnu miltään? ov
04.05.2010 |
Lapsi on ja toinen tulossa. Parisuhde voi huonosti, jos sellaiseksi tätä voi edes kutsua. Ei puhuta mistään, ei tehdä ikinä mitään. Olla möllötetään vaan kaiket päivät, minä koneella mies telkkarin ääressä.
Eroa mietin nykyään joka päivä. Luulin että mies olisi halunnut kihloihin ja naimisiin, mutta ei halua, kun ei muutkaan tutut ole menneet. Toi kommentti satutti ja nyt tiedän ettei mies ole kanssani tosissaan, kun ei halua sitoutuakaan.
Lapsi on alkanut todella hankalaksi, eikä siihen auta yhtään sekään, että mies tekee lapsen kanssa kaikki päinvastoin kuin on sovittu. Esim jos lapsi ei syö ruokaansa, mies antaa herkkuja. Jos lapsi kiukuttelee ja käyttäytyy huonosti, mies antaa herkkuja ja alkaa lelliä. Mä tuun hulluksi, kun lapselle ei mene oikeat tavat perille tuolla toiminnalla ja meidän kaikkien elämä hankaloituu... Lapsi on oppinut että mitä äiti ei anna periksi, isä antaa ja että kiukuttelulla saa kaiken periksi. Näin ollen lapsi inhoaa minua.
Mies oli jokin aika sitten yli viikon poissa kotoa ja lapsi oli kiltti kuin mikä. En enää jaksa kun mies polkee minua kasvatusasioissa... Mun elämä on aivan turhaa ja tyhjää.
Kommentit (26)
on melkein joka päivä, muttei miehellä mene perille. Erollakin olen uhkaillut jo pitkään,mutten tiedä kuinka kahden alle kolmevuotiaan kanssa pärjää. Talous olisi ainakin erittäin tiukilla.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miten sun mielestä elämää pitäisi elää ja miten sun mielestä pitäisi toimia. Sun pitäisi kuunnella vielä miestäkin, se olisi keskustelua.
Mä en oikein tajua, miksi haluaisit naimisiin, kun tilanne on noin huono ja eroa mietit. Luuletko, että häät jotenkin kääntäisivät tilanteen parempaan suuntaan?
on melkein joka päivä, muttei miehellä mene perille. Erollakin olen uhkaillut jo pitkään,mutten tiedä kuinka kahden alle kolmevuotiaan kanssa pärjää. Talous olisi ainakin erittäin tiukilla. ap
että haluaa miehen sitoutuvan, ja näyttävän sen tosissaan.
enää halua kihloihin tms tuon kanssa, kun tiedän minkä takia hän menisi naimisiin, eli "jos joku kaverikin menisi". Enkä tosiaan usko että tää tästä paremmaksi enää muuttuu.
ap
kenelläkään kokemuksia erosta kun esikoinen pieni ja vauva tulossa? Haluaisin kuulla kokemuksia, miten olette pärjänneet? Oletteko menneet yksin synnyttämään, vai? Missä esikoinen on ollut sen ajan?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sinne perheneuvolaan? Jos ero on sun ensimmäinen vaihtoehto - niin anteeksi vaan - kuulostaa siltä ettet ole halukas tekemään mitään suhteenne eteen. Eli nyt vähän ammattiapua koittamaan. Ehkä mieskin ymmärtää sitten että nyt on tosi paikka kyseessä. Kuulostaa tosiaan siltä, että teillä on paljon selvitettävää.
Olen yrittänyt jo vaikka mitä... Tässä on niin paljon taustalla, mm mies pettänyt, pari kertaa vain häippässyt, eikä ilmotellut itsestään mitään.
Selvitettävää olis, mutta kun mies ei puhu. Itse koitan, mutta vaikeeta se on kun toinen ei vastaa mitään, eikä tunnu olevan pahoillaan mistään. Mä en ymmärrä miten siitä on tommonen tullut.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erollakin olen uhkaillut jo pitkään,
kommunikaation ja parisuhteen perusasiat hukassa. Voimia siinä sitten...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen yrittänyt jo vaikka mitä... Tässä on niin paljon taustalla, mm mies pettänyt, pari kertaa vain häippässyt, eikä ilmotellut itsestään mitään. Selvitettävää olis, mutta kun mies ei puhu. Itse koitan, mutta vaikeeta se on kun toinen ei vastaa mitään, eikä tunnu olevan pahoillaan mistään. Mä en ymmärrä miten siitä on tommonen tullut. ap
hstkaa paa sit vaan, vitun läskiperseet!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En näe viesteissäsi mitään perusteita sille, että jatkaisitrte yhdessä.
Yhteiskunnalta saat tukea yksinhuoltajana. Mies joko osallistuu tai ei osallistu etävanhempana lastensa elämään. Vain häviävän pieni osa eronneista naisista ei ole pärjännyt yksinhuoltajina. Esikoinen on isänsä luona kun menet synnyttämään.
Terv.
Vitun läskiperse
hstkaa paa sit vaan, vitun läskiperseet! ap
Tässä on kuitenkin totta enemmän kuin toinen puoli; keskustelussa kuunnellaan myös sen toisen osapuolen mielipidettä. Kannattaa oikeasti harkita jonkinlaista ammattilaista välimieheksi, jos mies vain suostuu. Sillä se solmu alkaa purkautua.
Sinänsä on hyvä, että mielensä saa purkaa täällä eikä sille miehelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
henkinen sitoutuminen parisuhteeseen on uhkailla kerran päivässä erolle.
itse tekisit, kun tulet yksi kaunis päivä töistä, lapsi on hoidossa, vaikka piti olla isänsä kanssa. Mies ei vastaa puhelimeen, eikä häntä näy neljään päivään? Saat yhden tekstarin, jossa sanotaan; "Miltä tuntuu olla ilman rahaa, lapsen kanssa ja raskaana?" Olin siis juuri maksanut vuokran ja laskuja ja miehellä oli rahat meidän elämiseen. Jouduin siis ottamaan pikalainaa. Jäin lapsen kanssa kuin nalli kalliolle!
En ole sellainen ihminen joka huutaa ja raivoaa, vaan koitan puhua rauhallisesti miehelle, mutta kun se tuijottaa tyhjyyteen eikä vastaa mitään takaisin, niin annan olla.'
ap
luultavasti miehellesi tulee täytenä yllätyksenä tyytymättömyytesi. Olet hiljaa ja murjotat. Haudot jättämisiä sen sijaan että tekisit aloitteen.
Et luultavasti ole edes ottanut asiaa puheeksi.
Minulla miehen silmiin paistaa tietty huomionkipeys. Kaipaat vain huomiota ja ap, kirjoituksesi oli äärimmäisen lapsellinen. Miehesi täytyy olla melkoinen puusilmä jos ei huomaa huomionkipeitä kohtauksia jota järjestät kotonanne.
itse tekisit, kun tulet yksi kaunis päivä töistä, lapsi on hoidossa, vaikka piti olla isänsä kanssa. Mies ei vastaa puhelimeen, eikä häntä näy neljään päivään? Saat yhden tekstarin, jossa sanotaan; "Miltä tuntuu olla ilman rahaa, lapsen kanssa ja raskaana?" Olin siis juuri maksanut vuokran ja laskuja ja miehellä oli rahat meidän elämiseen. Jouduin siis ottamaan pikalainaa. Jäin lapsen kanssa kuin nalli kalliolle! En ole sellainen ihminen joka huutaa ja raivoaa, vaan koitan puhua rauhallisesti miehelle, mutta kun se tuijottaa tyhjyyteen eikä vastaa mitään takaisin, niin annan olla.' ap
erota, ei tuollaista käytöstä kannata sietää. Kyllä sä pärjäät. Onko isovanhempia tai kavereita avuksi?
Ulkopuolisena on tietysti helppo sanoa, mutta vaikuttaa siltä että teidän olisi hyvä keskustella asioista. Keskustelua ei varmaankaan kannata aloittaa syyttelevältä pohjalta (sä aina...) vaan ennemminkin rakentavasti (miten me voitaisiin...)
Itse olen vuosien varrella oppinut, että minun kasvatustapani ei aina ole se ainoa oikea, täytyy antaa vähän isänkin kasvattaa vaikka se tapahtuukin eri tavoin. Tosin perusperiaatteet olisi hyvä sopia yhdessä
Voimia sulle ap. En usko, että lapsesi sinua inhoaa!