Löysin patin rinnastani toissapäivänä, en kyennyt tänään soittamaan aikaa mammografiaan :(

Tiedän sisimmässäni, että minulla on syöpä. Olen voinut jo pidemmän aikaa huonosti, olen ollut väsynyt, ihmeellistä pientä kuumeilua, jalat turpoilleet viimeisen vuoden ajan aivan kauheiksi (käyttänyt tukisukkia). Vasemmalta puolelta turpoaminen paljon pahempaa ja vasemmalta löysin pahkuran ja muuta epämääräistä kudosta. Kaikki lihakset koko kropassa olleet aivan hurjan arkoina, eivät kestä hieromistakaan... Lääkärit eivät vain ole löytäneet mitään ihmeellistä selittävää tekijää. Rintoja ei ole tutkittu pariin vuoteen gynellä, itse silloin tällöin ja tietysti aina suihkussa tulee pestyä kunnolla ja siinä samalla tuntee, mutta ei ehkä sittenkään tarpeeksi hyvin...



Minulla ollut eräs muu krooninen sairaus jo yli 20 v. ja siihen on kokeiltu mm. solunsalpaajia lääkkeeksi. Ei kuitenkaan läheskään yhtä suuria annoksia, kuin mitä syöpään sairastuneille annetaan. Immuunijärjestelmäni lamautui jo tuosta pienestä määrästä niin, että sain aivan hirveän, kaksi kertaa toistuvan pitkän keuhkokuumeen ja olin tehollakin, kun tila meni septiseen shokkiin ja munuaisten vajaatoimintaan saakka. CPAP-maskiakin tarvitsin pitkään.



Olen allerginen (septiseen shokkiin saakka) hurjan monelle lääkkeelle, joka sekin pelottaa, jos edessä olisi syöpähoidot.



Olen riutunut tämän nykyisen sairauden kanssa, yrittänyt tsempata päivästä päivään. Nyt tuntuu siltä, että ei olisi yhtään voimia ryhtyä uuteen taisteluun mahdollista syövän paholaista vastaan. Asiaanhan kuuluu, että oma äitini kuoli alle 40 v. (eri syöpään kyllä).



Onko teillä viisaita mietteitä, neuvoja, kannustusta, miten ihmeessä jaksaa TAAS jälleen kerraan pelosta huolimatta tutkimusrumbaan?