Lue keskustelun säännöt.
Olenko kohtuuton? Siskopuoli ilmestyi tyhjästä...
03.05.2010 |
Minulla on pikkusisko, jonka kanssa olen tosi hyvissä ja läheisissä väleissä. Isämme kuolemna jälkeen, pari vuotta sitten, elämäämme ilmestyi yllättäen siskopuoli, eli isämme kolmas lapsi, josta emme tienneet mitään. Hän oli syntynyt syrjähypyn seurauksena.
Minulla ei ole minkäänlaista mielenkiintoa tätä siskopuolta kohtaan, hän on minulle aivan vieras ihminen, enkä välittäisi tutustua häneen. Välit siskoni kanssa ovat niin tiiviit, että kenenkään on paha tulla siihen "väliin". Olemme pari kertaa tavanneet, keskustelleet isästämme (jota tämä siskopuoli ei koskaan tuntenut) jne.
Minulla ei ole kuitenkaan halua eikä resursseja tässä elämäntilanteessa "aloittaa" uutta sisarussuhdetta, ja olen yrittänyt siskopuolelle sanoa tästä, lempeästi, mutta jämäkästi. Hän ei kuitenkaan ymmärrä, miksi en halua/tarvitse häntä elämääni.
Olenko kohtuuton? Haluaisitteko te tutustua lähemmin tällaiseen yllätyssiskoon ja jos itse olisitte yllätyssisko, olettaisitko, että sisaruksesi haluaisivat tutustua?
Kommentit (21)
riippuisi ihan siitä, millainen tämä siskopuoli olisi, että muodostuisiko väleistämme läheisemmät. Jos olisi joku ketjussa tupakkia polttava ja kiroileva kaljamamma, niin tuskin meillä olisi kovin paljoa yhteistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos siskopuolesi ei vaikuta kiinnostavalta ihmiseltä. Ihan sama onko sukulainen vai ei, ei aikuisten tartte väkisin ketään ottaa (eikä kyllä lastenkaaan) elämäänsä.
No minulla ei ole kokemusta. Mutta näin kun ajattelen niin en varmaan jaksaisi paljon kiinnostua ja aloittaa mitään välien lämmittelyä, voisi tuntua teennäiseltä.
Varmaan jos olisin yllätyssisko, voisin hakea kaipaamaani sukuyhteyttä ja olla loukkaantunut/hylätty jos ei sitä synny. Kuitenkin ymmärrän sinua.
Muutenkin näin 4-kymppisenä en jaksa pitää enää mitään teennäissuhteita ja tuttavuuksia yllä enää sillä lailla kuin ehkä parikymmentä vuotta aikaisemmin.
Ehkä voisit asiaa ajatella niinkin, että isäsi olisi pitänyt luoda pohja yhteydenpidolle, se ei ole sinun velvollisuutesi. Voisit ajatella miksi isäsi piti asian salassa ja miksi yllätyssisko ei saanut tutustua isäänsä. Kuitenkaan sinun velvollisuutesi ei ole korvata isäsi tekemisiä.
niin kuin muihinkin ei-niin-läheisiin sukulaisiin. Hänelle se voi olla hyvinkin tärkeätä ja voi olla, että esim. teidän lapsillenne olisi tärkeä tietää sukuhistoriaa isänne koko lapsikatraan osalta. Siksi tuskin kannattaa rikkoa välejä, jos ei ole mitään syytä sellaiseen. Voit sanoa ihan suoraan, että sinulla ei nyt riitä voimia satunnaista soittelua/kortittelua suurempaan, mutta voitte katsoa mitä tulevaisuudessa tapahtuu.
Mutta muista, ettet kaada sisarpuolesi päälle mitään isääsi kohtaan tuntemiasi kaunoja! Siskosi ei ole voinut valita vanhempiaan tai sitä, ettei isäsi ollut kertonut hänestä teille! Siihen sinulla ei ole oikeutta, että kaataisit mahd. suutumusta tai pettymystä näistä asioista sen syyttömän sisarpuolesi päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
etkä yritä myrkyttää heidän välejään, jos heillä on aikaa ja kiinnostusta toisiinsa nähden?
etkä yritä myrkyttää heidän välejään, jos heillä on aikaa ja kiinnostusta toisiinsa nähden?
Ja onhan siskopuolella kuitenkin sukua, äitinsä puoleinen suku! Ja joulukorttisukulaisuus sopisi minulle kyllä...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta minusta sinulla on suorastaan velvollisuus pitää jokin yhteys tähän isäsi kolmanteen lapseen.
Yhteyden ei toki tarvitse olla mainittua tuttavuus/joulukorttitasoa kummempi, jos et sitä halua.
En osaa perustella sen enempää näkemystäni. Yleishumanistis-kristillinen suhtautumistapa? Veri on vettä sakeampaa.
Tästä tuli mieleen oman lapseni tuleva kohtalo. Isänsä on tunnustanut hänet, mutta ei tapaa isäänsä ja ajatuksenani on ollut, etten halua sotkea heidän perheensä asioita kertomalla lapsesta.
Pitäisikö niin kuitenkin tehdä, jotta lapsellani olisi mahdollisuus luoda suhteita isänsä sukuun? Eikä sitten yllättäen olla paikalla joskus, kun asia pakostikin tulee ilmi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oma lapseni juuri setvi isäasioita.isä kuollu... sisko- ja velipuoli on mutta eivät halua olla yhteyksis... sen sijaan isän sisko ja serkku haluavat olla tekemisissä:)
en tiedä,aika kohtuutonta jos et halua edes tutustua...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli tuollainen salasisarus on olemassa. Emme ole tavanneet, mutta muutaman kumman yhteensattuman kautta tiedämme totuuden, siis minä ja tää sisarus, ei muu perhe (paitsi tää yhteinen isukki tietty). Ja tiedämme, että molemmat tietää ;-) Monimutkaista, mutta niinhän nää on.
Meillä ei ole kummallakaan (näköjään siis sisaruksellakaan, kun ei ole soitellut) halua tutustua tai pitää yhteyttä, ottaa sukuun. Tuntuuhan se kylmältä ja pahalta, mutta biologia on joskus vain biologiaa. En ehdi viettää tarpeeksi aikaa ystävienikään kanssa, tai lähisukuni, miksi ihmeessä pitäisi tutustua täysin vieraaseen ihmiseen?
Tiedän että kuulostan kamalalta ihmiseltä, mutta näin minä vaan tämän olen järkeillyt tän asian vuosien varrella. Joskus tosin mietin, onko reilua salata mun sisaruksilta tämä tieto ja sitä, olisiko päätökseni sama, jos mulla ei olisi rakkaita kokosisaruksiani.
Mielenkiintoista kuulla mielipiteitänne tästä asiasta, itselleni tää on kuitenkin aika iso salaisuus, josta ei tiedä käytännössä kukaan. Eikä kukaan sellainen, joka uskaltaisi kritisoida tätä päätöstäni.
Ja jos itse olisin siskopuoli, niin haluaisin tutustua ja saattaisin loukkaantua jos minua kohdeltaisiin kuin halpaa makkaraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen "isätön" lapsi ja kommentoin tältä puolelta.
Mieti: sinä olet SAANUT tuntea isänne, siskopuolesi ei. Eikö hänelläkin olisi ollut siihen oikeus, siinä missä sinullakin? Et varmasti ymmärrä millaista on kasvaa ilman isää, kun puolet siitä mitä olet on sinulle tuntematonta.
On täysin ymmärrettävää, että hän hakee tätä puolta minäänsä teidän kauttanne, kun isänne ei siihen enää pysty. Mielestänne teillä on velvollisuus antaa tätä tietoa siskopuolellenne ja yrittää luoda tähän suhdetta. Edes yrittää. Olette sen ikäänkuin hänelle velkaa. Isänne on myös hänen isänsä eikä siskopuolellanne ole saanut aikanaan luoda tähän suhdetta.
Ja vertailukohtana: ainahan täälläkin paatostetaan kuinka lapsella on oikeus molempiin vanhempiinsa ja isällä oikeus tavata lastaan jne. Eivät nämä tarpeet katoa aikuisenakaan.
Mietin juuri samankaltaisia asioita kuin sinä. "Siskopuolen" vinkkelistä tosin.
"Salalapsia" on ollut maailman sivu. Omasta sukulaispiiristä löytyy yksi avioton ja salattu lapsi. Hänet esiteltiin muille vasta aikuisena ja olen hänet tavannut. Ei tästä edes ole kauan.
Minun taas pitäisi kertoa piakkoin eräälle tuntemattomalle henkilölle, aikuiselle naiselle, että hänellä on vielä yksi sisarpuoli. Nämä henkilöt eivät ole koskaan tavanneet. Tämä tuntematon henkilö ei tiettävästi tiedä asiasta mitään.
Olemme keskenämme biologisesti kaikki siis toisillemme tuntemattomia lähisukulaisia. Se on hyvin jännittävää. En tiedä miten tämä henkilö ja muut tuntemattomat sukulaiset suhtautuvat asiaan. Ehkä he kohauttavat olkapäitään ja siirtyvät eteenpäin.
Ihmettelisin, jos heitä asia ei _yhtään_ kiinnostaisi.
En usko, että syvempää yhteyttä tulee muodostumaan, koska meillä on niin eri elämänpiirit ja todennäköisesti arvomaailma. Mutta voihan olla että jotakin tämän toisen suvun jäsenistä kiinnostaa, vaikkei kaikkia kiinnostaisikaan, ja meille syntyy jonkinlainen kontakti tämän henkilön kanssa. Mielestäni sekin on ihan hyvä "plussa" ja mielenkiintoinen lisä elämään.
mun lapsil on 3 velipuolta,joilla 2 eri äitii.ja omil lapsil on 3 isää...aaww olemme aika sekava jengi
eli että joko tähän uuteen siskoon pitäisi luoda yhtä läheiset välit kuin teillä on pikkusiskosi kanssa, tai sitten ei olla missään tekemisissä.
Teillä on pikkusiskosi kanssa takana pitkä yhteinen historia, yhteiset muistot jne., joten ei ole realistista ajatella että aivan vieras ihminen jotenkin yhtäkkiä tulisi "väliinne". Ihan turhaa pelkäät moista.
Minä olen kyllä sitä mieltä että sun tulisi antaa tälle siskopuolelle ja itsellesi mahdollisuus. Eliyrittää edes tutustua. Ja ilman mitään paineita tai ajatuksia siitä että siskous on se mitä sun ja pikkusiskosi välillä on.
Kirjoituksesi antoi sinusta kuvan että olet itsekäs ja mustasukkainen marttyyri.
Mutta se on ihan okei, niin on moni muukin, se on valitettavasti aika tavallista.
Turha olla tylykään. Vaihdatte kuulumisia silloin tällöin, ei kukaan vaadi sinulta suurempia tunteita. Olet vaan luontevasti, hän on kuin onkin sukuasi ja se ominaisuus on ja pysyy, et voi sille mitään.
että et ole kiinnostunut tutustumaan häneen. Toisaalta vaikutat lapsellisen mustasukkaiselta suhteessa pikkusiskoosi.