Lue keskustelun säännöt.
Kun mies ei ymmärrä työn ja äitiyden raskautta
03.05.2010 |
Olen kolmen lapsen äiti, vanhin 8v ja nuorin 4v. Käyn kokopäiväisessä ihmissuhdetyössä ja joudun tuomaan joka päivä töitäni kotiin. Väsyneet lapset ja väsynyt äiti tulevat iltapäivällä kotiin. Mieheni siivoa satunnaisesti kerran kuussa ja käy silloin tällöin kaupassa ruokaostoksilla minun tekemäni listan mukaan. Kaikesta muusta minä huolehdin: ruokailut, siivous, pihatyöt, pyykinpesu, lasten kouluasiat. Olen välillä iltaisn tai viikonloppuisin todella väsynyt, eikä mieheni ymmärrä lainkaan. Sekin väsyttää, että olen lasten kanssa iltaisin usein yksin ja välillä mies on kahden-kolmen viikon työmatkoilla toisella puolella maailmaa, jolloin ei ole ketään, jolle jakaisi edes tätä tunnetilaansa. Meillä ei todellakaan ole koskaan ollut äidillä omaa aikaa. Kateellisena kuuntelen joidenkin tuttujen puheita siitä, kuinka mies antaa omaa aikaa ja vie lapset jonnekin. Välillä jopa harmittaa, että meillä on kolme lasta, koska taakka tuntuu joskus liian raskaalta. Omaa vikaa on takuulla tässä tilanteessa, että olen sallinut kaiken kehittyä näin. Mutta minkäs enää teet? Ei kai mitään? Mies ei koskaan kaiketi ole ollut kaikkien kolmen lapsensa kanssa ilman minua enempää kuin neljä tuntia. Halusin kirjoittaa tänne purkaakseni jälleen kerran paha mieltä, mutta myös varoituksena muille: älkää antako omaa aikaanne koskaan pois tai ette sitä saa takaisin koskaan.
Kommentit (3)
jutella miehen kanssa ja sanoa että tarviset myös omaa aikaa ja että hän vahtisi lapsia ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jutella miehen kanssa ja sanoa että tarviset myös omaa aikaa ja että hän vahtisi lapsia ?
Mutta mies on sitä mieltä siis, että minun elämäni ei voi olla raskasta. "Mitä raskasta se nyt on että on omien lastensa kanssa tai tekee sellaista työtä kuin mitä sinä teet? Et ole taloudellisessa vastuussa mistään!" Mieheni mielestä raskas työ on joko sitä, että se on fyysisesti raskasta (ojankaivuu) tai taloudellisesti vastuullista (hänen työnsä esim.). Puhe ei auta, koska hän ei ymmärrä!
Olen jo sopeutunut ajatukseen, että omaa aikaa saan vasta sitä mukaa, kun lapset varttuvat. Mieheni kautta en sitä koskaan saa. Kerran juttelin anoppini kanssa tästä asiasta ihan kauniisti. Kai salaa toivoin, että naisena anoppini ymmärtäisi tilanteeni ja vinkkaisi asiasta pojalleen. Mutta ei. Anoppini totesi minulle, että anna poikani ainakin nukkua viikonloppuaamuisin, kun se on niin aamu-unista sorttia. Kukapa ei olisi? Minäkin, mutta täytyy ne lapset aamuisinkin hoitaa. Eli ei tule tukea sieltäkään suunnalta.
Ap
5 lasta, ja mulla omaa aikaa vaikka kuinka. Lue A.Wahlgrenin Lapsikirjasta kuinka kotityöt jaetaan, toimii loistavasti vaikka olisit yh.