Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi moni on sitä mieltä, että lapset pitää olla tehty 30v mennessä?
Kommentit (41)
että haluan olle "nuori" vielä kun lapset lentävät pesästä. Jahka meidän muksut ovat aikuisiän kynnyksellä niin itsellä ikää 45v ja silloin jaksaa vielä tehdä itsekin jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
30v mennessä. Mies kainalossa, naimisissa, lopullinen asuinpaikka ja omistusasunto löytynyt, lapset tehty ja ammatti on ja ura hyvällä mallilla! Todellisuudessa tulee tosi kiire jos kaikki nuo on 30v ja vielä pysyvästi...
Eli kait niin, että kun 30v tulee täyteen niin siitä lähtien sitten vaan nautitaan siitä mitä on ja eletään sitä omaa elämää sellaisena millaiseksi se on muodostunut.
Nykyäänhän oikeasti voi ihan hyvin muuttaa suuntaa ja tehdä isoja ratkaisuja vielä vaikka 50v.
-ainakin kuvittelisin, että paremmin jaksaa reilu parikymppisenä valvoa ja touhuta lapsen kanssa kuin vanhempana. No, ihmisestä kiinni, mutta kai aika moni on nuorena energisempi?
-Ei ole ihan sikavanha, kun lapset lähtee kotoa.
-Mahdollisuus siihen, että jaksaa touhuta mahdollisimman pitkään lastenlasten kanssa, on parempi. Todennäköisemmin on sitten pidempään heidänkin elämässään mukana ja voi jopa nähdä seuraavankin sukupolven, jos elää keskivertopitkän elämän.
-Raskaaksi tuleminen voi olla vaikeampaa vanhempana ja raskaus sekä synnytys voivat olla riskialttiimpia.
-Miksi pitäis olla mummoikäinen äiti? Ei nyt siis vielä ihan kolmekymppisenä, mutta vaikka nelikymppisenä...
Itse olen saanut kolmannen lapseni 30-vuotiaana, tosin nyt vielä mietin neljättä enkä ole koskaan päättänyt mitään etukäteen, mutta eikö se nyt ole kauhean ahdistavaa lyödä lukkoon tuollaisia päätöksiä? Siis tyyliin nyt olen 31 v ja haluaisin kauheasti vielä lapsen ja puitteetkin olisi kunnossa mutta en vaan voi kun olen "liian vanha"...? Itsestä tuntuu paljon luontevammalta katsella päivä kerrallaan.
tekemisilleen. Jos ei elämä suju suurin piirtein kalenerin mikaan, tapahtuu katastrofi.
Lapsi on suunniteltu häiden jälkeen kun vakituinen työpaikka on saatu, mutta mitä nyt kun ei lasta kuulukaan!! Virhe kalenterissa ja elämä romahtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se on täyttä totta!!!
Jos haluat lapsia vanhana,niin älä helvetissä ihmettele jos et saa!!
ja halu hallita elämäänsä. Yleinen luulo, että elämä loppuu 30v jälkeen.
Naisen hedelmällisyys alkaa laskea 25v jälkeen. Jos olisi tarkoitettu, että yli 30v eivä kuulu enää saada lapsia; niin silloin he eivät voisi tulla raskaaksi. Jos ajattelee pelkästään biologiselta kannalta, niin lapset tulisi olla tehtynä 25 ikävuoteen mennessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta nuorena tehdyt lapset kielii heikommasta sosiaalisesta tasosta.. mitä huonompi koulutus sitä varmemmin lapsia tehdään jo heti koulusta päästyä.
Jos ihmisellä on elämänkokemusta, vakituinen puoliso löydetty, asunnot ja muut jo hankittuna, niin sitten vasta viisasta alkaa tekemään lapsia.
Minä löysin elämäni rakkauden vasta pitkälle yli kolmikymppisenä, sitä ennen olin edellisen kumppnin kanssa joka ei missään tapauksessa olisi sopinut isäksi.
Lisäksi olisi jäänyt maailma näkemättä,kunnon koulutus hankkimatta, ja ennenkaikkea en olisi ollut valmis henkisellä tasolla äidiksi.
Minun kavereissani on näitä aikaisin lapset hankkineita, useat ovat jääneet sitten yli kolmikymppisinä yksinhuoltajiksi, taikka koulutus on jäänyt hankkimatta.
Elämässä pitää todellakin olla muutakin kuin vain lapset ja perhe!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja halu hallita elämäänsä. Yleinen luulo, että elämä loppuu 30v jälkeen.
Naisen hedelmällisyys alkaa laskea 25v jälkeen. Jos olisi tarkoitettu, että yli 30v eivä kuulu enää saada lapsia; niin silloin he eivät voisi tulla raskaaksi. Jos ajattelee pelkästään biologiselta kannalta, niin lapset tulisi olla tehtynä 25 ikävuoteen mennessä.
Seko ei riita, etta ON hedelmallinen. Huvittava peruste.
Jos ajatellaan BIOLOGISELTA kannalta: niin kyllä nainen kantaa vauvaa ja synnyttää niin kauan kunnes kuukautisia saa!
Ei hyvää päivää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ihmisellä on elämänkokemusta, vakituinen puoliso löydetty, asunnot ja muut jo hankittuna, niin sitten vasta viisasta alkaa tekemään lapsia.
Me tehtiin juuri näin ja arvaa kadunko! Olen nyt 31v ja 1v lapsen äiti, mieheni kans olen ollut melkein puolet elämästäni. Lasta "tehtiin" 3vuotta. Olisin halunnut alkaa vauvapuuhiin jo joskus 22vuotiaana (muistaakseni), mutta mieheni oli jyrkästi sitä mieltä, että täytyy odottaa. No eihän mun muu auttanut, kuin odottaa sopivaa aikaa.
Siinä välillä ehdotin miehelle, että joko alettaisiin vauvan tekoon, mutta ei. Sit ku alettiin, niin eihän sitä vauvaa kuulunutkaan.
Halusin alkaa yrittämään toista lasta heti ekan perään, koska kello tikitti. Aika pian jätettiin kumi pois, mutta vieläkään ei kuulu toista. Tällä viikolla ynnäsin "oireista", että sain varhaisen keskenmenon viime viikolla. Että silleen.
Tässä lapsen kasvaessa olen oppinut tuntemaan itseni äitinä ja ihmisenä, enkä enää halua yrittää toista lasta.
Syitä; ikäni, raskausaika oli todella kivulias, toipumisaika oli kamalaa, kuntoni on huonontunut (selkäni vaatii 2-3xviikossa kuntosalia ja muuta liikuntaa pysyäkseen kunnossa), en oikeasti jaksa yövalvomisia ja inhoan sitä ihmistä joka minusta tulee ärsyyntyessäni pikkuisen heräillessä ja valvoessa (tarkoitan tunteitani ja sanojani yöllä, en siis huuda tai lyö kuitenkaan!).
Mä en vain _jaksa_ aloittaa sitä rumbaa uudelleen, vaikka toisaalta se ihanaa olikin ja sen tuloksena saatiin tuo maailman ihanin ja tärkein pikku ihminen!
Olen pari kertaa sanonut asiasta miehelleni, mutta hänen mielestään meidän pitäisi yrittää hamaan tappiin asti toista. Pitääkö mun oikeasti taas vain myöntyä? En aio kyllä salaakaan aloittaa ehkäisyä, koska me ollaan kumppaneita ja päätökset tehdään yhdessä. Tai niin mä ainakin luulen.
En suosittele yhtään kenellekään tätä tapaa, mikä me valittiin.
Katuminenhan ei enää mitään auta. Se onkin jo jäänyt aika hyvin taaksepäin.
Rakastan yli kaiken lastani ja miestäni, lisäksi olen todella tyytyväinen elämäämme näin. Minulle riittää tämä meidän pieni, 3-henkinen perheemme. Kun työnnän lapsenteko-ahdistukseni syrjään ja keskityn tähän hetkeen, olen onnellinen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitettavasti BIOLOGISELTA kannalta lapsentekomahikset loppuu kyllä PALJON aikaisemmin kuin kuukautiset.
EI SOPIVAA IKÄÄ VOI SANOA! Itse olen haaveillut raskaudesta yli 10 vuotta ja vasta nyt 40-vuotiaana se yhtäkkiä onnistui! Minusta siihen on minulla oikeus myös nyt kuten muillakin. Mummini oli 42 kun sai äitini...syytä ei tiedetä miksi ei onnistunut aiemmin.
Ihminen ei ohjaa elämää vaan elämä ihmistä.
ja mielestäni jaksan fyysisesti ihan yhtä hyvin kaikkea kuin 10 v sitten. Tunnen itseni ja voimavarani paremmin kuin 10 v sitten. Olen kärsivällisempi kuin 10 v sitten. Tunnen itseni nuoreksi, olen nuorekas. Olen löytänyt elämäni miehen vuosi sitten. Ensimmäisen lapsen jälkeen olen opiskellut 4 vuotta AMK:ssa itselleni ammatin, ollut työelämässä 4 vuotta. Ja nyt tuntuu ensimmäistä kertaa elämässä, että olisi hyvä aika saada lapsi. Elämäähän todellakin oli senkin jälkeen, kun täytti 30 =D
ei tietoo... ite oon tehny alle 20v, sit 20< ja nyt 33v:D
en tiiä miks pitäs...hyvin mä oon kaikis iässä jaksanu ...
ja mielestäni jaksan fyysisesti ihan yhtä hyvin kaikkea kuin 10 v sitten. Tunnen itseni ja voimavarani paremmin kuin 10 v sitten. Olen kärsivällisempi kuin 10 v sitten. Tunnen itseni nuoreksi, olen nuorekas. Olen löytänyt elämäni miehen vuosi sitten. Ensimmäisen lapsen jälkeen olen opiskellut 4 vuotta AMK:ssa itselleni ammatin, ollut työelämässä 4 vuotta. Ja nyt tuntuu ensimmäistä kertaa elämässä, että olisi hyvä aika saada lapsi. Elämäähän todellakin oli senkin jälkeen, kun täytti 30 =D
samoin mulla...30v lähti ikäänkuin uuteen nousuun elämä...mulla kans vaihtu mies,parempaan..
ja tiä vaik teen viel 40v vauvan:D
olen siis tuo joka alle 20,20
ikinä emme olisi alkaneet tekemään lapsia ennen kolmenkympin ikää muuten. Esikoisen syntyessä olin 28-vuotias - ystävä- ja sukulaispiiristä ensimmäinen ja nuorin. Lapsia on kaksi, esikoinen tänä vuonna 11 ja kuopus kahdeksan.
En kokenut vauva-aikaa millään tavalla raskaana, ja kotiäitivuosia muistelen lämmöllä, kaihollakin. Uskoisin silti jaksavani aivan samalla tavalla nyt, vauva-ajasta osaisin nauttia jopa enemmänkin. Tuo tosin saattaisi johtua siitäkin, että lapsi olisi kolmas. Ei olisi kiire minnekään.
Sen samaisen endometrioosin takia lapsia ei enää tule ;( . Olen todella onnellinen, että pystyin saamaan lapseni ja minulla oli (on edelleen) sellainen mies, jonka kanssa se oli mahdollista. Se kun ei ole itsestäänselvää korkeassa 25 vuoden iässä, jolloin mekin aloimme lasta toivomaan. Usein olen tätä miettinyt - olisinko jäänyt lapsettomaksi, jos olisin kuunnellut biologista kelloani, joka ei todellakaan kaksivitosena kilkutellut.
Alue: Aihe vapaa
- itse arvelen etten olisi parikymppisenä sopeutunut äidiksi (olisin varmaan valittanut koko ajan miten ei ole omaa aikaa tms). Siksi en halunnutkan lapsia silloin, ja luulin myös etten koskaan haluakaan.
38-vuotiaana sitten tuumin että jos sittenkin. Nyt vasta tunnen olevani kypsä äidiksi, ja nautin äitiydestä suunnatomasti.
Jotkut meistä eivät vaan ole kypsiä vanhemmiksi nuorempana - itselläni oli jäänyt teini-ikä tavallaan elämättä ja elin sitä vaihetta parikymmpisenä, siihen jos olisin saanut lapsia niin olisin ollut luultavasti huonompi äiti.