Mistä johtuu järjen vievä himo joitain ihmisiä kohtaan?

sanoo mahd. uhri:D

Vaikka olen seuristellut elämäni aikana muutaman miehen kanssa, ollut naimisissa yhden kanssa, niin vain kerran jysähti niin, että vieläkin muistan tuon tunteen. Eikä kyse ollut vain himosta vaan myös valtavasta hellyyden tunteesta ko miestä kohtaan, jonka veroista (siis tunnetta) en ole koskaan aiemmin enkä myöhemmin tuntenut ketään kohtaan.



Miksi siis miksi?



Ja miksei nyt siis miksei, vaikka mieheni on hyvä mies.

en ole tässä suhteessa vieläkään unohtanut exääni. Erosimme jo 9 vuotta sitten, ja nykyisen mieheni kanssa meillä on kaksi lasta.



Huoh, mutta silti...miksi vieläkin kiihoitun hänestä, tai olen jopa joskus mustasukkainen hänen lapsistaan ja vaimostaan...

Tapasin miehen, johon kolmessa tnnissa ihastuin! Se himo ja tahto hoivata tuota "vierasta" miestä oli jotain älytöntä.



Pidin pintani, ja kunniallisena naisena palasin koskemattomana kotiin miehen ja lasten luokse.



Mielestäni olen kuitenkin pettänyt, koska kadun, etten antautunut tunteelle, joka oli voimakkain ikinä tuntemani tunne miestä kohtaan. Voiko katua sitä, ettei pettänyt? Oonko ihan pimee?



Paska olo...

Joidenkin välillä on sähköä, mutta tosiaan olisi mielenkiintoista tietää mistä se johtuu. Jostain muistan kuulleeni, että ihminen tunnistaa ihastuksen kohteessa piirteitä omasta vastakkaista sukupuolta olevasta vanhemmasta, mutta ainakin mun kohdalla enemmänkin näköisiä ja oloisia olisi ollut, mutta ei ollenkaan niin kovasti jysähtänyt heidän kohdalla.

Ehkä siitä löytyy selitys tuolle järisyttävälle tunteelle!

samalla taajuudella

mutta se himo on niin järjen vievä, ettei sitä voi sanoin kuvailla.

Vieläkin, yli 20v myöhemmin, muistan tuon tunteen erittäin hyvin, ja voimakkaana. Koskaan aikaisemmin, ja koskaan sen jälkeen, en ole sitä tunnetta kohdannut.

Mä oon pohtinut tuota ihan samaa jo jonkun aikaa. Tapasin 6 vuotta sitten miehen, johon ihastuin heti. Kun hän katsoi ensimmäisen kerran silmiini, olin ihan mennyttä. Ja se ei siis ollut rakkautta, vaan jotain ihan muunlaista ihastusta. Muutama päivä sen jälkeen sain kuulla, että hän onkin kaverini miesystävä. Olimme tämän miehen kanssa tekemisissä lähes päivittäin parin vuoden ajan, kaverin kanssa emme juuri pitäneet yhteyttä (entinen koulukaveri). Jossain vaiheessa hän myös kertoi, että tunne oli molemminpuolinen. Meillä oli myös pieni säätö, ei kylläkään pussailua enempää. Löysin ihanan miehen, meillä on jo lapsikin, ja tämä toinen mies erosi kaveristani ja on jo pari vuotta asunut uuden tyttöystävänsä kanssa yhdessä. Silti ajattelen häntä päivittäin, näen unia enkä voi unohtaa. Pidämme jonkun verran yhteyttä, ja mies kertoo myös, että hänellä on edelleen samat tunteet minua kohtaan. En voisi kuvitella seurustelevani hänen kanssaan, enkä todellakaan halua jättää miestäni hänen takiaan. Silti olen usein ajatellut, että pakkaan tavarat, lähden viikonlopuksi miehen luo ja sen jälkeen katson mitä tapahtuu.



Täällä oli joskus juttua "ihonalaisista", onko tuo mies nyt sitten sellainen? Miten tästä tunteesta pääsee eroon?

Minusta joten kamala ajatus, että himon kohde muistuttaisi toista sukupuolta olevaa vanhempaa. Mitä jos oma isä narsisti.

ja ihan todellista sinä mielessä



MUTTA, se ei tarkoita, että ihminen olisi muuten ihana ja sopiva ja hyvä kumppani. Parhaimmillaan on, ja ne parit onkin niitä aina vaan rakastuneita ja ikionnellisia. Mutta on myös pareja, joita pitää kasassa vain tuo animal magnetism ja muuten elämä onkin silkkaa helvettiä ja tappelua.

Tai sitten henkisestä keskenkasvuisuudesta. Ei ole vielä käynyt kertaakaan niin, että himon kohteet ovat osoittautuneet yhtä keskeneräiseksi kuin kaikki muutkin ihmiset.