Oletko ollut lähellä omaa kuolemaasi tai luullut niin käyvän?

olin vakavasti sairas, mutta parannuin vastoin ennusteita.

näitä koskettavia tarinoita.

Sain sähköiskun ja pienet lapset olivat siinä ympärillä kun alkoi tajunnan taso heiketä, mies oli käymässä ulkona. Tunsin kuinka sähkö eteni kädestä kohti rintakehää ja siinä hetkessä olin varma että kuolen siihen lasten eteen.. aivan kamala hetki!! Mies soitti 112:een.. kesti kauan. Onneksi isku tuli sellaiseen kohtaan ettei sydänrytmi joutunut täysin sekaisin, mutta sairaalaan vietiin sydänvalvontaan koska oli riski että saattaisi aiheuttaa vuorokauden sisällä jotain.. se oli elämäni kamalin päivä.

liikentessä sellaisessa tilanteessa, että sydämeni lakkasi lyömästä. Siis tuntemani kauhun vuoksi. Se oli aika jännä fiilis,kun sydän ei lyö.

kun synnyin niin oli sitonut navan huonost, ja jos äitini ei olisi huomannut niin olisin valunut kuiviin, oli kuulemma koko rätti mikä oli mun päällä ihan veressä, en tiedä minne hoitajat katsoivat



ja sitten kun olin n 8 v istuin sohvalla ja siinä oli yläpuolella todella iso hylly, mulle tuli outo fiilis ja siirryin pois, meni sekunti siitä ja hylly romahti, en tiedä miten olisi käynyt... =/

emme ymmärtäneet vuoroveden vaikutusta, ja yhtaäkkiä en päässytkään rantaan enkä jaksaisi enääuida. Hetken valoilmiö en osaa selittää, ja pimeää. Sitten heräsin rannalta, paikallinen mieshenkilö oli uinut auttamaan, lempeä kokemus rauhallinen

Meinasin vuotaa kuiviin onnettomuuden seurauksena. Hätäleikkauksella lääkärit korjasivat suihkuavan valtimovuodon.

Vieläkin muistan kuinka korkealle veri lensi suihkuten... :/ Lanssissa meni tajunta monta kertaa, ja heräsin paikat mustelmilla leikkauksen jälkeen kun pelastajat nipistelivät minua hereille.

epiduraali meni pieleen tuli durapunktio ja tunto meni melkein kaulasta alaspäin, en voinut liikkua ollenkaan. Verenpaine romahti. Leijun jossain olemattomassa olotilassa ja ajattelin, että tällaistako se kuoleminen sitten on.

mutta otin joskus pikaistuksissani yliannostuksen tosi vanhoja lääkkeitä, ja koska olin tehnyt niin ennenkin, en jaksanut mennä minnekään lääkäriin vaikka tulikin tietysti huono ja sekava olo. Sitten huomasin etten vaan kykene syömään mitään, ja niin meni monta päivää ja olin lukenut kaikkia seurauksia maksavaurioista ja sellaisista, joten ajattelin, että nyt varmaan maksa tai munuaiset lakkasi toimimasta ja kuolen. Mutta enpä sitten kuollutkaan vaan oltuani syömättä viikon rupesi taas ruoka maistumaan.

-Häkämyrkytys, heräsin ihan sekavana, jalat meni alta, en nähnyt mitään, en saanut henkeä, tuntui, että pää hajoaa.

-Vedin ranteeni auki, tuntui kuin "elämä valui" pikkuhiljaa pois.

- Ex hakkasi tuntikaupalla, odotin vain,että hän löisi vihdoinkin niin kovaa,että en tuntisi kipua.

muutamia vuosia sitten oltiin Levillä reissussa ja otettiin naista väkevämpää kaverin kanssa. Muutama tequila tais tulla juotua liikaa ja ajauduimme sanaharkkaan ystäväni kanssa ravintolan ulkopuolella. Lähdin kävelemään poispäin ystävästäni (metsään päin) ja olin tuhannen tuiskeissa. Pakkasta oli - 30 astetta ja rämmin kainaloita myöten hangessa toista tuntia, en tiennyt missä olin ja missä olisi koti (tai siis mökkimme).. Puhelimesta akku loppunut niin ei voinut edes soittaa kenellekään. Ajattelin vain kuinka ihana olisi nukahtaa tuohon puunjuurelle kun väsytti tajuttomasti.. Vihdoin löysin ajotien ja pienen mökkikylän ja pystyin kävelemään ilman metrin lumikerrosta.



Kolmen ja puolen tunnin kuluttua vihdoin ja viimein löysin tutut maisemat ja pääsin mökkiini ja lämpimän peiton alle.



Monesti mietin että jos ois sittenkin voimat olleet niin loppu että olisin sinne keskellä metsää puunjuurelle nukahtanut.. :/

kun vuosin verta 2,4 litraa synnytyksen jälkeen. Taju meni (ainakin osittain), hirmu kyytiä leikkaussaliin, horkka iski siinä kyydittäessä.

Sanoivat lekurit



Puhjennut umppari, motskarilla otin mittaa asfaltista 120 km:n tuntivauhdilla. Onhan noita!