En ymmärrä ihmisiä jotka vertaavat kotiäitinä oloa työhön.

Mutta on se oikeasti rankkaa jos on vammainen tai erityislapsi joka sitoo ja valvottaa ja huolettaa.

Terveiden lasten äidin suusta tuommoinen on kyllä valhetta.

Voin rehellisesdti sanoa, että karjanhoitotyö on helpompaa kuin lasten kanssa kotona olo oli. Vaikka on hoitoon viemiset yms. Ja ihan perusterveet lapset.

Pakollista se ei kuitenkaan ole suomessa ja kenenkään ei ole pakko tehdä töitä, eikä pakko selitellä lastenhoidon rankkuudella kenellekään veronmakselijalle.

Mistä sellaiset jutut oikein kumpuavat? Ovatko sellaista väittävät ihmisiä, joilla ei ole lainkaan kokemusta työelämästä?

Itselläni on kokemusta molemmista ja voin todeta, että töissäkäyminen ja sen lisäksi kodin ja lasten hoito on huomattavasti raskaampaa, kuin pelkkä kodin ja lasten hoito.

usein tuntuu siltä, että menen töihin lepäämään.

Ihan tavallista toimistotyötä teen ja nautin siitä, että saan tehdä töitäni ilman keskeytystä (ainakin välillä) ja juoda kahvit kaikessa rauhassa.



Kotiäitinä viihdyin 5 vuotta ja pidinkin siitä. Töissä pääsen kuitenkin helpommalta ja saan jopa välillä hengähdystaukoja.

moni puolustelee lastenhoidon rankkuudella ja vertaa sitä työntekoon koska toinen osapuoli kenties ei arvosta kotiäitiyttä tai työttömänä oleilua.





HE ovat veronmaksajia ja katkeria kohtalostaan. Jokaisen tulisi käydä töissä ja työnteon tulisi olla pakollista. Pakollista työnteko ei ole. Kenenkään ei tarvitse alentua vertaamaan kotiäitiyttä työntekoon.



Olkaa ylpeitä olemisestanne. Hyväksyntää ei tarvitse hakea veronmaksamisella.

Minä en ole kotona viihtyvä ihminen ja töissä ollessani katson hyvin tarkkaan mitä kotona jaksan tehdä, että elämä sujuu. En tee asioita läheskään niin tarkasti kuin äitiyslomalla tuli tehtyä. Nykyään pölyhiukkanen jaksaa kyllä odottaa viikonloppua siinä missä se kotona ollessa piti pyyhkiä heti. Eikä imuroidakaan tarvitse joka päivä, kuten kotona ollessa.



Eli ihminen, joka on tottunut töissä touhuamaan päivät, täyttää varmasti päivän kotonakin monenlaisella puuhalla, eikä koe sitä lepona. Kun pääsee töihin purkamaan sen tekemisen tarpeen, voi illalla rauhoittua vain olemaan ruuanlaittojen ja pikkusiistimisten lisäksi. Kotona ollessa ilta oli samaa kuin päivällä ja yhtä lailla tuli pädettyä kotiäitinä, kuin päivälläkin. =D



Minusta ei ole kotiäidiksi. Palaisin loppuun alta aikayksikön.

minulla on kiireinen työ, missä ei ruoka-, kahvi-ja vessataukoja tunneta. Kun siihen lisää aikaiset aamurumbat päiväkotiin ja iltaan vielä sullottuna kaikki ne kotityöt, mihin kotiäidillä on aikaa koko päivän, on sanomattakin selvää, että pidän kotona oloa tuhat kertaa helpompana.

rankkuus riippuu aika paljon omista tavoitteistaan.

Ja siitä, kuinka monta lasta on ja minkä ikäisiä he ovat.



Jos lapsia on useampia, haluaa olla aktiivinen ja osallistuva äiti, pitää kodin siistinä jne niin ajoittain on aika rankkaa. Aamusta iltaan samaa rutiinia, vie lapsia sinne tänne, siivousta, pyykkiä, ruuanlaittoa, pukemista, riisumista, riitojen selvittelyä, aikaisia aamuherätyksiä ja välissä yrität ehtiä leikkiä ja ulkoilla lasten kanssa niin aika täysiä nämä päivät ovat. Yhden pienen lapsen kanssa kotiäitinä oleminen onkin lepoa työssä käymiseen verrattuna, sen tiedostin itsekin siinä elämänvaiheessa.