Lue keskustelun säännöt.
Muistatteko naiset kun 80-luvulla oli sellainen kirjeenvaihtokaveri haku
29.04.2010 |
systeemi jonka kautta sai kirjeenvaihtoystävän ulkomailta, itsekin sain jopa useita, ja ollaan vieläkin yli 30 vuotta kirjoiteltu,muistaako kukaan mikä syteemi ja järjestelmä se oli?
Kommentit (37)
toi kakkosen ehdottama se nimi, tai sitte niitä oli useita
-3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
toi kakkosen ehdottama se nimi, tai sitte niitä oli useita -3
kirjekaverit Italiassa ja Espanjassa. Kauaa ei tosin jaksettu kirjoitella. Oliko se palvelu ihan ilmainen, en ainakaan muista maksaneeni siitä mitään? Mikä järjestö sitä ylläpiti ja miksi?
Se kyllä lopahti sitten aikanaan. Postitse tuli lista kirjeystävää kaipaavista ja niistä sai valita. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että tuli muistaakseni enkun opettajan kautta tieto tuosta kirjeystävähommasta.
Kun olin ilmoittanut nimeni listoille. Yksi Kreikasta, yksi Lontoosta ja yksi saksasta. Saksalaisen ystävän kanssa tapailtiinkin jokunen kerta ja sain kutsun jopa häihinkin, jonne en valitettavasti päässyt:-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli kirjekaveri hong kongista, lopahti sitten. Mulla oli paljon myös kirjekavereita suomessa eri puolilla, mitäköhän niillekin kuuluu.. En edes nimiä muista!
kirjeenvaihtokaveria tuota kautta: yksi Kreikasta, yksi Itävallasta ja yksi USA:sta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eipä tullut paljon kirjoiteltua :D
Mäkin sain kirjetoverin tuota kautta USA:sta ollessani 12 v. Nyt olen kohta 32 ja kirjoitamme edelleen toisillemme. Hän kävi meillä pari vuotta sitten ja oli tosi mukavaa tavata vihdoinkin. Tulimme hyvin toimeen. Onneksi voin sanoa, koska hän asui meillä 2 viikkoa :). Toivon pääseväni käymään siellä joskus kun lapset ovat isompia.
En muista yrityksen nimeä, mutta hassua oli että kirjetoverini ei ollut hakenut mitään kirjetoveria. Yritys vain jakeli ihmisten osoitteita niiden tietämättä! Melko outoa, mutta onneksi käytin sen palvelun silloin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja Jenkeist', kirjoitellaan edelleen, tosin s'hk;postilla nykyisin
eikös siitä lapusta pitänyt jokunen penni maksaakin? Itselläni oli pitkään singaporelainen tyttö kirjekamuna. Lähetin joskus hänellä jopa puhettani c-kasetille nauhoitettuna :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oli useita kirjeenvaihtokavereita tuon systeemin kautta. En myöskään muista sen järjestön nimeä. Kirjeitä tuli USA:sta, Espanjasta, Italiasta, Unkarista, Kreikasta ja mielenkiintoisin oli Etiopiasta. Etiopialainen poika kirjoitteli usein, lähetti kuvansa, ilmaisi rakkaudentunnustuksia ja aikoi tulla luokseni käymään. Säikähdin n. 10-12-vuotiaana moista ja lopetin tälle afrikkalaiselle kirjoittelemisen siihen :)
Muistan hyvin, miten harmitti, kun maksoi jotain ja sitten sai osoitteet ja kukaan ei vastannut. Mietin vain, että miksi haluavat Suomesta kirjekaverin, mutta sitten eivät vastaakaan. Vai oliko edes oikeita osoitteita, kun yksi kirje sitten monien kuukausien päästä palautui "osoite tuntematon".
Minullakin oli useita kirjekavereita ja edelleen yhteyksissä saksalaisen ja japanilaisen tytön kanssa. Saksassa vierailin kahdella kirjekaverilla ja tämän, jonka kanssa yhteyksissä edelleen, olemme vierailleet puolin ja toisin useamminkin.
Pari afrikkalaista poikaa kirjoitteli myös (en muista, mistä maista), mutta ne yhteydet katkesivat siihen, kun tuli viestiä, että perhe on hyväksynyt vaimokseen! Siinä nuori tyttönen säikähti.
sain normaaliin tapaan ekan kirjekavaerini, mutta sitten neljän vuoden kuluttua sain yhtäkkiä uuden kirjekaverin, vaikken ollut sellaista enää hakenut tai halunnut mitenkään. Eli ne kai sitten lähettää myös kirjekavereita niille, joilla jo on eivätkä lisää halua.
Kirjoittelin kyllä tällekin sitten, kun olen niin empaattinen.
kun aikoinaan Helsingin Sanomissa oli 1960-luvulla joka lauantai ulkolaiset kirjeenvaihtoa haluavat esillä.
Kirjoittelin englanniksi. Kirjeenvaihtokavereita oli mm. Japanista, Argentiinasta, Turkista sekä Algeriasta josta hauska muisto. Nuori mies kuvasta päätellen, kirjoitti epäselvällä käsialalla enkä millään saanut selvää hänen nimestään, etunimi oli vaikea lukuinen.
En halunut loukata kirjoittamalla väärin hänen nimeään, joten kerroin ensimmäisessä kirjeessäni hänelle kuinka haluan kutsua häntä Pekaksi...
Espanjasta oli myös, ja eikös hän halunut muutaman kuukauden jälkeen tulla Suomeen tutustumaan maahamme ja annoin luvan tulla meille asumaan pariksi viikoksi.
Jotenkin olin otettu mutta toisaalta ihmettelin näin nopeata halukkuutta tavata tai sitten hän oli ehkä suunnitellut matkaa ennenkin, opiskeli arkkitehdiksi.
Olin yh, oli pienet lapset joista paljon kirjoittelin hänelle kuten vielä vanhoillekin kirjekavereille, mm. Turkissa asuvalle Emin Yesilille joka oli tietoinen kun olin synnytyksistäni. Kirjoittelimme kaveripohjalla kielen ylläpitämiseksi eikä hän ollut tulossa tapaamaan edes viiden vuoden kirjoittelun aikana, kuten espanjalainen...
No ystäväni Manuel saapui meille. Olin pyytänyt isäni meille siksi aikaa yötä myöden. Jotenkin kaverini oli niin kunnollinen, oli joka hius suorassa ja kohtelias, auttavainen ja kaikin puolin OK, mutta heti ensi tapaamisesta en saanut kontaktia. Tervehdin n. puolen metrin päästä kädestä sanoen päivää, ei halailua tms.
Kävimme Lahnajärvellä tuttuni luona, oli joulukuu. Manuel kävi saunassa sekä avannossa uimassa. Hän piti lumesta ja Suomen kauniista maisemista.
Manuel varmasti ikävöi kotiinsa koska olin niin vieras kuitenkin, isäni yritti pitää seuraa. Minua helpotti kun Manuel kertoi lähtevänsä suunniteltua aiemmin Ruotsin kautta kotiinsa, jolloin juttelinkin enemmän kun tiesin että lähtee...ei vaan synkannut.
Lähdin kerran muutamaksi tunniksi kaverilleni isäni ja Manuelin jäädessä lsten kanssa. Vieraani kertoi tullessani takaisin että hän oli tiskannut ja ei tiennyt mihin laittaa jonkun keittiövälineen...oikein tiskasi..miksi minua ärsytti vaikka kaveri oli aivan kunnollinen, rehellinen ja OK...
Muistan myös kuinka vanhempien kanssa asuessani eräänä lauantaiaamuna vielä nukkuessamme äiti tuli herättelemään. Joku oli soittanut ovikelloa eikä äiti yleensä avannut jos ei tiennyt kuka siellä oli, näin aikaisin varsinkin.
hän oli huolissaan...
Äiti kertoi että oven takana on joku "juoppo" kun "mongertelee" jotain eikä hän saa selvää eikä uskalla avata ovea. Menin ikkunaan katsomaan ja näin auton pihalla, japanilaisen nuoren miehen jolloin tajusin että kirjekaveri oli tullut kyläilemään.
En tiennyt, oliko kirje kadoksissa vai miksi en tennyt tulostaan, mutta pyysin häntä hieman odottamaan että saamme puetuksi ja petasimme äkkiä sängyt.
Sitten juotiin kahvit ja kerrottiin kuulumiset. Äiti on nauranut myöhemmin, kuinka ei tajunut ettei juoposta ole kyse, vaan ulkolaisesta...
Oli ihan kivoja hetkiä kirjekavereiden parissa, kielitaito ainakin karttui lukiessa ja kirjoitelessa, puhuminen jäi vähemmälle, mutta kivoja kirjeitä sain paljon ja postimerkkejä.
eikä ollutkaan mikään friends-juttu =)
http://fi.wikipedia.org/wiki/International_Youth_Service
t. 3
Joku Friends homma se oli, kolmekirjaiminen lyhenne, hitto kun en saa päähän...