Lue keskustelun säännöt.
Kun elämä ei ota sujuakseen...
28.04.2010 |
Lapsi on suoraan manaaja elokuvasta ja mies jätti eikä tapaa tai auta muutenkaan(ei edes elareita maksa vaan loisii yhteiskunnan tuilla). lemmikkikin on juuri nyt vakavasti sairas ja vaatii exra hoitoa. Sukua ja ystäviä ei ole ainakaan lähellä ja tuntuu, että ainoa ilo elämässä on nukkuminen jota kohta menen tekemään.
En ole vielä vanha, mutta tuntuu ettei elämässä ole kuin ahdistusta ja hammasten kiristelyä.
Lapsi on jo iso (7v) ja jotenkin yli ilkeä ja vaativa nykyään :(
Uskoi ennen isäänsä ja minua yhtä lailla ja nyt kaataa pahaa oloaan minuun joka on itsekkin ihan hajalla... oravanpyörä siis.
Ymmärrän, että ero oli kova pala lapselle ja siitä ongelmat alkoivat... mutta miten jaksan itse.
Kommentit (9)
apua perheneuvolasta, esim. tukiperheen, jotta saisit levätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sai raivokohtauksia yms. Psykologilla käynyt jo ja ei ole mitään vikaa kuulemma.
Minä taidan vaan olla liian nössö tälle lapselle. Isänsä sai jotenkin aina tilanteen haltuun ja oli lapselle auktoriteetti ehkä sitten enemmän.
apua perheneuvolasta, esim. tukiperheen, jotta saisit levätä.
Perheneuvolasta, koulupsykologilta, mistä vain keksit. Lapsen tilanne on nyt tärkein käsiteltävä asia. Lapsi ei välttämättä ole lähtökohtaisesti vaativa, vaan hänen reagointinsa tilanteeseenne on sitä.
Sitten kannattaa etsiä apua siihen, että saat itse eron käytyä läpi. Tarvitset vahvistusta ja alkuun ehkä myös mielialalääkkeitä jos tuntuu että nukkuminen on ainoa asia mitä huvittaa tai jaksaa. Vaikka terveyskeskuslääkärin pakeille nyt alkuun.
Tästä se vyyhti lähtee purkautumaan.
Lemmikin voi vaikka heivata kokonaan kyydistä jos tuntuu että se vie enemmän voimia kuin antaa. Kuulostaa tylyltä, mut mä en tajua miks eläimiä pitää vielä hyysätä tilanteessa jossa ihmisetkin on kovilla.
Voisiko lapsi joskus mennä yökylään kaverille? ole nyt myös armollinen itseäsi kohtaan, anna surulle aikaa, älä vaadi itseltäsi liikaa. Jos nukuttaa, niin nuku. Lapselle joku harrastus, jossa saa purkaa energiaansa?
Joudut nyt opettelemaan uusia ulottuvuuksia vanhemmuuteesi, jos olet siinä tehtävässä yksin. Erossa vaikeimpia asioita on just tämä että pitää opetella olemaan vahva ja uskottava kahden edestä. Musta tuntuu että monet yksinhuoltajaäidit ihmettelevät parisuhteessa olevien "kädettömyyttä" kun itsellä pitää aina olla vastaukset kaikkeen.
Nimim. itsekin eronnut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lemmikkiämme emme anna kuitenkaan pois. Sen sairaus vie ennemminkin voimia henkisesti, kun pelkää menettävänsä sen. Tosin lääkärillä käynnit ei ole ilmaisia ja sekin ahdistaa, kun rahaa ei liikaa nyt ole.
Sain varattua kesäksi neljän päivän leirin lapselle jos sitten lepäisin.
Tähän hetkeen se tosin ei auta. Minulta jysytään joka päivä asiaa johon en osaa vastata "Miksi isi muutti pois, äiti?".
Voisin kyllä mennä itsekkin johonkin puhumaan asioista vaikka ekana terveysasemalle.
Lapsi siis käy jo nyt kun mielestäni sitä tarvitsi.
Hänellä tosin on loppumassa jo käynnit ja en huomaa mitään eroa käytöksessä kuitenkaan.
ap
Perheneuvolasta, koulupsykologilta, mistä vain keksit. Lapsen tilanne on nyt tärkein käsiteltävä asia. Lapsi ei välttämättä ole lähtökohtaisesti vaativa, vaan hänen reagointinsa tilanteeseenne on sitä. Sitten kannattaa etsiä apua siihen, että saat itse eron käytyä läpi. Tarvitset vahvistusta ja alkuun ehkä myös mielialalääkkeitä jos tuntuu että nukkuminen on ainoa asia mitä huvittaa tai jaksaa. Vaikka terveyskeskuslääkärin pakeille nyt alkuun. Tästä se vyyhti lähtee purkautumaan. Lemmikin voi vaikka heivata kokonaan kyydistä jos tuntuu että se vie enemmän voimia kuin antaa. Kuulostaa tylyltä, mut mä en tajua miks eläimiä pitää vielä hyysätä tilanteessa jossa ihmisetkin on kovilla.
Nyt harrastaa taidekerhoa ja siinä ei saa liikuntaa.
ap
Voisiko lapsi joskus mennä yökylään kaverille? ole nyt myös armollinen itseäsi kohtaan, anna surulle aikaa, älä vaadi itseltäsi liikaa. Jos nukuttaa, niin nuku. Lapselle joku harrastus, jossa saa purkaa energiaansa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siis ihan vaan sen takia, että sillä kai napsahti joku päässä kun lapsi syntyi, eikä sitten kiinnostanutkaan. Olen aina ollut ihan totaalisen yksin lapseni kanssa, lapseni on todella vaativa, temperamenttinen ja vilkas. Kuitenin ihan "normaalin" rajoissa, mutta varmaan ihan normaalin ylärajalla. Oon aina ohjannut poikaa liikuntaan, käy talvisin temppukoulua, ja kesäisin pelaa jalkapalloa. Varsinkin toi jalkapallo vie energiaa tosi hyvin, ja lapsi saa siitä onnistumisen tunteen, joka "tasaa" vähän sitä muuta kiukkua hetken aikaa, kun on tyytyväinen itseensä ja tuntee olonsa hyväksi omasta itsestään. Ja se on ihan puhki treenien jälkeen. Ja se vie lapsen ajatukset hetkeksi ihan muualle, uskoisin, että on sunkin lapselle helpottavaa jos vähäksi aikaa "unohtaa" eron, futistreeneissä väkisinkin käy näin. Ja ennen kuin huomaatkaan, oot itsekin saanut uusia tuttuja kentän reunalta, ja saat itsekin vähän piristävää muuta ajateltavaa!
t Se futiksen ehdottaja
En ikinä halunnut lisää lapsia vaikka exä halusi. Tiesin jo lapsen ollessa kolmen ettei minusta ole tähän rumbaan toiste. Se päätös pitää, sillä jo kerran tein abortin edellisessä suhteessa.
Myönnän sen etten arvannut ennen tätä ainoaani miten vaativia jotkut lapset voivat ollakkan.
Nyt tiedän.
ap