Lue keskustelun säännöt.
Miten te tutustutte ihmisiin??!!??
28.04.2010 |
Mä olen aina ollu kade sellasille ihmisille ketkä painaa heti uusien naapurien oven taa ja käskee laittaa kahvin tippumaan tai totee vaan että nyt ollaan naapureita, mulla on rahat loppu, lainaatko sokeria/kahvia/tupakkaa jne., ja sit kohta ovat parhaita kavereita. Itse kun on aina ollu ujo ja hiljanen ja ennemmin odotellu että joku tulee jutteleen, niin eipä noita kavereita kauheesti ole.
Miten siitä pääsee eroon? Muutettiin miehen kanssa just kummallekin vieraaseen kaupunkiin ja nyt ollaan aika yksin. Täällä kotona kyhjötetään meidän pikkuisen nelikuisen vauvan kanssa. Kaipais jotain muutakin ihmiskontaktia kuin nämä kaksi, vaikka näitä rakastankin.
Alkuun pääseminen on vaan ihan hirveen vaikeeta. Helppoo se oli vielä sillon kun opiskeli, kun oltiin samalla luokalla niin sitä tuli juttuun ihmisten kanssa vähän puoli vahingossa. Kaikenlaisia perhekerhoja ja kahviloita on mietitty, mut kun tuntee itsensä niin tietää että sinne nurkkaan sitä jäis istumaan hiljaa. Katselis taas vaan sivusta kun muilla alkaa juttu luistaa.
Ja kenellä on tällaiseen spontaaniin tutustumiseen vaadittavat sosiaaliset taidot, ei tarvi tulla kertomaan, että rohkeesti vaan jutteleen. Kun se ei käy niin!
Pitäiskö vaan alkaa kaiken maailman kursseja ja toivoa että sinne sattuu samanhenkistä porukkaa ja siitä sitä sitten eteenpäin...
Kommentit (13)
muita äitejä yms seuraa kaipaavia naisia paikkakunnalta jossa asutte? Mä oon hankkinut sillä tavalla hieman tuttuja..sitten miehen työkavereiden kanssa ollaan istuttu iltaa ja sitä kautta ollaan päästy tutustuun taas uusiin ihmisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olenkin erittäin sosiaalinen tapaus. Harrastusten parista, naapurista, lasten kavereiden vanhemmista ym olen saanut paljonkin kavereita ja miehen työkavereiden vaimoista/tyttökavereista :)
ja tiedän ettei se käy niin vain että menee juttelemaan rohkeesti vieraille ihmisille. Pahinta tässä on se, että ne sosiaalisuuden huiput jotka saa joka vastaantulijoista bestiksen, ei yleensä eväänsä räväytä tälläisen ujon suuntaan. Ja taas me ujot vedetään yleensä puoleemme toisia ujoja, joiden kanssa ei vaan ystävysty, kun ei kumpikaan pääse moikkausta kummemmalle levelille. En tiedä mikä auttaisi, työpaikallakin olen yrittänyt järjestää jotain vapaa-ajan juttuja, että tutustuttais paremmin ja vaikka ystävystyttäiskin, mutta vastaukseksi saa vain nurinaa, "mulla on vapaa-ajan kaverit jossain ihan muualla, ei mun tartte työkavereiden kanssa viettää vapaa-aikaani". Joten olen luovuttanut. Jos täältä netin kautta löytäis saman henkisiä ja edes hieman samalta suunnalta.
Voisittehan kuitenkin käydä siellä perhekerhossa. Jos siellä olisi vaikka joku aktiivinen, joka ottaa sinutkin mukaan. Tietenkään ei sitten kannata mennä miehen kanssa kimpassa, koska silloin teidän tulee vain nyhjättyä kahdestaan eikä kukaan lähesty.
Tsemppiä! Toivottavasti löydät(te) kavereita, muuten voi tulla raskasta.
sanomani, että tuntuu aikas säälittävältä kun ainoat yhteydet ulkomaailmaan on neuvolatäti, av ja facebook. Fb:ssäkin lähinnä kyttäilen vanhojen koulukaverien elämää ja kadehdun. -ap
Hei, no onhan teillä toisenne seurananne :-). Vaikeetahan tuo aikuisiällä uusien ystävien saaminen on,mutta kannattaa ainakin yhdessä käydä kahviloissa, ostoksilla, "mannerheimin lastensuojelun" tapaamisissa. Seurakunnillahan on äiti-lapsi kerhoja, ja kyllä siellä neuvolan odotushuoneessakin muita liikkuun. Kyllä se siitä kun lapsi kasvaa, tulee hoitopaikka tutut, jne. harrastamaan vaan jotain ja eikös teistä toinenkin ole töissä, joten voisi jonkun työkaverin jopa pyytää kahville jos ei omaan kotiin niin läheiseen kahvilaa, pitzalle tai joitan.
Ole onnellinen , että sinulla on mies ja lapsi. Yksinäisiä ja lapsettomis sinkkuja on todella paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
muita äitejä yms seuraa kaipaavia naisia paikkakunnalta jossa asutte? Mä oon hankkinut sillä tavalla hieman tuttuja..sitten miehen työkavereiden kanssa ollaan istuttu iltaa ja sitä kautta ollaan päästy tutustuun taas uusiin ihmisiin.
Laitoin parikin ilmoitusta vauva:n haetaan ystävää-palstalle, mutta en saanut yhtään yhteydenottoa. Etsin muita vastaavia palstoja ja treffiseuraa olis kyllä pilvin pimein, mutta missä on sivustot mistä vois löytää ihan vaan kavereita?
Lahti on kuulemma tosi kylmä paikka kyllä muutenkin. Miehelläkin työmaat vaihtuu melko taajaan ja välillä on pitkiäkin aikoja työttömänä, ei oikein helpota sieltäkään kun ei hänkään oikein ehdi kehenkään tutustua.
Odotankin sitä aikaa, että lapsella alkaa olla kavereita, että sais äitikin kavereita. Mutta ei varmaan vielä pariin vuoteen...Haluaisin pysyä kotona lapsen kanssa mahd. pitkään, mutta töihin se on kai lähdettävä vielä ennen seuraava vuoden vaihtumista. Ihan vain tutustuakseen ihmisiin, taloudellisesti pärjättäis kyllä ilmankin. Yleensä tahdon vain ajautua hommiin mitkä on kovin itsenäisiä ja yksinäisiä. Alkaa tuntua kiroukselta, heh...
-ap
mutta siitä huolimatta en ole juuri kavereita saanut. Hyvänpäivän tuttuja löytyy vaikka kuinka ja tulen toimeen lähes kaikkien kanssa. Syvemmälle tasolle en silti tunnu pääsevän, vaikka olisin se aktiivempi osapuoli, mutta tuppautumaan en kuitenkaan aio.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olin esikoisen saatuani myös arka tutustumaan ja yksinäinen päivisin, vaikkakin ystäviä on monia aina lapsuudesta saakka. Kukaan ei vaan ollut vielä siinä vaiheessa äiti. Silloin löysin Vauva-lehden ja Kaksplussan etsin ystävää-palstoilta pari samassa kaupungissa asuvaa äitikaveria.
ja tiedän ettei se käy niin vain että menee juttelemaan rohkeesti vieraille ihmisille. Pahinta tässä on se, että ne sosiaalisuuden huiput jotka saa joka vastaantulijoista bestiksen, ei yleensä eväänsä räväytä tälläisen ujon suuntaan. Ja taas me ujot vedetään yleensä puoleemme toisia ujoja, joiden kanssa ei vaan ystävysty, kun ei kumpikaan pääse moikkausta kummemmalle levelille.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vauvavaiheessa perhekerhoissa tuli juteltua kaikkien kanssa, jos kävi puolikin vuotta samassa kerhossa niin kyllä siinä niitten ujompienkin kanssa pääsi moikkausta pidemmälle.
Jos ujostuttaa kutsua suoraan kylään niin voihan sitä rivien välissä yrittää löytää yhteistä tekemistä... Johdattaa keskustelua vähän toisen päivärutiineihin, ja jos se toinen kertoo, että vauva nukkuu päikkäreitä vain vaunuissa niin ehdottaa, että voitais joskus yhdessä käydä vaunulenkillä, kun toi meidän vauva on ihan samanlainen (vaikkei oliskaan).
Mä olen viime vuosina saanut uusia ystäviä/kavereita:
- perhekerhoista
- puistoista
- lasten kerhokaverin äidistä
- ruokapiiristä, johon osallistuin
- nettiryhmästä, jonka lähiseudun äitejä tapasin livenä
- uusista työkavereista
- naapureista
- yhteisten tuttujen kautta
- kaukaisesta sukulaisesta, joka muutti lähelle
- harrastuksesta
Ensin tosiaan perhekerhot (itse kyllä löysin yhden parhaimmista ystävistäni sieltä), samat mammat pyörii usein leikkipuistoissa sitten myöhemmin jne. Nyt on taas piiri laajentunut, kun esikoinen on eskarissa ja tulee kavereita, synttäreitä yms. Löytyy yhtäkkiä "uusia" naapureita, sitä huomaa jäävänsä "suustaan kiinni", kohta joku pyytä kahvittelemaan jne.
Ennen lapsia mun sosiaaliset taidot oli ihan nollassa, mutta kummasti ne on vain kehittyneet tässä 7 vuoden aikana. Ja keskustelu on aina helppo aloittaa lapsista toisten äitien kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä kaikkea alueellasi järjestetään lapsiperheille/ vauvaperheille? Edellisessä oli jo tosi paljon hyviä ideoita. Rohkeasti vaan löytämään se oma juttu. Älä tee "sen oikean" ihmisen löytämisestä numeroa, kun löydät kivan paikan missä viihdyt vauvasi kanssa vietä aikaa siellä SÄÄNNÖLLISESTI. Itse tein vauvani kanssa viikko-ohjelman, koska en olisi kestänyt kotona keskenäni vauvan kanssa eli kävimme leikkipuiston muskarissa, toisen leikkipuiston vauvajumpassa jne. Kummasti sitä alkoi tutustumaan kun ainakin kerran viikossa törmäsi samoihin naamoihin. Ei mitään sieluntovereita heti mutta nyt kun lapsi on kohta jo 3v. ollaan muutaman äititutun kanssa ytävystytty enemmän. Mll:n toiminta on myös kivaa ja sitä löytyy kyllä varmaan lähes jokaisesta Suomen kolkasta.
sanomani, että tuntuu aikas säälittävältä kun ainoat yhteydet ulkomaailmaan on neuvolatäti, av ja facebook. Fb:ssäkin lähinnä kyttäilen vanhojen koulukaverien elämää ja kadehdun.
-ap