Tapasin viikonloppuna miehen...
joka ei ole lainkaan tyyliseni, edustaa täysin eri arvoja, on vanhempi, kokeneenpi ja kaikkea mitä minä en ole.
Väittelimme (humalassa) monta tuntia, hän purki elämänsä pettymykset minulle ja kehui minua vahvaksi persoonaksi. Ihastuin ja vihastuin. Flirtti ja juttelu ei kuitenkaan johtanut mihinkään.
Nyt on vaikeaa palata lasten ja oman miehen kanssa arkeen. Tuntuu tyhjältä, rakkaudettomalta ja tylsältä. Vielä perjaintaina riittävän hyvältä tuntunut suhde tuntuu nyt riittämättömältä. Haaveilen salaa lähtemisestä.
En kohtaamani miehen vuoksi vaan siksi, että hän avasi silmäni elämälle, jollaista minulla ei ole, eikä tule olemaan.
Sekava sepustus, mutta niin on ajatuksetkin...
Kommentit (6)
ja siis en haaveile tuon miehen mukaan lähdöstä, vaan perheen jättämisestä ja sinkkuelämästä. (Noloa!!!)
Muutoin käy näin.
Idässä ollaan viisaampia. Niin moni nainen on luoteeltaan pettäjä ja ei voi mitään luonnolleen. Siksi on mies joka pitää järjestystä yllä.
kirjoituksesi on? Ymmärrän, jos erotaan, kun mitään ei ole enää tehtävissä oman avioliiton pelastamiseksi, mutta tuollainen... en viitsi sanoa edes mitään.
Muutoin käy näin.
Idässä ollaan viisaampia. Niin moni nainen on luoteeltaan pettäjä ja ei voi mitään luonnolleen. Siksi on mies joka pitää järjestystä yllä.
Minä en ole pettänyt, enkä petä. Mutta jätän, jos arkeen ei mahdu rakkautta, läheisyyttä ja hellyyttä.
En ole kodinkone jonka voi omistaa, vaan ihminen joka tahtoo tulla rakastetuksi ja ihailluksi omana itsenään ihan arjessakin.
Muutoin käy näin.
Idässä ollaan viisaampia. Niin moni nainen on luoteeltaan pettäjä ja ei voi mitään luonnolleen. Siksi on mies joka pitää järjestystä yllä.
jonka varaan ei kannata rakentaa