Miten se on monesti niin, että ne ketkä lapsia haluais, ei niitä välttämättä saa ja
sit taas ne, jotka niitä ei välttämättä tarvitsis niin saa useamman?
Omassa tuttavapiirissäni olen huomannut tällaisen ilmiön, toki niitä poikkeuksiakin on ja samoin kun kaverien ym. kanssa on jutellut niin näin se menee heidänkin mielestään.
Esimerkkinä nyt vaikka meidän perhe. Minulle ja miehelleni olisi riittänyt yksi lapsi, mutta toinen sai alkunsa pillereistä huolimatta ja kolmas kun kierukka ei ollut paikallaan. Esikoinenkin kyllä tärppäsi heti ekasta kierrosta. Kaikki kolme lasta ovat meille rakkaita emmekä yhdestäkään luopuisi, mutta olisimme kyllä olleet tyytyväisiä yhteenkin. Tosin nyt mies haaveilee neljännestä, mutta katsoo nyt tuleeko meille sitä.
Sen sijaan siskoni, joka on aina haaveillut suurperheestä niin he ovat saaneet vain yhden lapsen. Kävivät hoidoissa ja alkoi jo näyttää siltä, etteivät niidenkään avulla saa lasta kun sitten viimeisestä hoitokerrasta raskaus sai alkunsa. Toista tuskin saavat, eivät aio enää mennä hoitoihin ja luomuraskaus olisi heille todellinen ihme. Siskoni on tuosta todella murheellinen, vaikka rakastaa kyllä ainokaistaan yli kaiken. Jos adoptiossa olisi mahdollista päättää kenelle lapsensa antaa niin silloin me olisimme saattaneet päätyä adoptioon ja antaa meidän kaksi "ylimääräistä" lasta siskolleni.
Lisäksi tiedän/tunnen muutamia vanhempia, joiden ei oikeasti tarvitsis saada lapsia kun just ja just saavat itsestään huolen pidettyä, mutta silti näillä on 2-5lasta.
Onkohan tämä vain sattumaa, että omassa tuttavapiirissäni näin vai meneeköhän oikeastikin pääsääntöisesti näin?
Kommentit (13)
siis jumalan rooliin tuomitsemalla jotkut ja sallimalla toisille. Miten kykenet tuohon?
eikä todellakaan tarvitse olla Jumala huomatakseen että esim. alkoholistiperheeseen ei niitä lapsia tarvitsis tulla... Näen näitä perheitä työni puolesta paljon mutta ystäväpiirissäni en huomaa tällaista jakoa. Ehkä sillä tavalla, että joihinkin perheisiin on tullut "vahinkoja" eli 2 vikaa lasta tulleet ehkäisystä huolimatta, lapsia siis yhteensä 5, mutta tietysti hoitavat lapsensa kyllä. Toisaalta taas hyvä ystäväni on saanut 2 lasta rankoilla hoidoilla ja yhteensä 9 vuoden "yrittämisen" ja tuhansien eurojen avulla. Sitten taas ystäväni teini-ikäinen tyttö (15-V) sai juuri lapsen yhdestä yöstä (ekasta). Tosin tämäkin ihan innoissaan vauvasta. Ei elämä tosiaan ole reilua mutta onneksi on paljon niitä, jotka arvostavat lapsiaan ja nämä ongelmaperheet ehkä kuitenkin vähemmistöjä...
Eräskin tuttu on saanut 12 keskenmenoa, vauvan alku ei vaan millään pysyny sisällä vaikka lääkärit mitä teki. Saivat sitten adoptiolapsen ja sen myötä tuo nainen on paljastunu oikeaksi hirviöäidiksi. Huutaa lapselle jatkuvasti (en ole montaa kertaa kuullut puhuvan lapselle normaalilla äänellä), rankaisee mitättömistä asioista (esim. kengät keskellä lattiaa) jättämällä ruuan antamatta, polttaa tupakkaa autossa kun lapsi on kyydissä... Tuon naisen ei mun mielestä olis tarvinnu saadakaan sitä lasta.
Onneksi tuolla lapselle suht tervepäiseltä vaikuttava isä.
kova lapsentekeminen ja stressaava, pakkomielteinen yritys asiaan, että se varmasti toimii ehkäisynä.
Itselleni on käynyt niin, että aina silloin tärppää, kun lapsihaave ei ole niin päälimmäisenä mielessä ja vastaavasti kovasti yrittäessä on joutunut pettymään.
olen monesti miettinyt myös tota, jotkut saatanan narkkarit, juopot, pedofiilit jne jne saa lapsia, ja sitten kun oikeesti rakastava pariskunta ei saa, mitä helvetin järkeä tossa on?
olen monesti miettinyt myös tota, jotkut saatanan narkkarit, juopot, pedofiilit jne jne saa lapsia, ja sitten kun oikeesti rakastava pariskunta ei saa, mitä helvetin järkeä tossa on?
Onhan sinullakin "useampi" lapsi, oletko huono ihminen?
No se on jo vähän hassua ettei e-pillerit toimi, kai sää kierukan tarkistit säännöllisesti?
Vuosi on ihan NORMAALIA yritysaikaa lapsesta. Meilläkin yksi on pitkän yrityksen tulosta.
Minulla on kavereita joilla on elämä erilaista kuin meillä, pitäisikö elämän olla sellasta ettei siihen mahdu virheet ja erehdykset?
Mitä sitten jos siskosi on halunnut ison perheen ja saa VAAN yhden? Minäkin olen aina halunnut paljon, mutta olisin äärettömän onnellinen yhdestäkin. Kyllä ihmisen pitää tajuta ettei kaikkea saa.
Ja jos ei ole hyvä vanhempana, lähtee ne jotka on saatu. Tosin ihanaa on, että jos parantaa itsensä ihmisenä voi lapsensa sitten vielä takaisin saada.
Omia lapsiani en antaisi siskolleni adoptiossa. Kyllähän sun lapsien huoltajuus voidaan siirtää muualle: ulkopuoliselle antaminen ei ole edes niin hyvä juttu kuin että lapset menisivät sukulaiselle. Anna pois vaan!
Onhan sinullakin "useampi" lapsi, oletko huono ihminen? No se on jo vähän hassua ettei e-pillerit toimi, kai sää kierukan tarkistit säännöllisesti? Vuosi on ihan NORMAALIA yritysaikaa lapsesta. Meilläkin yksi on pitkän yrityksen tulosta. Minulla on kavereita joilla on elämä erilaista kuin meillä, pitäisikö elämän olla sellasta ettei siihen mahdu virheet ja erehdykset? Mitä sitten jos siskosi on halunnut ison perheen ja saa VAAN yhden? Minäkin olen aina halunnut paljon, mutta olisin äärettömän onnellinen yhdestäkin. Kyllä ihmisen pitää tajuta ettei kaikkea saa. Ja jos ei ole hyvä vanhempana, lähtee ne jotka on saatu. Tosin ihanaa on, että jos parantaa itsensä ihmisenä voi lapsensa sitten vielä takaisin saada. Omia lapsiani en antaisi siskolleni adoptiossa. Kyllähän sun lapsien huoltajuus voidaan siirtää muualle: ulkopuoliselle antaminen ei ole edes niin hyvä juttu kuin että lapset menisivät sukulaiselle. Anna pois vaan!
vai onko susta ok, että narkkareilla on lapsia?? tai kun jotkut hakkaa lapsia, onko sekin ok?
vaikka meillä on useampi lapsi. Minä tai mies ei olla kumpikaan koskaan haluttu kun yksi lapsi. Kaikki meidän lapset ovat meille todella rakkaita eikä heistä enää luovuttais, mutta kuten sanoin, olisin voinut antaa heidät adoption kautta siskolleni, jos saisi itse päättää kenelle antaa lapsensa. Mutta kun se ei ole mahdollista niin pidimme lapsemme itse.
Jos et ole kuullut niin ehkäisykin voi pettää, myös ne pillerit ja kyllä tarkistin kierukan säännöllisesti, että on paikoillaan. Eikä meillä lapset ole pienillä ikäeroilla, vaan melko isoilla, esikoisella ja toisella ikäeroa 4v ja toisella ja kolmannella 3,5v.
No siskoni ja miehensä yrittivät ensin 5v ennen kun hakeutuivat tutkimuksiin ja meni vielä neljä vuotta ennen kun saivat ainokaisensa. Kyse siis ei siskoni kohdalla ollut vuodesta.
Kyllä tiedän, että tapahtuu myös virheitä ja erehdyksiä, mutta kaikki ei ota opikseen, vaikka pitäisi ja lapset siitä eniten kärsivät.
Miks ihmeessä suhtaudut näin negatiivisesti, jos pohdin, että onkohan tämä sattumaa, että tuttavapiirissäni näin?
ap
Onhan sinullakin "useampi" lapsi, oletko huono ihminen?
No se on jo vähän hassua ettei e-pillerit toimi, kai sää kierukan tarkistit säännöllisesti?Vuosi on ihan NORMAALIA yritysaikaa lapsesta. Meilläkin yksi on pitkän yrityksen tulosta.
Minulla on kavereita joilla on elämä erilaista kuin meillä, pitäisikö elämän olla sellasta ettei siihen mahdu virheet ja erehdykset?
Mitä sitten jos siskosi on halunnut ison perheen ja saa VAAN yhden? Minäkin olen aina halunnut paljon, mutta olisin äärettömän onnellinen yhdestäkin. Kyllä ihmisen pitää tajuta ettei kaikkea saa.
Ja jos ei ole hyvä vanhempana, lähtee ne jotka on saatu. Tosin ihanaa on, että jos parantaa itsensä ihmisenä voi lapsensa sitten vielä takaisin saada.Omia lapsiani en antaisi siskolleni adoptiossa. Kyllähän sun lapsien huoltajuus voidaan siirtää muualle: ulkopuoliselle antaminen ei ole edes niin hyvä juttu kuin että lapset menisivät sukulaiselle. Anna pois vaan!
Onhan sinullakin "useampi" lapsi, oletko huono ihminen?
No se on jo vähän hassua ettei e-pillerit toimi, kai sää kierukan tarkistit säännöllisesti?Vuosi on ihan NORMAALIA yritysaikaa lapsesta. Meilläkin yksi on pitkän yrityksen tulosta.
Minulla on kavereita joilla on elämä erilaista kuin meillä, pitäisikö elämän olla sellasta ettei siihen mahdu virheet ja erehdykset?
Mitä sitten jos siskosi on halunnut ison perheen ja saa VAAN yhden? Minäkin olen aina halunnut paljon, mutta olisin äärettömän onnellinen yhdestäkin. Kyllä ihmisen pitää tajuta ettei kaikkea saa.
Ja jos ei ole hyvä vanhempana, lähtee ne jotka on saatu. Tosin ihanaa on, että jos parantaa itsensä ihmisenä voi lapsensa sitten vielä takaisin saada.Omia lapsiani en antaisi siskolleni adoptiossa. Kyllähän sun lapsien huoltajuus voidaan siirtää muualle: ulkopuoliselle antaminen ei ole edes niin hyvä juttu kuin että lapset menisivät sukulaiselle. Anna pois vaan!
Taitaa kyllä sentään olla vähemmistöä nuo vanhemmat, jotka eivät ansaitsis lapsia ja silti saavat, ainakin toivottavasti...
elämä ei ole reilua.