Lue keskustelun säännöt.
Missä ovat hyvät tavat ja toisen ihmisen huomioon ottaminen?
27.04.2010 |
Olen ällistynyt siitä miten itsekkäitä ihmiset (ainakin tämän palstan perusteella) ovat! Monessa asiassa ajatellaan vain _omaa_ napaa ja sitä miten _itselle_ olisi paras. Ei haluta tinkiä omasta edusta toisen ihmisen hyvän miele, hyvinvoinnin tms. vuoksi.
Kommentit (4)
Asiat muuttuvat syklissä. Välillä on vallalla yksilöllisyys, välillä yhteisöllisyys. Seuraavassa tietenkin kärjistän, aina on valtavia eroja sosiaalisten ryhmien, alakulttuurien ja tietenkin YKSILÖIDEN välillä.
Joskus 1920-luvulla oli voimakkaan hedonistinen ja yksilöllisyyttä korostava kulttuuri kunniassa (puhun nyt kaupunkien kosmopoliitista väestönosasta, maaseudulla elettiin "kuten ennenkin", omalla yhteisöllisellä tavallaan).
Sitten tuli lama, pörssiromahdukset, natsismi ja sota. Ihminen koettiin osaksi yhteiskuntaa, ja hänen oli tarvittaessa uhrauduttava kotimaansa puolesta. Yhetisöllisyyttä ja talkoohenkeä arvostettiin, mikä oli tietenkin funktionaalista sotaa käyville valtioille.
Sama yhteishenki jylläsi sotien jälkeenkin jälleenrakennuksen (ja Suomessa sotakorvauksien) ajan.
Sitten tuli 1960-luku ja maaltamuutto, mikä rikkoin noita yhteisörakenteita. Oli kunniakasta rakentaa uraa, ostaa asunto, auto ja kesämökki.
1970-80- luvuilla ihannoitiin taas jälleen yhteisöllisiä liikkeitä: oli oikeisto- ja vasemmistoliikkeet, ja muuta yhteiskunnallista tietoisuutta ja vaikuttamista. Minäkin marssin ydinaseita vastaan... ;-)
Mutta sitten taas palattiin yltiöindividualismin polulle. Siinä on havaittavissa notkahduksia aina lamakausina, 90-luvun alussa ja nyt - taas peräänkuulutetaan yhteisvastuuta ja auttamista. Kiivaimmillaan individualismi on aina talouden nousukausien aikana.
Mutta megatrendi on se, että kukin pärjätköön mahdollisimman omillaan. Instituutioilta (ennen muuta valtiolta) vaaditaan apua aina, kun sitä tarvitaan, mutta nykyihmiselle on nolouden huippu pyytää apua naapurilta tai muulta yksityisihmiseltä!
En silti usko, että nykyään ollaan perustaltaan sen itsekkäämpiä. Apua ei vaan anneta ihan niin yleisesti ventovieraalle, avun piiri on supistunut läheisiin ystäviin ja perheenjäseniin.
Ja vuonna 2006 alkaneessa, Suomen akatemian rahoittamassa Gentrans -tutkimuksessa havaittiin, että avun antaminen EI ole itse asiassa vähentynyt, mutta sen kohteet ovat muuttuneet. Suuret ikäpolvet (siis heti sotien jälkeen syntyneet) auttavat lapsiaan, heidän lapsensa ystäviään. Eli sukulaisuus ei ole tärkein kriteeri kohteen valikoinnissa.
JA sitten on toki vielä kaksi tyystin eri asiaa se, miten ihminen käyttäytyy todellisessa elämässä ja se, miten hän anonyymissä nettikeskustelussa kommentoi. Älä masennu av-palstan kiukuttelusta, se on monelle tapa purkaa stressiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mä ainaskaan ottais kauheen tosissani täällä keskusteluja. Ne on asia erikseen. Jos itse olet avoin ja ystävällinen ja autat muita, niin saat kyllä itsekin apua ja tukea.
Niin, ihmiset eivat nayta nykyaan edes ymmartavan etta toisen etu on usein omakin etu. Jos oikein analysoidaan, niin moni auttaminen on itsekkaista syista tehty, mutta so what. Kun ajattelee toisen etua tulee itsellekin hyva olo.