Onko teillä josks äitiä ikävä? ev

hän kuoli 25vuotta sitten.

Muutin 18-vuotiaana pois kotoa eikä äitiä ole tosiaan ollut koskaan ikävä. Ei kyllä isääkään. En usko että he paljonkaan välittivät minusta kun olin lapsi ja sitä ilmeisesti saa, mitä tilaa. Meillä oli liian monta lasta ja jäin huomiotta.

Hän kuoli 11vuotta sitten ja usein vieläkin kaipaan häntä.

Hän oli ihana mummo niille lapsen lapsille jotka ennätti nähdä

ja sen jälkeen syntyneet,eivät surukseni saa koskaan tietää,millainen on välittävä ja rakastava mummo.

"En usko että he paljonkaan välittivät minusta kun olin lapsi ja sitä ilmeisesti saa, mitä tilaa. Meillä oli liian monta lasta ja jäin huomiotta."



Montako lasta teitä oli?



Vastaukseni alkuperäiseen kysymykseen: Ei. Mitä ikävöisin? Haukkuja? Sättimistä? Arvostelua? Moitteita? Mitään hyvää kun ei ole tarjolla.

ja itse Helsingissä. Näen liian harvoin, ei ole rahaa matkustaa sinne kovinkaan usein :(



Äitini on hyvä ihminen.

Minulla on ollut "äitiä", mutta ei äitiä. Minun "äitini" on läheisriippuvainen, mieleltään vajaa ja vastenmielinen taakka.



Olisi ollut kiva, jos lapsena olisi ollut vanhempi - tai nyt minun lapsillani isovanhempi. Vaan ei.

vaikka olen jo vanha pieru ja on oma perhe. nähdään kesäisin enemmän ja muutaman kerran vuodessa muuten. me asutaan ulkomailla, lastenkin kannalta ikävää, mutta ei auta. kaikkea ei voi saada.

On siis kuollut jo vuosia sitten.

Ikävä voi vielä pyyhkäistä, kun tulee mieleen joku juttu josta haluaisin hänelle kertoa, puhua sydäntä painavia asioita ja saada varauksetonta ymmärrystä.

Ei ole myöskään enää ketään, joka jaksaisi tai haluaisi samalla tavalla kuunella omien lasteni pieniä arkisia asioita.

Vaikkei mikään maailman paras äiti ole ollutkaan ja esimerkistä kaukana, mutta kyllä, tiukan paikan tullen tulee äiteetä ikävä :)

äitini on lämmin ja viisas, rakastava ihminen. Hänen seurassaan sielu lepää. Mulla on usein ikävä häntä, siis ihmisenä myös eikä vain äitinä. Nyt kun lapsi on pieni olemme mahdollisimman paljon yrittäneet nähdä, vaikka välimatka on pitkä, jotta saamme kaikki nauttia toistemme seurassa.

Mummoa minulla on myös joskus ikävä. Hän asui meillä, ja on meille tärkeä. Mummo on elossa vielä, mutta aivan muissa maailmoissa. Kun käyn häntä katsomassa hän on usein niin syvässä unessa ettei häntä saa hereille. Ei siinä voi kuin silittää hiuksia ja ikävöidä ihmistä jota ei enää tavoita.

Biologista äitiäni ei ole ikävä - mielenterveysongelmaista väkivaltaista ja aggressiivista äitiä en tosiaan kaipaile. Mutta sitä mielikuvitukseni hyvää, välittävää ja hyväksyvää äitiä kaipaan joskus niin kipeästi, että on pakko ääneen itkeä. Sitä, mitä minulla ei koskaan ole ollut.



Minut synnyttänyt nainen ei myöskään voi olla isovanhempana lapsilleni ongelmistaan johtuen. Joten lapseni jäävät myös vaille sitä hyvää, välittävää ja hyväksyvää mummoa myös :o((( Ainakaan vielä he eivät tiedosta, mitä menettävät. Ehkä aikuisena, kuten minäkin.

Olisin halunnut oppia tuntemaan hänet paremmin. Äiti ei puhunut oikein koskaan tunteistaan. Isä kuoli kuukausi sitten ja häntä on niin ikävä, että itkettää nytkin. Pala itseä kuoli hänen mukanaan.

Äidin kuolemasta kohta 4 vuotta. :(

kovin nuorena, ei osannut oikein asettaa rajoja ja olla johdonmukainen. Mutta kovin hän yritti, painotti aina koulutuksen ja hyvän ammatin harjoittamista - asioita joita hän ei itse kyennyt tekemään.



Äitini on hyvä ihminen, vaikka jotenkin hukassa elämässään. Hän häntä liian harvoin välimatkan takia.

Nähdään tosin joka päivä, joten ehkä se ikävä tulee sitten tilanteen muuttuessa. Ei toisaalta olla koskaan oltu mitenkään erityisen läheisiä.

Äitini asuu nykyään ulkomailla ja aina välillä iskee ikävä. Näemme noin kerran kuukaudessa, jos silloinkaan. Nyt kun itse odotan esikoistani, iskee äiti-ikävä useammin. Olisi välillä kovin mukavaa jakaa odotusasioita äidin kanssa, muutenkin kuin puhelimitse. Ja välillä tulee kova ikävä äidin laittamia ruokia. Sellaisia joista on jäänyt vahvat muistot lapsuudesta, eikä itse osaa tehdä samanlaisia. :)

...ja on isäänikin, jonka kuolemasta on pitkä, pitkä aika..

tuli niin ikävä häntä kun luin näitä viestejä.