ystävä kai ulosotossa- miten voin auttaa kun hän ei saa edes kerrotuksi?

Kyllä Uomiehen kanssa voi aina sopia maksuista joustavasti. Samoin jos tulot ovat pienet, ei ulosotto voi ulosmitata, on suojarajat yms.



Itselläni tästä oli kokemusta n 15v sitten, kun erosin. Nyttemmin taloustilanne on taas ihan ok. Mutta neuvottelemalla velkojien kanssa selviää parhaiten tukalistakin tilanteista.

Siitä, että epäilet, että ystäväsi on vaikeuksissa, vai siitä, että SINÄ koet yhteydenpidon vaikeaksi kummityttösi perheen kanssa, koska perheessä on pieni vauva?

Kilpailetko nyt huolen ja murheen kanssa, vai voitko oikeasti ajatella täydellä sydämellä ystävääsi ja tarjota apua? Mun mielestä ap vaikuttaa itsekkäältä... Onko kateus ystävää kohtaan vauvan takia suurempi kuin halu auttaa pulassa olevaa?

Kärjistetysti voisi sanoa, mutta en sano, että aivan kuin ystäväsi olisi ansainnut taloudelliset ongelmat, kun lapsia on, toisin kuin ap:lla, jonka talous taas on kunnossa... En oikeasti väitä, että tässä siitä on kyse, mutta tuli vain mieleen, että... no, kaikkea ei voi saada. Ja tiedän, että ap luopuisi taloudellisesta asemastaan lapsen takia, jos sellaista peliä voisi elämän kanssa käydä, mutta jotenkin vain... en tiedä. Kauhean paha mieli molempien puolesta. Ota ap nyt vain itseäsi niskasta kiinni, ota yhteyttä ystävääsi ja ole hänen tukenaan. Varmasti ystäväsikin on ollut sinun tukenasi, kun olet lohtua tarvinnut.

eikä parisänkyjä, elleivät ne nyt sitten ole antikkia suoraan Versaillesin linnassa tai jotain muuta, mistä yksittäisestä esineestä voi saada esim 15 tuhatta euroa tms. Juuri alle sen ulosotto ei viitsi ryhtyä niitä realisoimaan.Vaikka voisi ajatella, että joku myisi sänkynsä käteispulassa niin tuossa mökille siirtelyssä täytyy olla jotain muuta takana. Ehkä hän remontoi?



Mut oli ystäväsi taloudellinen tilanne mikä hyvänsä, niin kyllä minun mielestäni kummi voi ihan asialliseti soittaa muutaman kuukauden välein ja kysyä, että tarvitsisiko kummilapsi jotain vaatetta tai harrastusvälinettä tai talvikenkää tai uimapatjaa tai mikä nyt ajankohtaista on. Se oikeastaan kuuluisi kummin tehtäviin vaikka vanhemmat olisi varoissaankin.



Ja hei, koita nyt hyvä ihminen mennä sen veran kylään, että näet sitä kummilastasi joskus.

Eli olen itsekin kärsinyt lapsettomuudesta, muttei tule mieleenkään, että ystävien vauvat olisivat minulle jotankin vaikea asia. Miksi ihmeessä olet suostunut kummiksi, jos asia on sinulle niin hankala?

Kummilapsi on jo isompi typsy ja siihen aikaan en aristellut lapsia.

Vauva-aika vain on paha, olin ajatellut pysytellä poissa sen ihan pahimman vaaleanpunaisen vauvakuherruksen ja palata kuvioihin kun vähän tasottuu--- nyt vaan tulee niin nuuskimisfiilis jos änkeän kutsumatta paikalle...



ap

Joko minä lopulta kerään sisuni ja menen sinne vauva-taloon ja käyn välillä vessassa mallaamassa naamalle ystävällisempää ilmettä-

tai ystäväni tulee meille ja sietää taloudellisen hyvinvoinnin merkit ympärillään- ja käy kai välillä vessassa irvistelemässä peilille elämän epäoikeudenmukaisuutta ;-)



Onkohan tässä nyt mitään konstia varmistua onko ystäväni oikeasti vaikeuksissa- jos ei ole, voin ihan hyvin jurottaa vielä jokusen kuukauden...

ei tarvi meidän vessaan ainakaan tulla moodaamaan ja mun kahvipöydän ääreen feikkaamaan kiinnostusta...

Mun puolesta saisit jurottaa lopun ikääsi. Toisaalta ystäväsi voisi hyvin käsittää tuon, jos tietää, kysymys kuuluukin, että tietääkö, vai ihmetteleekö, mihin olet haihtunut..?

Sepä tässä pulma juuri onkin: hän tietää minun ongelmani vastasyntyneiden suhteen paremmin kuin hyvin ja juuri siksi ei kai voi oikein edes kertoa mitään kun ei juuri nyt nähdä, huoh...



ap