Ajoin päivällä hautausmaan ohi..
siellä oli meneillään siunaustilaisuus, saattoväki oli kokoontunut haudan ympärille. Jo pitkän matkan päästä erotin jonkun NEONKELTAISEN SATEENVARJON...
Ei millään pahalla, mutta eikö _muuta_ väriä olisi ollut tarjolla.. yleisimmin ne on mustia, mutta että nyt hautajaisiin oli vain tuo neonväri..?
Kommentit (10)
Minusta on aika kohtuutonta arvostella surijaa. Toinen on juuri hautamaassa läheistänsä, kyseessä voi olla puoliso, lapsi, ystävä, äiti. Kyseessä voi olla surijan kamalin päivä ikinä. Surija voi olla sokissa, tolpillaan vain läheistensä tukemana ja sitten joku siinä tilanteessa arvostelee, että väärin surtu, vääränvärinen sateenvarjo. Voisitko ap ajatella, että osoittaisit edes hitusen empatiaa tuntematonta surijaa kohtaan?
Se oli varmaan joku, jolta oli unohtunut oma sontikka kun ei arvannut täällä tulevan räntää taivaan täydeltä. Sitten joku oli lainannut, eikä autossa ollut muuta kuin tuo kirkuvan värinen, kun itse halusi sen mustan.. =0) Joku tämmönen tappaus..
Vainaja R.I.P. Omaisille osanotto..
ap
ne vähän kaukaisemmat sukulaiset pukeutuvat noin. Todella loukkaavaa.
Surra voi missä värissä tahansa ja iloita voi missä värissä tahansa. Ei sillä ole väliä.
Itse menin naimisiin mustassa hääpuvussa.
Ei se vainaja siitä väristä loukkaannu, päinvastoin :)
suruvaatteena käy tumma vaate. On siis loukkaus, jos on kirkuvissa vaatteissa. Lähiomaiset pahoittavat mielensä, kun tilaisuutta ei kunnioiteta asianmukaisella asulla.
muuten ottaa mukaan kirkuvan värisiä vaatteita tai varusteita. Sateenvarjohan on aika näkyvä osa.
En jaksanut näin monimutkaisesti kirjoittaa, mutta kyse on omaisten ja vainajan kunnioituksesta.
Suomalainen on opetettu, että tummalla kunnoitetaan. Se on kulttuurisidonnaista. Varmaan jossain Sumatralla on joku muu suruväri.
Suru on jossain ihan muualla kuin sateenvarjoissa.
Kun minä kuolen, minulle sopii, että hautajaisvieraat pukeutuvat vaikka sateenkaaren väreihin.
Ja omaisetkin sen ymmärtävät.
joka ei ole saanut hankituksi muutakaan? Tästä aiheesta voisi kuohua, jos tietäisi, että sontikka oli jonkun serkun kummin, mutta kyseessä on voinut ihan hyvin olla vaikka kuinka läheinen omainen. Joten kehottaisin keskittymään omiin asioihin tällaisten kyttäysjuttujen sijaan.
Minusta on aika kohtuutonta arvostella surijaa. Toinen on juuri hautamaassa läheistänsä, kyseessä voi olla puoliso, lapsi, ystävä, äiti. Kyseessä voi olla surijan kamalin päivä ikinä. Surija voi olla sokissa, tolpillaan vain läheistensä tukemana
ja sitten joku siinä tilanteessa arvostelee, että väärin surtu, vääränvärinen sateenvarjo. Voisitko ap ajatella, että osoittaisit edes hitusen empatiaa tuntematonta surijaa kohtaan?