Kolmoset tulossa ja mies haluaa eron, mitä teen?
Meille on tulossa kolmoset, lapsia meillä ei ole ennestään. Nämä lapset ovat pitkään toivottuja/haluttuja, olemme kärsineet lapsettomuudesta ja nyt hoitojen avulla tulin viimein raskaaksi. Yllätys oli melkoinen kun yhden sijasta tulokkaita onkin kolme. Nyt raskauteni on kuitenkin jo viime metreillä ja ajatukseen kolmosista on ainakin jossain määrin ehtinyt tottua, vaikka silti kyllä tuleva pelottaa.
Mieheni on tässä jo jonkin aikaa käyttäytynyt omituisesti ja olen kysynyt, että mikä on vialla, mutta vastaus on aina ollut, ettei mikään. Nyt sitten kertoi, että haluaisi eron enkä tiedä miksi. Toisen naisen kiistää, mutta enhän voi varmaksi tietää valehteleeko minulle tuossa asiassa. Mielessä kävi myös, että miestä pelottaa tuleva, mutta mies vaikutti olevan erosta varma, että haluaa sen.
On tässä tullut nyt sitten pohdittua tulevaa, että jos jäänkin yksin kolmosten kanssa, että pärjäänkö. Terveyteni takia en saisi valvoa tai minulle ei saisi kertyä univelkaa jne, mutta univelalta sitä tuskin välttyy ainakaan vauva-aikana ja varsinkaan kun pieniä on triplaten.
Välillä olen miettinyt adoptiotakin, vaikka näihin vauvoihin on kyllä jo ehtinyt kiintyä niin rehellisesti olen miettinyt sitäkin, että olisiko näiden pienten parempi "ehjässä" perheessä kun vain äidin kanssa ja mahdollisesti tavata isäänsä.
Kommentit (37)
Kun kerroit, että viime metreillä oot. Moniraskauvet otetaan muutamia viikkoja ennen sairaalaan. Sinä vaan pohdit täällä että jättääkö ukkos sinut vai ei. Älä ainakaan minua narraa noilla saduillasi.
Meillä on 5v kolmoset ja minä olin kotona aina rv 33asti.
Kolmosten odottajat on viikolla 31 poikkeuksetta sairaalassa ainakin Suomessa.
kun reilu vuosi sitten olin sairaalassa ja odotin kaksosiamme. Minä kyllä uskon, että tämä on totta. Minun miehelle iski myös paniikki viime hetkillä ja sanoi haluavansa eron, mutta eipä tuo halunnutkaan vaan miestäni pelotti tuleva.
Kun kerroit, että viime metreillä oot. Moniraskauvet otetaan muutamia viikkoja ennen sairaalaan. Sinä vaan pohdit täällä että jättääkö ukkos sinut vai ei. Älä ainakaan minua narraa noilla saduillasi.
Ainoastaan päivähoitoon on subjektiivinen oikeus ja ihan vauvoja sinne ei oteta mitenkään.
Eli jos et itse hanki hoitajia kun et jaksa niin yleensä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin huostaanotto.
jos äiti haluaa pitää lapset ja on tasapainoinen ei ole huostaanoton tarvetta
jos neuvola ei järjestä lapsiperheellesi ap kotipalvelua valita lääninhallitukseen
Suomi on sentään hyvinvointivaltio ja oikeusvaltio
ps jos mies perääntyy nyt tärkeimmän tuen hetkellä, et paljoa menetä ap
Häntä luultavasti vain pelottaa tuleva
Häntä luultavasti vain pelottaa tuleva
Kannattaa ehkä yrittää välttää liikaa dramatiikkaa. Kannattaa tehdä miehelle selväksi, että hän on kuitenkin lasten isä ja hänellä on näitä kohtaan velvollisuuksia vaikka eroon päätyisittekin. Eli eroamalla ei pysty pakenemaan vastuuta. Voisitteko saada keskusteluapua teitä hoitaneelta lapsettomuusklinikalta tai neuvolasta? Olen käsittänyt, että monilla klinikoilla on myös psyykkistä apua saatavilla, tuohon lapsettomuuteen/lasten saamiseen kun liittyy niin monenlaista problematiikkaa. Minusta tuntuu, että miestäsi kauhistuttaa tuleva vastuu ja yrittää sitä jotenkin päästä pakoon. Keskusteluapu voisi auttaa huomaamaan, että epäilykset omasta jaksamisesta ovat ihan normaaleja ja "kuuluvat asiaan", se on osa sitä vanhemmaksi kasvamista. Ehkä ammattilaisen kanssa keskustelusta olisi miehellesi apua.
Meille syntyi kolmoset neljä vuotta sitten ja me saimme ilmaisen hoitajan kaupungilta. Se olikin tarpeen, koska kolmoset itkivät ekan vuoden.
Käsittääkseni väsymyksen takia pitäis ainakin saada kodinhoitaja (onkohan enää tällä nimikkeellä) avuksi, mutta sen saaminen riippuu millainen on neuvolan th, siis sanooko vaan, että vauvat nyt itkee vai reagoiko oikeasti kun äiti sanoo olevansa väsynyt.
Ainoastaan päivähoitoon on subjektiivinen oikeus ja ihan vauvoja sinne ei oteta mitenkään.
Eli jos et itse hanki hoitajia kun et jaksa niin yleensä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin huostaanotto.
Ei tulis mieleenkään lapsettomuudesta kärsineenä valehdella tällaisesta asiasta.
Kolmoset syntyvät rv 34 näillä näkymin ja sektiolla. Minulle sanottiin, ettei kolmosia saa synnyttää alateitse.
ap
saat apua sosiaaliviraston perhetyön yksiköstä, helsingissä ns. varhaisen tuen yksikkö esimerkkinä, omassa kunnassa varmasti löytyy jos et asu pääkaupunkiseudulla, , saat hoito apua ja neuvoja jotta pääsette alkuun, yksin et jää, voimia loppuodotukseen!!!
Niin ottaisin miehen kanssa nyt tiiviin keskustelun, joka alkaisi kysymyksellä, että onko nyt niin että sinä haluat erota minusta? Ja siihen tulisi lyhyt vastaus. Sitten kysyisin että koska haluaisit muuttaa pois, kuuntelisin taas vastauksen enkä muuta lavertelua. Sen jälkeen löisin kalenterin eteen, sektiopäivä on varmaankin merkattu ja siitä eteenpäin ne päivät/viikot, mitkä oletetaan lapsilla ja sinulla menevän sairaalassa. Vierailuajat myös. Antaisin miehelle listan siitä mitä hänen tulisi eron alkuun järjestää (paperihommat, tuo paperit sairaalaan jne.), mitä hommata vielä kotiin lapsia varten (jakaa itsekseen huonekalut, toimittaa listat hyväksyttäväksi, ja hommaa uudet tilalle, jos esimerkiksi vie huonekaluja muutossa) ja minä päivänä/kellonaikana voi käydä sairaalassa, minä päivänä hänellä on "vapaata" että voi hoitaa sen muuuttonsa. Lasten kotiin tulon paikkeilla ja siitä eteenpäin antaisin arvion mistä päivästä alkaen hän voi järjestää kotiin teille hoitajan ja milloin hän voi itse tulla hoitamaan lapsiaan (äiti lähtee silloin sitten omia asioita hoitamaan tai vaikka nukkumaan), esimerkiksi neljä tuntia joka päivä, ja myös ne yöt jolloin hänellä on hoitovuoro. Merkkaat listaan sen päivän kun mies palaa töihinsä, ja siitä eteenpäin merkitset joka päivälle ne tunnit mitkä mies tulee hoitamaan töiden jälkeen lapsia, ja mitkä yöt viettää teillä. Sovitte elatusavusta ja muista huoltajuusjutuista. Tai ehkä ennemminkin sovit miehen kanssa, että hän selvittää ne asiat sinun puolesta ja tiivistää ne sitten sinulle, kun et jaksa ja pysty sitä nyt itse tekemään. Ihan rauhallisesti ja liioittelematta, mutta kuitenkin niin että mies ymmärtää ettei se litomaan lähteminen ole mikään helppo ratkaisu, vaan enemmän siitä vain on vaivaa. Ja selvität myös että et ole siinä tilassa missä pystyisit hoitamaan mitään erosysteemejä, vaan kaikki kaatuu nyt miehen niskaan, hoitakoon itsensä siististi perheestä ulos. Ja että hän on sen velkaa, koska tässä tilanteessa sinä tarvitsisit tukea etkä eroprosessia.
Niin ottaisin miehen kanssa nyt tiiviin keskustelun, joka alkaisi kysymyksellä, että onko nyt niin että sinä haluat erota minusta? Ja siihen tulisi lyhyt vastaus. Sitten kysyisin että koska haluaisit muuttaa pois, kuuntelisin taas vastauksen enkä muuta lavertelua. Sen jälkeen löisin kalenterin eteen, sektiopäivä on varmaankin merkattu ja siitä eteenpäin ne päivät/viikot, mitkä oletetaan lapsilla ja sinulla menevän sairaalassa. Vierailuajat myös. Antaisin miehelle listan siitä mitä hänen tulisi eron alkuun järjestää (paperihommat, tuo paperit sairaalaan jne.), mitä hommata vielä kotiin lapsia varten (jakaa itsekseen huonekalut, toimittaa listat hyväksyttäväksi, ja hommaa uudet tilalle, jos esimerkiksi vie huonekaluja muutossa) ja minä päivänä/kellonaikana voi käydä sairaalassa, minä päivänä hänellä on "vapaata" että voi hoitaa sen muuuttonsa. Lasten kotiin tulon paikkeilla ja siitä eteenpäin antaisin arvion mistä päivästä alkaen hän voi järjestää kotiin teille hoitajan ja milloin hän voi itse tulla hoitamaan lapsiaan (äiti lähtee silloin sitten omia asioita hoitamaan tai vaikka nukkumaan), esimerkiksi neljä tuntia joka päivä, ja myös ne yöt jolloin hänellä on hoitovuoro. Merkkaat listaan sen päivän kun mies palaa töihinsä, ja siitä eteenpäin merkitset joka päivälle ne tunnit mitkä mies tulee hoitamaan töiden jälkeen lapsia, ja mitkä yöt viettää teillä. Sovitte elatusavusta ja muista huoltajuusjutuista. Tai ehkä ennemminkin sovit miehen kanssa, että hän selvittää ne asiat sinun puolesta ja tiivistää ne sitten sinulle, kun et jaksa ja pysty sitä nyt itse tekemään. Ihan rauhallisesti ja liioittelematta, mutta kuitenkin niin että mies ymmärtää ettei se litomaan lähteminen ole mikään helppo ratkaisu, vaan enemmän siitä vain on vaivaa. Ja selvität myös että et ole siinä tilassa missä pystyisit hoitamaan mitään erosysteemejä, vaan kaikki kaatuu nyt miehen niskaan, hoitakoon itsensä siististi perheestä ulos. Ja että hän on sen velkaa, koska tässä tilanteessa sinä tarvitsisit tukea etkä eroprosessia.
kaikki kolmosodottajat joudu sairaalaan makaamaan. Meidän lapset syntyi viikolla 35 ja sairaalaan menin edellisenä aamuna.
Kerro tilanne ja pyydä ystävää juttelemaan miehesi kanssa asiasta muina miehinä tyyliin "mites nyt sujuu"
Kukaan kunnon mies ei tossa tilanteessa lähde läiskimään, mutta miehelläsi on joku vinksahdus, pelkää, reppana
Usein se, että tulee näkökulmaa joltain ulkopuoliselta auttaa ajattelemaan tilannetta vähän järkevämmin
aikoo selviytyä kolmosten kanssa silloin kun hänen tapaamispäivänsä/viikkonsa on, sinuna ehdottaisin vuoroviikkosysteemiä, niin saat itsekin hengähtää viikon kerrallaan.
Siihen asti hoidatte yhdessä samassa taloudessa ihania vauvojanne.
Sen jälkeen olet valmis irtautumaan pienistäsi ja siirtymään viikko-viikko ratkaisuun. Kolmosethan todennäköisesti ovat jo 3 kk ikäisinä korviketta syöviä vauvoja, joten pullolla hoituu.
Jos on miehellä uusi ystävä katsottuna, niin ainakin on pelisäännöt heti selvillä hänellekin.
Toivon sinulle kaikkea parasta ja myös varmuutta pysyä topakkana tässä hämmentävässä tilanteessa.
ja nauroin niitä jotka eivät sitä tajunneet...