Lue keskustelun säännöt.
3- vuotiaalla tytöllä vaikea nukkumaanmeno...
22.04.2010 |
mikä siis neuvoksi? Tilanne on siis se, että kun tyttö näkee illalla yöpuvun tai mainitsemme siitä alkaa aivan järkyttävä itkuhuuto!!! Iltapalan jälkeen klo 19 menemme hammaspesulle, jolloin alkaa jo kitinä kun tietää, että nukkumaanmeno lähestyy. Kun tulee yökkärin vuoro, meno muuttuu hulluksi. Tyttö kiljuu ja huutaa, "en halua nukkumaan, en halua nukkumaan"!
Väsymystä on kuitenkin huomattavissa jo siihen aikaan. Tätä on jatkunut nyt n. kuukaudenajan. Tyttö on mieheni edellisestä suhteesta ja on meillä vuoroviikoin, olemme puhuneet lapsen äidin kanssa asiasta ja tälläistä ei tapahdu kuitenkaan siellä.
Eilen iltana hiipi epätoivo jälleen kun tyttö aloitti jo rutiiniksi kutsutun iltahuudon, veimme hänet sänkyynsä, peittelimme ja kohta hän huutaa huoneestaan, että "sänky on likainen" oksensi sitten sänkyynsä kun huuti niin kauheesti!
Tyttö on muuten tosi kiltti ja kaikki sujuu hänen kanssaan ihan hienosti siihen iltatouhuun asti. Ei voisi ikinä uskoa hänestä, että hän muuttuu sellaiseksi aina iltaisin.
Olen kuulunut tytön elämään kahden vuodenajan, ja rakastan häntä kuin omaani.
Tyttö viihtyy meille jopa paremmin kuin äitillänsä
Kommentit (14)
ehkä ei ole vielä väsynyt 19, ja joutuu olla hereillä kauan aikaa sängyssä?
Mihin aikaan herää? Nukkuuko päiväunet? Mihin aikaan menee nukkumaan äidillään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minäkään äitiä tähän sotkisi, siis sitä että äitiä on äkkiä hurja ikävä (ei käsittääkseni edes äitiä itke) ja miksi se äiti olisi aiheuttanut lapseen jonkun pelon?
Meillä lapsilla oli tossa iässä (pienellä ikäerolla ovat) semmonen vaihe että ne hoksas Nukkumattijutut ja fiksuina alkoi pelkäämään Nukkumattia, sekun heittää uniHIEKALLA. :(
Minusta ehdottomasti kannattaa pirauttaa neuvolaan!
Toi oksentamiseen menevä pelko kuulostaa niin hurjalta että itse soittaisin.
Onko lapsi osannut yhtään selittää mikä siinä nukkumaanmenossa jännittää?
Sekin varmaan kannattaa tutkituttaa jos lapsen rakenne teettää oksentamisen? En osaa auttaa mutta siis sama kun pulauttelee niin voi olla kai rakenteellinen vika niin ehkä nukahtaminen voi tehdä oksennusreaktion?
Ja olen kuullut miten jotkut lapset on tarkkoja ettei ole likaan kosketuksessa, eli jos tulee suusta puklaus niin ymmärrettävää että siitä lapsi saa hepulin?
Itse olen joskus veljeni pelottanut möröllä joka asuu vessanpöntössä että se ei uskaltanut koko vessaan ilman äitiä. Veli oli 4- vuotias tuolloin. Kakkasi ulos jos ei äiti mennyt sen kanssa vessaan.
nuorin poikamme ei myöskään halua illalla nukkumaan ja yrittää vängätä vastaan kaikilla mahdollisilla keinoilla ja varmasti saa hirveät raivarit jos yrittää väkisellä nukkumaan laittaa.
Hänen kanssaan toimitaan siten, että menen viereen pötköttelemään (nukkuu täyspitkässä sängyssä, joten mahdun helposti) ja sanon, että 'levätään vaan hiljaa silmät kiinni .. pikkukakkosen verran'. Tähän lapsi on tyytyväinen ja nukahtaa aina jossain vaiheessa.
pystyin myös oksentamaan halutessani.
Oletteko kokeilleet nukuttamista niin ettei tarvitse nukahtaa yksin?
Minusta tuo on niin voimakasta tuo oireilu että hakisin apua esim perheneuvolasta joka voisi konsultoida psykologia.
joten en usko, että tässä on kyse tytön haluttomuudesta olla meillä. Mietin, että voiko tämä kuulua 3-vuotiaan uhmaan mutta samalla mietityttää, miksi tätä tapahtuu vaan meillää!?
Onko meillä siin kiva olla, ettei malttaisi nukkumaan mennä?! Joka ilta on kuitenkin samat nukkumaanmeno rutiinit, ollu jo pidemmän aikaa ja ennen asia on hoitunut erittäin hienosti, nyt en tiedä, mitä on tapahtunut!?
Jos jollain on joitain neuvoja, vinkkejä niin olisin enemmän kuin kiitollinen niistä! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on ollut aina ennen siis tosi helppoa ja tyttö on mennyt kiltisti nukkumaan yksin, tietenkin käymme peittelemässä ja suukottamassa hänet. Mietin myös jo ammattilaisen apua koska tuntuu kauheelta käydä sama läpi joka ikinen ilta aina viikon ajan!?
Ei olla kokeiltu nukkumaanmenoa tytön kanssa mutta varmaan täytyy!
samoina toistuvat rutiinit ovat tosi hyvä asia, ajoissa rauhoittuminen. Osaako tyttö sanoa itse mikä auttaisi nukkumaanmenossa? Minulla toimi rauhallinen musiikki tai se, että telkkarista kuului ääntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miten tälläinen alkoi vasta nyt kun on mennyt muuten niin hienosti!? Ei tyttö osaa sanoa kun ollaan yritetty kysyä, et miksi itkettää tai sit hän sanoo, et "en halua nukkumaan" siihen ollaan vastattu, että " se kun ei ole nyt halusta kiinni, nukkumaan on mentävä" Tyttö rauhoittuu kuitenkin suht äkkiä kun on mennyt sänkyynsä, että ei jää sinne tuntikausiksi huutamaan. Isänsä kun sanoo vähän tiukemmin siitä huutamisesta tytölle ni hän rauhoittuu jo silloin. Mutta huutamista on nykyään nukkumaanmeno....
en ota siihen enempää kantaa, mutta kerron, että meidän tytön saa nykyään nukutettua kun laualaa tuu tuu tupakkarulla laulua :)
Siis tuo laulu on aivan ihmeelinen... lapsi rauhoittuu heti. Kuuntelee ehkä hassuja sanoja.
Yrittäkää voimakkaasti muodostaa omat rutiinit ja kysykää lapsenkin mielipidettä asiasta. Puhukaa asiasta jo päivällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aikasemmassa viestissä sanoinkin, että tyttö viihtyy meillä paremmin kuin äitillänsä. Osaa kyllä sanoa jos on äitiä ikävä. Siitäkin hän joskus itkee kun viedään häntä äitinsä luo. Vuoden ajan on ollut tämä vuoroviikkosysteemi ja toiminut aivan loistavasti. tytön kanssa on muuten arki todella helppoa ja sujuu täysin ongelmitta...
laulua tänä iltana,jos auttas!? Olemme lukeneet aina välillä iltasatua mutta kun tyttö vaan huutaa ja itkee, niin olemme unohtaneet lukemiset ym.
Kiitos vinkistä! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se että kun tyttö sanoi että "ei halua nukkumaan, ei väsytä" suunnattiin ajatukset muualle eli "nyt harjataan hampaat" "nyt puetaan yöpuku" "nyt peitellään" "nyt luetaan satu" jne.
Meillä saattoi siis iltapalalla alkaa se huuto ettei halua nukkumaan niin silloin vaan kerrottiin että eikun nyt syödään ja sitten suihkuun eli ns. rauhoitettiin tilanne.
Meidän kolmevuotiaalla oli muutaman viikon ajan joka ikinen ilta hirveä huutokohtaus kun nukkumaan piti mennä. Aika nopeasti kävin sitten tiimarissa ostamassa ihania kimallustarroja, ja sanoin tytölle, että ne ovat häntä varten. Kerroin, että joka aamu hän saa valita tarran itselleen, jos edellisen illan iltatoimet ja nukkumaanmeno ovat sujuneet hyvin.
Iltaa kohden mainitsin tarroista muutamaan otteeseen tyyliin "äitiä jo jännittää, että minkä tarran sinä valitset huomenna! Sinä saat valita ihan minkä tahansa tarran, kun iltapesut ja nukkuminen sujuvat tänään hyvin!"
Tarrankeruun aloittamisen jälkeen on vain 2 yönä jäänyt tarra saamatta, ja takana on jo useampi kuukausi tätä "kokeilua".
Tarrat olemme asettaneet esille niin, että hän saa niitä tarrojaan sitten esitellä sukulaisille ja muille vieraille.
Eilen meni jo paremmin mutta itku tuli kuitenkin! Tulimme eilen illalla ennen seitsemää kylästä kotiin ja ei oltu etuovelle päästy niin tyttöllä kääntyy naama nurin ja alkaa itkemään, että en halua nukkumaan!
Sisälle päästyämme, iskä otti tytön puhutteluun ja yritti selittää hänelle, että vielä ei tarvitse mennä nukkumaan, vaikka tulemme sisälle se ei tarkoita nukkumaanmenoa!
Tyttö rauhoittui ja meni leikkimään hetkeks. Kohta hän sanoi, että haluaa baanania ja minä siihen, että joo, menemme kohta pöytään iltapalalle. Silloin tyttö aavisti, että iltatoimet alkaa ja pidätteli itkua todenteolla ja sanoi ettei olekkaan nälkä. Menimme hetken päästä kuitenkin pöytään iltapalalle ja se sujui hienosti.
Sitten tuli suihkun vuoro ja se olikin ihan mieleinen, ennen suihkua olin maininnut, että kun ollaan käyty pesulla ja yöpuku on päällä luen hänelle hänen välitsemansa iltasadun sängyssä. Se oli sitten mieleinen juttu ja sänkyynmeno sujui "ongelmitta" .
Kello oli kyllä siinä vaiheessa kun satu oli luettu jo yhdeksän mutta toimii se varmaan samanlailla vaikka aloittaa iltatoimet seiskan jälkeen, lapsi kun ei kelloa ymmärrä! :)
Kyllä saa keksiä leikkiä ja temppuja miellyttääkseen pikkuväkeä mutta mielummin niin kuin se kauhea huuto joka ilta! :)