Nainen väkivaltainen?

puolisoltani meni neljä vuotta ennen kuin hän kykeni tämän kertomaan. olimme riidelleet jostain ja yhtäkkiä hän huokaisi, että luojan kiitos sinä osaat tapella. sen jälkeen tuli vuodatuksenomaisesti kertomus entisestä avioliitosta, jossa vaimo sanojen loppumisen päätteeksi alkoi lyödä. mieheni koki tämän alentaneen hänen miehisyyttään, koska hän ei omien voimiensa pelosta uskaltanut koskaan puolustautua - mieheni on isokokoinen - pitkä ja lihaksikas ja fyysisen työn vuoksi vahva ja entinen vaimo taas hyvin pienikokoinen - joten hän vain kärsi lyömisen, potkimisen ja puremisen nahoissaan.



en vieläkään tiedä kuinka tuohon osaisi suhtautua oikein. tekee vain mieli ottaa pieni suuri mies syliin, kun hän tuota alkaa muistella. osaan puhua, mutta tämä aihe on minullekin vaikea, joten annan miehen itsensä puhua. en osaa auttaa, enkä neuvoa.

kantoi pienen potkivan ja hakkaavan eukkonsa talvella lumihankeen jäähylle

mitään "vakavaa" ei ole tapahtunut (lainausmerkit siksi, että ketään ei ole sattunut niin paljon että vammoja olisi tullut), mutta erittäin vakavana suhtaudun tähän käytökseeni. Olen nuoresta saakka ollut aggressiivinen omia sisaruksiani kohtaan. Takana on paljon ongelmia (henkistä välivaltaa) lapsuuden kodissani. Käyn terapiassa muista syistä, siellä olen tästäkin puhunut. Myös mieheni kanssa olemme pystyneet asiasta puhumaan. Pimeä puoleni on asia jota häpeän kovasti. Olen myös naispuolisen serkkuni kanssa keskustellut asiasta, hänellä samoja ongelmia. Perhetaustamme on aika paljon selittävänä tekijänä.

että apuahan tuohon tilanteeseen on haettava. Ammatti-ihmisten kanssa selvittelemään tilannetta. Naisen väkivalta ei ole yhtään hyväksyttävämpää. Takana on paljon turvattomuutta ja pahaa oloa. Siitä on mahdollista päästä eteenpäin.

ja kadun sitä. hakkasin kännistä miestä päähän todella kovaa koska oli pettänyt minua ollessani synnyttämässä.



No nyt on onneks ex, eikä ole tarvinnut nyrkkeihin sen jälkeen turvautua

Täällä myös nainen joka joskus käyttäytynyt väkivaltaisesti sisaruksiaan kohtaan :( Taustalla vanhempien juopottelu ja koulukiusaaminen.



Omaa miestäni kohtaan en uskalla koskaan väkivaltainen, hän lyö takaisin vielä kovempaa (tullut kokeiltua kerran).

Kumpikaan meistä ei hyväksy väkivaltaa naisiltakaan mutta itse joudun todella pidättelemään itseäni välillä kun suutun. Terapiassa olen puhunut aikoinaan ongelmastani.



Häpeä on suuri ja voin kuvitella itseni tilanteeseen josta yllämainittiin, eli jos saisin kuulla että mies olisi minua pettänyt sillä aikaa kun olen ollut synnyttämässä... Tekisin jotain niin kauheaa... Kuin tämä Ulvila tapaus..