Kuuluuko äitienpäivälahja saada jo raskausaikana?

mutta ton logiikan mukaan, ei myöskään tulevalle lapselle vois ostaa valmiiksi mitään. Nehän on vauvanvaatteita ja -tarvikkeita, ei sikiön. Mun mielestä on ihan kiva muistaa tulevaa äitiä jo raskausaikana, kantaahan hän sisällään yhteistä "rakkauden hedelmää".

Eli ei mitään äiti -poika asetelmaa vaan kaksi aikuista. huutakaa mammat vaan tasa-arvoa mutta meillä toimii näin oikein hyvin hautaan asti.

on keskenmeno, mutta sen jälkeen mitä jos lapsi kuolee tai syntyy ennen ja kuolee?

ja miksi kuolleen sikiön synnyttäneet kutsuvat itseään äidiksi?

Äidilleen käy viemässä kukkia ja joskus käymme hänenkin kanssaan jossain syömässä.



Fiksu mies arvostaa naistaan ja jos äitienpäivä on naiselle tärkeä, muistaa mies sen jotenkin. Kyse on yksinkertaisesti vain toisen ihmisen toiveiden huomioimisesta. Ei kannata suhtautua kaikkeen niin kirjaimellisesti tyyliin "minä en ole mieheni äiti"... Parisuhteeseen kuuluu itsestäänselvyytenä toisen huomiointi.



Jos äitienpäivällä ei ole naiselle juurikaan merkitystä, ei sitä sitten välttämättä tarvitse mitenkään erityisesti muistaakaan. Väitänpä kuiten kin, että harvassa ovat sellaiset naiset, jotka eivät romanttista lahjaa mieheltään toivoisi... Vaikka eivät sitä uskaltaisi myöntääkään.



Kunnioittakaa itseänne ja hankkikaa MIES, joka kunnioittaa teitä.

Kun odotin esikoista, kysyin mieheltä, että ostaako minulle kukan kun olen tulossa äidiksi. Mies siihen tokaisi, että ethän sinä vielä ole äiti.



Se jäi painamaan mieltä ja harmittamaan, koska se oli sellaista harmitonta hömppää. Sitten 10 vuotta tapahtuneen jälkeen kerran riidan yhteydessä marttyyrina itkin, että kun et sitä kukkaakaan voinut mulle ostaa silloin kun odotin esikoista:)

mutta jos saat lahjan, parisuhteenne odotettu elinikä on todella pitkä

ja ei pidä loukkaantua, jos mies ei ymmärrä muistaa sinua, kun olet raskaana. Miehelle olet lapsenne äiti vasta kuin lapsi on syntynyt.



Enemmän odottaisin lahjaa vauvan synnyttyä.

joka tarjoaa isille sikiöaskartelua.



Näin he voivat yhdessä "lapsen" kanssa opetella huomioimaan (pyhä) Äiti oikealla tavalla ja varmasti tarpeeksi ajoissa.

esikoista odottava ei ole vielä äiti

Miksi sitten aina puhutaan odottavista äideistä? Eikä silloin edes viitata sitä toista lasta odottaviin vaan ihan ekaakin kertaa raskaana oleviin.

että on näitä wannabeita, mutta tosiasia on, että kyllä siihen äitinä olona tarvitaan lapsi.



Sikiö ei ole lapsi, eikä se voi edes isän opastuksella askarrella kortteja tms.. Vasta synnytyksen jälkeen äidillä on oikeasti lapsi ja hän on oikeasti äiti. Sitä ennen hän on wannabe-äiti.

Ja nytkin odotan vain lasten itsetehtyjä lahjoja. En odota siis mieheltä lahjan lahjaa, hän ei ole lapseni.

tai tietty jos lapsi menee heti hoitoon, siellähän tehdään kortteja vaikka taito ei ihan riittäisikään.

Lapsi itse alkaa tekemään jotain vasta 5 vuotiaana ja voi loistavasti unohtaa koko äitienpäivän monta kertaa, jollei isä pidä asiaa esillä.

Meillä vietetään isänpäivää sekä äitienpäivää. Kun odotin, oli isänpäivä ja tuleva isä sai hellyyttävän bodyn ja kakkua.

Lapsi näkee asian huomioimista ja tottuu siihen että päiviä juhlitaan. Kyllä äitienpäivä saa erottua arjesta.

Itse en toivo timantteja, vaan sitä huomioimista.

3-vuotiaina ovat molemmat meillä tuoneet jo kortit jne.

kun mies ei ole heidän lapsensa, oikeasti ovat katkeria siitä.



Samoin kuin naiset, jotka hokee, ettei halua avioliittoon, koska se on menettänyt merkityksensä.



Se on suojadefenssi ja ei kehdata tunnustaa, että mies vähät välittää heistä.

kun on lapsia. Se on nimenomaan juridinen keino turvata lasten elämä.



Mutta naimisissa olen aikuisen kanssa, en lapsen. Ja mieheni äiti en ole.

kun odotin ensinmäistä lastani, kävin myös ÄITIYSNEUVOLASSA. Lapseni syntyi viikolla 34, hän kuoli monien sairauksien vuoksi. Olen edelleen tuon lapsen äiti!



Odotin toista lastani, hän syntyi viikolla 37, pieni terve vauva kasvoi isoksi terveeksi ja vahvaksi lapseksi. Hänelle saan olla ÄITI.



Minulta kysyttäessä, vastaan aina että minulla on kaksi lasta: Enkeli vauva ja poikani.



Mutta itse kysymykseen, EMME OLE OSTELLEET TOISILLEMME KOSKAAN ISÄN/ÄITIENPÄIVÄ LAHJOJA, VAAN JUHLINEET PÄIVÄN ruhtinaallisella aamupalalla sänkyyn kannettuna. Olemme käyneet syömässä päivällisen jossain hyvässä paikassa.



Sitten vien aina pienelle ruusun haudalle, omalle rakkaalle esikoiselleni, äidilleni, mummolleni.

Keskenmenon jälkeen et silti edelleenkään ole äiti, etkä raskaana ollessasi, eikä sikiö ole lapsi.

mutta tähän ikään mennessä sitä on jo oppinut, että minun tapani ei ole se ainoa oikea tapa.

odotan huomion osoitusta vasta sitten kun lapset on kyllin isoja itse huomioimaan äitien päivän.

No en odottanut, enkä odota nyt lapsen synnyttyäkään. En minä miehelleni äiti ole, vaan lapselleni. Sitten kun lapsi on siinä iässä, niin voi askarrella isän kanssa vaikka jonkin kortin. Jotakin hauskaa lapselle. Minä ja mieheni muistetaan sitten omia äitejämme.

Toki onnittelut äitienpäivänä ovat paikallaan myös lapsen isältä äidille, myös raskausaikana.

kun olette vasta kihloissa?