Aviero ja ositus

tai kopion siitä ja kertoivat vielä, että siinä täytyy olla kohta, jossa todetaan, ettei kumpikaan osapuoli koskaan eikä missään tilanteessa tule moittimaan sopimusta. Ja kahden todistajan allekirjoitukset eli te neljä allekirjoitatte kaikki yhtä aikaa. Todistajat todistavat siis sen, että teidän allekirjoitukset on aidot ja kirjoitettu samassa tilanteessa omasta vapaasta tahdosta. :)

Pitääkö ositus tehdä silloin, jos on erottu ja maataloutta harjoitetaan yhdessä edelleen ja kyseessä on maatalousyhtymä? Tiedän tapauksen, jossa eronnut pariskunta hoitaa maataloutta "normaaliin" tapaan ja mielestäni mitään ei ole vieläkään jaettu, vaikka eronneina ovat olleet jo yli kolme vuotta...

Pitääkö ositus tehdä silloin, jos on erottu ja maataloutta harjoitetaan yhdessä edelleen ja kyseessä on maatalousyhtymä? Tiedän tapauksen, jossa eronnut pariskunta hoitaa maataloutta "normaaliin" tapaan ja mielestäni mitään ei ole vieläkään jaettu, vaikka eronneina ovat olleet jo yli kolme vuotta...

Noi ositukset on aina vaikeampia, mitä enemmän jutussa on "liikkuvia osia". Harvalla meistä on mitään kokemusta tuollaisesta.

Pankin lakimies neuvoo ilmaiseksi, samoin maistraatista saa neuvoja, mihin päin minkäkin asian kanssa kääntyä.

Älä luota noin isoissa asioissa tämän palstan tietämykseen.

...ja siihen liittyvä ositus ei liity itseeni, joten en tarvitse "ihan oikeaa" tietämystä, enkä ole niitä näille kyseisille ihmisille jakamassa. Oikeastaan mielenkiinnosta kyselin, kun ei tällaisia voi mennä muualtakaan kysymään, esim. lakimieheltä, kun ei ole oma asia. Ajattelin vain, jos jollain olis omakohtaista kokemusta tai joutunut joskus sivusta seuraamaan.

Eikö se ositus ole just tuota sopimista miten tavarat yms jaetaan?

jossa vaikka vain todetaan, että ositus on tehty (eli omaisuuseriä ei tarvitse eritellä siihen paperiin) ja molempien nimi siihen alle. Eipähän tule sitten miltään suunnalta jälkikäteen sanomista.

paperisotaa...

paperisotaa...

yksi simppeli paperi (asiakirjamalleja löytyy esim. netistä), jonka voi ihan hyvin itse laatia. Kannattaa oikeasti tehdä paperi osituksesta, niin on jotain todisteena, jos ex-puoliso tai vaikka joku hänen perillisistään alkaa väittää, ettei ositusta olekaan tehty. Ei se nyt oikeasti mikään iso asia ole, varsinkin kun tekemättömänä voi palata kummittelemaan myöhemmin.

Jälkikäteen on käynyt mielessä, että olisi ehkä pitänyt tehdä jonkinlainen paperi. Mitään en ole ex-miehestä (lapseton liitto, joten ei olla tekemisissä) kuullut pian seitsemään vuoteen, mutta aina tulee silti mieleen, että jospa joskus palaakin asiaan. Lähinnä juttu oli, että sain osituksessa enemmän. Kyse ei ollut mistään valtavasta summasta vaan noin 40 000 Eurosta, mutta silti. Rahat oli vanhemmiltani tullutta pesämunaa noin vuotta ennen eroa ja eksä reiluna huomioi sen, kun talorahoja jaettiin. Muuten talo oli kyllä ihan yhdessä maksettu, oltiin aina molemmat töissä ja palkatkin suunnilleen samat.

Me sovimme suullisesti jako. Mies oli huomattavasti rikkaampi yhteen mennessä. Mä reilusti en vaatinut puolta asunnosta, puolta huvilasta, puolta mistään. Exä myi osakkeita ja mitä lie myikään, sanoin sitten sivoisen pesämunan.



Ex-anoppi on kuuleman mukaan vieläkin ihan huolissaan, milloin palaan vaatimaan osuuttani.

Ex-anoppi oli kyllä jo seursuteluaikanamme sitä mieltä, että miehen rahojen perässä vaan olen...

se tehdään viimeistään toisen kuollessa. On siinä sitten kiva homma perillisille. Kiva jättää tollainen paperisota omille lapsille, kun olette noin hvetin laiskoja itse. Perikunta kiittää!

Perikunnalla voi olla tosi hankala tilanne jos paperia ei löydy ja joku exä/evän perilliset keksivät alkaa vaatia jotain.



Ap, tehkää se lappu!

Siihen vaan vaihdatte omat tiedot ja miten olette sopineet. Jos sopimus sinänsä selvä, ei paljon varttia kauempaa mene. Tulostat kahdet kappaleet ja nimet alle. Silleenkin pätevä, mutta saahan siihen kai todistajia pyytää.



Ja kyllä. Kannattaa tehdä.