Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
"Vanhana" äidiksi, lapsi elämän tärkein "projekti". Miten suhtautua?
17.04.2010 |
Siskoni sai viime kesänä 37-vuotiaana esikoisena, kauan odotetun ihanan tytön. Odotus johtui lähinnä siskon avopuolisosta, jolla kesti vuosia totuttautua ajatukseen isäksi tulemisesta. Kaikki on muuten mennyt hyvin, mutta jotenkin olen huolissani siitä, että siskolleni lapsi tuntuu olevan koko ajan kuin joku tehtävä, jota suoritetaan ja josta saa sitten arvosanan. Kaiken pitää olla ihan viimeisen päälle vaatteita, tavaroita, hoitoa, lääkäreitä ym. myöten. Jossain välissä siskoltani lipsahtikin, että tyttö on hänen elämänsä tärkein projekti. Projekti? Lapsi? Ajattelin, että tämä vaihe menee ohi, kun arki tulee mukaan, mutta edelleenkin lasta ja äitiyttä ikäänkuin suoritetaan tuossa perheessä. Onko ok vai pitäisikö minun sanoa jotain? Siskoni ei ole rentona koskaan, ettei vaan mikään mene ohi tai jää huomiotta lapsen kanssa. Jos asia ei stressaa siskoani (mitä suuresti epäilen), se ainakin stressaa minua tätinä ja kummitätinä. Ja minulla itselläni on kolme lasta, että kateudestakaan tässä ei ole kyse :). Jätänkö vain huomiotta koko jutun?
Kommentit (45)
Keksi yhteisiä menoja ja tekemistä; juttele muustakin kuin lapsesta jne. Yleensä toi hösstys laantuu lapsen murrosikään mennessä tai toisen lapsen syntyessä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kyllä minä jotain sanoisin. Jotenkin nätisti.
huomiotta. Ihmiset kokevat asiat niin eri lailla. Jos hänelle on äitiys elämän tärkein projekti, niin anna olla.
Yleensähän asiat tasapainottuvat ajan kanssa. Toisilla se aika on pitempi kuin toisilla.
Voit myös miettiä, että mitä tapahtuu jos kerrot huolesi. Loukkaantuuko siskosi, muuttaako käytöstään?
Lapsihan ei tuosta kärsi, hän saa vain paljon huomiota.
Onhan hän joutunut jo kauan odottamaan ja saattaa olla hänen ainokaisensa, miksei hän siten satsaisi siihen 110%:sti. :)
Projekti on aivan hyvä termi tuohon, lapsethan ovat meillä vanhemmilla vain hetken "lainassa". Tosin nykyään kaikkea mahdollista tekemistä sanotaan projekteiksi. Se on vain sanontatapa.
Ja ehkä olet unohtanut, millainen itse olit aluksi esikoisen kanssa. Vasta kakkoslapsi rentouttaa pakostakin, kun kerta ei enää ehdi joka asiaa ja tietää jo, miten homma tehdä sujuvasti.
Jätä siis huomiotta.
Mä "ryhdyin" yh:ksi, kun lapseni oli n. vuoden vanha. Lapsi oli ja on todella odotettu, toivottu ja rakastettu (ihan siis molempien vanhempiensa toimesta).
Mäkin suoritin aluksi... piti tehdä soseet itse, piti tarkkailla, että lapsi kehittyy oikeassa tahdissa, piti olla oikeanlaiset vaatteet ja kengät (kengistä olen tarkka yhä, piti sitä ja piti tätä... Lopulta opin, että olen hyvä äiti, vaikken teekään kaikkea, kuten pitäisi. Ehkä tuo mun "suoritusvaihe" sai uutta pontta erosta, kun piti näyttää kaikille, että minä kyllä pärjään.
Siskosi on nyt tuore äiti... Anna hänelle aikaa hetki. En suosittelisi vielä puuttumaan asiaan. Jos suorittaminen alkaa selvästi vaikuttaamaan negatiivisesti perheen elämään, voit sanoa asiasta jotain. Muistatko itse, millainen olit, kun esikoisesi syntyi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kyllä hän siitä rauhoittuu. Älä käy mestaroimaan.
Itse tulin pitkän lapsettomuuden jälkeen äidiksi, kun olin 36 v. Ja alussa pelkäsin senkin vauvan menettämistä kovasti (keskenmenoja). Olin vähän stressaantunut, ja pelotti miten lopulta pärjään äitinä, kun olin sitä niin odottanut.
Mutta mitään tuollaista ei ollut, että kaikki vaatteet ym. tavarat pitäisi olla vimpan päälle. Lääkäriasiat ja vitamiininit ym. hoidin kyllä tunnollisesti. Joidenkin mielestä suoritin. Itsestäni en suorittanut, vaan halusin vaan että kaikki menee täydellisen hyvin.
Se ihmetytti mua itseäni, koska olen rento typpi muuten enkä mikään täydellisyyden tavoittelija.
Nyt 4,5 v myöhemmin olen taas kuin ennenkin. Jossain vaiheessa rentouduin, aloin luottamaan että lapsi ei hajoa käsiin jne.
on oikeus olla omalla tavallaan äiti. En menisi sanomaan yhtään mitään. En oikein kyllä edes ymmärrä, mitä tarkoitat. Pääasia, että siskosi haluaa lapsensa parasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hienoa että isä on miettinyt ja kypsynyt ja ajatellut asioita.
Mitä asia sinulle kuuluu? Millään tavalla? Mikä yleismittari sinä olet, joka määrää, mikä on sopiva rentousaste?
Ja mistä muuten tiedät, miten rento siskosi muuten on? Jospa se olet sinä, joka saat stressaamaan kusipäisellä asenteellasi.
Toivottavasti muuten saa lapsilleen parasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse 35. Jos nyt tulisin äidiksi ensimmäistä kertaa, voisin hyvin kuvitella että lapsesta tulisi "suoritus" vaikken sitä tarkottaisikaan. Huomaahan sen "tässä iässä" ihan kaikesta: siinä missä 10-15 vuotta sitten riitti "sinne päin", on nyt kaiken oltava presiis kohdallaan, suunniteltu ja harkittu. Sattumalle ei huvita antaa sijaa, mieluummin suunnittelen pitkällä aikavälillä.
Näin siis nyt, 10-vuotias lapsi on kyllä ihan selväpäinen ja pääsi suht' helpolla :)
mikä mittari itse olet määrittämään, miten ollaan oikealla tavalla äiti? Tietty jos perheen oleminen alkaa vaikuttaa jotenkin kireältä tms. niin voi nätisti jutella, mutta jos ovat onnellisia ja haluavat lapselleen vain ns. parasta ja näkevät asian eteen vaivaa, niin miksi se on paha asia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja koko meidän perhe on kireänä, kun siskoni käy.
Mutta ei se meidän yleisolemus muuten ole.
Jokaisella on oikeus olla omalla tavallaan äiti. En menisi sanomaan yhtään mitään. En oikein kyllä edes ymmärrä, mitä tarkoitat. Pääasia, että siskosi haluaa lapsensa parasta.
En ymmärrä mitä se kenenkään kenkää puristaa, jos joku toinen suhtautuu äitiyteen intohimoisemmin kuin itse? Mikä siinä ahdistaa?
Minä näen tässä ikävä kyllä kuitenkin sitä pahansuopuutta, vaikka väitätkin, ettet ole kateellinen, koska itselläsi on 3 lasta.
No eihän se kateutta poissulje - päinvastoin, sinua ilmeisesti hyvinkin ärsyttää se, että siskosi panostaa niin täysillä ainokaiseensa. Sinulle kun sellainen omistautuminen on ainakin nykyään jo mahdotonta, kun lapsia on kolme. Ja ilmeisesti et ole oikein sinut sen kanssa, ettet ole itse toiminut samalla tavalla koskaan.
Etkö ymmärrä, että siskosi tekee, niinkuin hän itse HALUAA, ei siten, mikä on sinun löysäranteisesti lapsiin suhtautuvan näkemyksesi "oikeanlaisesta äitiydestä"? Huomaatko, että itsekin suhtaudut äitiyteen suorituksenomaisesti, ja nyt mielestäsi siskosi suorittaa äitiyttä väärin!
Tällaiset kirjoitukset pistävät aina ihmettelemään, miksi ihmisten on niin vaikeaa hyväksyä erilaisia toimintatapoja kuin itsellä ja halua valittaa tyhjästä. Jos lapsella on asiat hyvin, ilmeisesti myös siskolla, niin mikä on ongelma?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen aina kireä ja stressaantunut
ja koko meidän perhe on kireänä, kun siskoni käy.Mutta ei se meidän yleisolemus muuten ole.
Ei ole siskosi vika, jos et pysty hyväksymään hänen toimintatapojaan, ja otat niistä pulttia.
Maailma ei pyöri hänen napansa ympärillä ja hän ei hallitsekaan kaikkea.
Montako isää hänen lapsillaan on yhteensä? Ei ole ehkä isät harkinneet yhtä tarkoin. Ja mukulat kulkee kirpparivaatteissa räkä poskella, ap asuu ghetossa ja mihinkään ei ole varaa.
Ehkä se sisko on paremmin koulutettukin, ja kirjakieli jurppii ap:ta.
Tee nyt vielä liuta ls-ilmoituksia, kun olet niin kamalan "huolissasi", ap.
etten voi sietää kaikkitietävää, alati paasaavaa ja paheksuvaa siskoani, joka kaiken lisäksi koko ajan pummaa rahaa.
etten voi sietää kaikkitietävää, alati paasaavaa ja paheksuvaa siskoani, joka kaiken lisäksi koko ajan pummaa rahaa.
vaan teidän väliset patoutuneet ongelmat.
kun saavat toisen,lapsen ei voi enää elää projektiaan - täydellisyyteen ei ole aikaa eikä voimavaroja enää silloin
---------
jos ainoa lapsi on projekti, niin lycka til vaan- viimeistään lapsen murroikässä ajatukset muuttuvat
vaikka sain esikoiseni jo 27 vuotiaana. Olen koko ajan suhtautunut äitiyteeni vakavasti ja yrittänyt tehdä parhaani.
Mikään työ, harrastus tai miessuhde ei mene tämän asian edelle. Sitten kun lapset lähtevät maailmalle pystyn ehkä keskittymään intensiivisemmin johonkin muuhunkin.
Alue: Aihe vapaa
Täällä yksi.