6-vuotiaalle kännykkä aivan turha

kouluun, joten kännykkä hankittiin sitä silmälläpitäen. Ehtii harjoitella sen käyttämistä. Haluan kuitenkin syksyllä ainakin alkuun tietää, että koulumatkat ovat sujuneet ja kaikki on hyvin. Yksin joutuu varmaan ainakin joitakin matkoja "seikkailemaan".

(tuleva eskarilainen) seikkailee yksinään (kavereiden kanssa) jo. Ei tosin ole kännykkää.

(tuleva eskarilainen) seikkailee yksinään (kavereiden kanssa) jo. Ei tosin ole kännykkää.

meidän lapsi siis saa hakea kaveria ulos, joka asuu n 400m päässä, voivat olla lähimetsikössä/päiväkodin pihassa jne.

En halua opettaa kännykkäriippuvuutta niin pienelle. Ainakin kun pojan kavereita katsoo niin aina tarvitsee vahtia soittaako joku, kännykkä on hukassa, lataus loppu, unohtunut jonnekin jne. Parempi, että lapsi oppii siihen, että jotkut asiat vain sovitaan etukäteen, esim. kotiintuloajat, eikä niin, että aina lennosta sovitellaan asioita. Oppii vähän enemmän pitkäjänteisyyttä.



Menen töihin syksyllä ja silloin lapsi saa ekan kännykän.

joululahjaksi isovanhemmilta. Itse ei olisi ostettu. Lapsi soittelee ja lähettelee tekstareita omalla puhelimellaan lähinnä sukulaisille ja minulle töihin (siis silloin kun lapsi kotona esim isän kanssa ja minä töissä). Puhelimelle ei siis varsinaisesti ole tarvetta, mutta onpahan ainakin oppinut sitä sujuvasti käyttämään jo ennen koulun alkua. Syksyllä tulee sitten tosi tarpeeseen, meillä kun ei ole kotona lankaliittymää lainkaan.

Menen töihin syksyllä ja silloin lapsi saa ekan kännykän.

En halua opettaa kännykkäriippuvuutta niin pienelle. Ainakin kun pojan kavereita katsoo niin aina tarvitsee vahtia soittaako joku, kännykkä on hukassa, lataus loppu, unohtunut jonnekin jne. Parempi, että lapsi oppii siihen, että jotkut asiat vain sovitaan etukäteen, esim. kotiintuloajat, eikä niin, että aina lennosta sovitellaan asioita. Oppii vähän enemmän pitkäjänteisyyttä.

Menen töihin syksyllä ja silloin lapsi saa ekan kännykän.

En halua opettaa kännykkäriippuvuutta niin pienelle. Ainakin kun pojan kavereita katsoo niin aina tarvitsee vahtia soittaako joku, kännykkä on hukassa, lataus loppu, unohtunut jonnekin jne. Parempi, että lapsi oppii siihen, että jotkut asiat vain sovitaan etukäteen, esim. kotiintuloajat, eikä niin, että aina lennosta sovitellaan asioita. Oppii vähän enemmän pitkäjänteisyyttä.

Menen töihin syksyllä ja silloin lapsi saa ekan kännykän.

kiinni illalla kun on kavereiden luona. Ei se muuta kotiintuloaikoja mihinkään, että on kännykkä. Ja pojalla ei ole kännykkä ollut kuin kerran hukassa.

kun menee syksyllä kouluun. Olen kyllä pph ja todennäköisesti aina kotona kun poika lähtee kouluun ja tulee koulusta. Meillä ei ole lankapuhelinta ja haluaisin, että kun poika jää yksin kotiin (jos me muut menemme ulos), voisi hätätapauksessa soittaa meille. Nyt kun ei ole kännykkää, pitää hänen aina lähteä ulos meitä etsimään, jos on jotain tärkeää asiaa. Eikä sen takia uskalleta mennä pihalta kovin kauas. En kyllä ollut ajatellut, että poika ottaisi kännykän kouluun mukaan. Hävittäisi sen varmaan tai joku varastaisi. En tiedä edes, annettaisko sitä ulos mukaan, kun ei varmaan pysyisi menossa mukana (varsinkaan kun kesävaatteissa ei ole kovin usein taskuja). Missä teidän muiden lapsilla on ukona kännykkä ettei häviä, likaannu, mene rikki yms.?

meidän lapsi siis saa hakea kaveria ulos, joka asuu n 400m päässä, voivat olla lähimetsikössä/päiväkodin pihassa jne.

esim. kauppareissun ajan. Ja silloin on tärkeää, että tavoittaa vanhemmat tarvittaessa. Harvalla on enää lankapuhelinta kotona.

ja leikkipuistossa kavereitten kanssa touhutessaan?

Parempi, että lapsi oppii siihen, että jotkut asiat vain sovitaan etukäteen, esim. kotiintuloajat, eikä niin, että aina lennosta sovitellaan asioita. Oppii vähän enemmän pitkäjänteisyyttä.

Meidän ekalle menevä ei ainakaan muista kiinnittää huomiota kellonaikaan kesken kivojen leikkien. Siksi hänellä on puhelin, soitan kun on ruoka-aika tai kotiintuloaika.

Toinen vaihtoehto olisi pari kertaa päivässä kiertää kaikki kavereitten pihamaat, metsikkö ja leikkipuisto, joissa lapsi saattaa olla.

(Kaikki nämä paikat ovat siis parinsadan metrin säteellä, ei sen kauempana lapsi ole.)

Puhelimella lapsi myös ilmoittaa jos vaihtaa paikkaa. Eli jos kotoa lähteissään sanoo menevänsä puistoon, mutta kaveri kutsuukin pihalleen. Ei taritse lapsen tulla kotiin ilmoittamaan ja odotuttaa kaveria, voi soittaa ja kysyä saako mennä.

Eli voisi sanoa ettei kännykkä tietenkään ole mikään pakkojuttu, mutta helpottaapahan vähän arkea.

eskarista kotiin (n. 1km), silloin on kännykkä mukana ja käy kerran viikossa omin nokkineen liikkakerhossa (liikkahallille noin 300m matkaa), silloin on känny mukana. Muuten ei kännykkää juuri käytä, eikä pidä mukana. Me hommattiin jo senkin takia, että ehtii kunnolla harjoitella ennen koulun alkua kännykän käytön... Täällä ei ole aamupäiväkerhoa ja ihan varmasti tulee tilanteita, että joutuu lähtemään kouluun omia aikojaan. Lankapuhelinta meillä ei ole, joten pakko sillä on joku luuri olla, jos hätä tulee tms.

oli kännykät jo tarpeen kesällä ennen koulun alkua! Lapset saivat jo silloin leikkiä kavereiden pihoilla ja jos menivät jollekin kaverille leikkimään, sääntö oli,että minulle pitää aina soittaa, missä tai kenellä ovat.



Koskaan ei ole kännykät kadonneet, eikä edes vielä mennyt rikki 3v. aikana. Kännykät on joko kännykkävyölaukussa, kännykkäpussissa vyölenkissä kiinni tai vetoketjullisessa taskussa. Lapsilla on prepaid-liittymät,joten turhia ei soitella tai viesteillä.

kanssa naapurustossa ja lähimetsikössä. Eihän kännykkä tietenkään mikään välttämättömyys ole, mutta helpottaa sitä jokailtaista kotiin tuloa, kun ei tarvitse enää kiertää jokaisen kaverin ovella ja kysellä, onko lasta näkynyt. Meillä lapsi ei yleensä käytä kelloa ja vaikka käyttäisikin, niin kotiintuloaika yleensä leikin tiimellyksessä unohtuu, silloin on helppo vain soittaa lapselle ja komentaa kotiin.



Ja mitä tulee lapsen kotona olemiseen yksin, niin meille eskarin "kehityskeskustelussa" lto sanoi, että eskarilaisen on hyvä opetella olemaan hetkittäin yksin kotona. Meillä eskarilainen on joskus jäänyt koiran ulkoilutuksen tai lähikauppareissun ajaksi, eli max. 30 minuutiksi yksin kotiin, sillä evästyksellä, että soittaa äidille tai isälle, jos tulee joku hätä. Kerran soitti minulle kauppaan, kun pyysi tuomaan itselleen karkkia, sen suurempaa hätää ei ole ollut yksin olemisen aikana. :)

Kotikorttelissa tosin, mutta tässä asuu useita kavereita ja pojat ovat milloin kenenkin pihalla leikkimässä. Kotiintuloajat on mutta usein unohtaa katsoa kelloa, siksi puhelin olisi parempi. Hänellä ei vielä ole mutta saa lähikuukausina oman.

En halua opettaa kännykkäriippuvuutta niin pienelle. Ainakin kun pojan kavereita katsoo niin aina tarvitsee vahtia soittaako joku, kännykkä on hukassa, lataus loppu, unohtunut jonnekin jne. Parempi, että lapsi oppii siihen, että jotkut asiat vain sovitaan etukäteen, esim. kotiintuloajat, eikä niin, että aina lennosta sovitellaan asioita. Oppii vähän enemmän pitkäjänteisyyttä.

Menen töihin syksyllä ja silloin lapsi saa ekan kännykän.

On kyllä aika lässytystä tuo puhe kännykkäriippuvuudesta yms. Kännykkäkin voi olla ihan vaan kännykkä millä soitetaan tarvittaessa tai joskus tekstataankin. Ei mikään riippuvuusväline heti automaattisesti.

Miettikää nyt sitten oikein perusteellisesti mihin TE oikein TARVITSETTE esim. kännykkää, tietokonetta, telkkaria, autoa tai vaikka suklaata?!

On lapsellakin oikeus muuhunkin kuin tasan siihen ruoka, lepo, puhtaus -linjaan.

Mistä se lapsi kellonajan tietää tuolla metsäpoluilla ja leikkipuistossa kavereitten kanssa touhutessaan?

Rannekellostansa lapsi tietää kellonajan. Ja kaverien kotiin voi ihan perinteisesti soittaa ja sanoa, että lähetättekö jo kotiin. :)

(Mihin tämä maailma on menossa?)

esim. juuri jonkun mainitseman kauppareissun ajan. Tällöin ovat voineet tarvittaessa soittaa. Meillä ei ole lankapuhelinta.

Ai mitenkö tietää kellonajan? No vaikka ihan rannekellosta. :D

Mistä se lapsi kellonajan tietää tuolla metsäpoluilla ja leikkipuistossa kavereitten kanssa touhutessaan?

Rannekellostansa lapsi tietää kellonajan. Ja kaverien kotiin voi ihan perinteisesti soittaa ja sanoa, että lähetättekö jo kotiin. :) (Mihin tämä maailma on menossa?)