Että noita lasten lahjojen ostajia!

jo ekoilla kaverisynttäreillä 6-vuotiaana, että kaikista lahjoista pitää näyttää iloitsevansa ja olevansa kiitollinen.



Nyt 8-v synttäreillä lapseni sai peräti 2 sellaista lahjaa, jotka hänellä jo on ennestään. Ihan kohteliaasti kiitteli ja ei todellakaan valittanut, että tämä jo on.

Minusta Legojen idea on, että niistä lapsi voi rakentaa oman mielensä mukaisia juttuja. Meillä se ei todellakaan haittaa (ei lasta eikä äitiä), jos sattuisi tulemaan lahjaksi kaksi samanlaista legopakettia. Palaset vaan kasaan ja rakentamaan.



Ihme valitusta.

olen kanssasi ihan samaa mieltä. Mutta naureskelen tässä itsekseni, kun toiset äidit taas pääsevät pätemään omalla paremmuudellaan tällaisessa asiassa. Naurettavaa käytöstä myös heiltä ;-) Että ei yhtään sen parempaa kuin ap:n 7-vuotiaan käytös ;-D

t. 16

ja tosi noloa on soitella ja pyydellä listaa, että mitkä kaikki legot päivänsankarilla mahtaa olla. Legot on sentään helpoo vaihtaa tai antaa eteenpäin.

Meillä lapsi sai 6-vuotiaana lahjaksi kirjan joka hänellä jo oli. Pettymys oli suuri, koska paketti haettiin postista ja hän ehti omassa mielessään jo miettiä mikähän paketissa oli. Avatessa sieltä paljastui kirja mikä hänellä olikin niin itkuksihan se meni. Meillä tämä elämä ei vain aina ole läheskään täydellistä ja näitä ikäviäkin reaktioita tulee "isoltakin" lapselta.

Meillä lapsi sai 6-vuotiaana lahjaksi kirjan joka hänellä jo oli. Pettymys oli suuri, koska paketti haettiin postista ja hän ehti omassa mielessään jo miettiä mikähän paketissa oli. Avatessa sieltä paljastui kirja mikä hänellä olikin niin itkuksihan se meni. Meillä tämä elämä ei vain aina ole läheskään täydellistä ja näitä ikäviäkin reaktioita tulee "isoltakin" lapselta.

Tietysti se on pettymys, mutta ei minusta lahjan antajaa saisi siitä alkaa syyttää. Nykylapsilla on niin paljon kaikkea, että lahjojen ostaminen on tosi vaikeaa. Jokainen tietysti haluaa ilahduttaa.

Meillä lapsi sai 6-vuotiaana lahjaksi kirjan joka hänellä jo oli. Pettymys oli suuri, koska paketti haettiin postista ja hän ehti omassa mielessään jo miettiä mikähän paketissa oli. Avatessa sieltä paljastui kirja mikä hänellä olikin niin itkuksihan se meni. Meillä tämä elämä ei vain aina ole läheskään täydellistä ja näitä ikäviäkin reaktioita tulee "isoltakin" lapselta.

Tietysti se on pettymys, mutta ei minusta lahjan antajaa saisi siitä alkaa syyttää. Nykylapsilla on niin paljon kaikkea, että lahjojen ostaminen on tosi vaikeaa. Jokainen tietysti haluaa ilahduttaa.

Lahjan antaja ei ollut paikalla. Tottakai lapsi saa pettyä, mutta kyse olikin siitä miten sen pettymyksen käsittelee eli lahjanantajankaan mieltä ei saa pahottaa. Pitää opetella keinoja selviytyä pettymyksistä.

Ap:han syytti lahjanantajaa kun ei ollut tiedustellut etukäteen lelutilannetta.

Meillä lapsi sai 6-vuotiaana lahjaksi kirjan joka hänellä jo oli. Pettymys oli suuri, koska paketti haettiin postista ja hän ehti omassa mielessään jo miettiä mikähän paketissa oli. Avatessa sieltä paljastui kirja mikä hänellä olikin niin itkuksihan se meni. Meillä tämä elämä ei vain aina ole läheskään täydellistä ja näitä ikäviäkin reaktioita tulee "isoltakin" lapselta.

Meillä lapsi sai 6-vuotiaana lahjaksi kirjan joka hänellä jo oli. Pettymys oli suuri, koska paketti haettiin postista ja hän ehti omassa mielessään jo miettiä mikähän paketissa oli. Avatessa sieltä paljastui kirja mikä hänellä olikin niin itkuksihan se meni. Meillä tämä elämä ei vain aina ole läheskään täydellistä ja näitä ikäviäkin reaktioita tulee "isoltakin" lapselta.

Tietysti se on pettymys, mutta ei minusta lahjan antajaa saisi siitä alkaa syyttää. Nykylapsilla on niin paljon kaikkea, että lahjojen ostaminen on tosi vaikeaa. Jokainen tietysti haluaa ilahduttaa.

6-7 vuotias lapsi ei enää saa saada tuollaisia kohtauksia, jos tulee "vääränlainen" lahja. Tuon ikäisen pitää osata sietää tuollaiset pettymykset!

niistä osistahan voi rakentaa vaikka mitä!

6-7 vuotias lapsi ei enää saa saada tuollaisia kohtauksia, jos tulee "vääränlainen" lahja. Tuon ikäisen pitää osata sietää tuollaiset pettymykset!

6-7 vuotias lapsi ei enää saa saada tuollaisia kohtauksia, jos tulee "vääränlainen" lahja. Tuon ikäisen pitää osata sietää tuollaiset pettymykset!

mutta se ei olekaan se ongelma vaan se, että nykyään ei lapsen anneta opetella! Se on ihan totta voi voi, jos tulee kaksi samaa pakettia. Asiasta voidaan jutella ja näin opetellaan sietämään, oiva tilanne harjoitella. Jonain päivänä tulee paljon vastoinkäymisiä ja suuria vastoinkäymisiä, miten ne siedetään, jos äidit (ja isät) jo tässä vaiheessa yrittävät kaiken siloitella?

että vaikka tulisi jotain, josta ei yhtään tykkää (esim. inhoaa Disney prinsessa-kamaa, on tarkka vaatteiden väristä ym.), niin silti kiittää kauniisti ja hymyilee ja että minulle voi sitten synttärin jälkeen kertoa, jos jostain ei tykännyt. Ja synttärit meni upeasti, vaikka niitä "kamaliakin" tuli. Ei kertaakaan näyttänyt pitkää naama tai kommentoinut mitään ikävää.

meillä 14 lasta (kummilapset ja sisarusten lapset) omien lisäksi, joille pitäisi joka vuosi hankkia ainakin joulu- ja synttärilahjat. Kelatkaa nyt mua, kun mä olen niiden lahjalistojen ja "tämmöisiä legoja Petterillä jo on" -listojen kanssa jouluruuhkassa ostamassa lapsille lahjoja, joita heillä ei ole. Toinen luku taas on sitten se, mitkä ovat mieluisia.



Joskus kysytään toki, millaista toivetta on, mutta ei aina. Ja aina ei löydy just sitä mieluista. En ala koko kaupunkia kääntämään jonkun yhden tietyn lelun takia. Meillä pitäisi aika riittää myös elämiseen.



Toisaalta mä aikuisena kyllä ymmärrän, ettei kaikki lahjat ole mieluisia. Se pitää vaan kestää. Sitä paitsi lapset on ihan "kummallisia" muutenkin. Se mikä siinä lahjojenavaustilanteessa on ihan yhdentekevä lahja, voi myöhemmin osoittautua vaikka miten kivaksi.



Tästä asiasta en aio stressiä ottaa.

Näitä taitoja lapsi tulee tarvitsemaan tulevaisuudessa. Kaikesta ei voi eikä tarvitse tykätä, mutta jos perus kohtelias käytös on täysin vierasta, jää ihminen meidän yhteiskunnassamme kyllä aika yksin.

että vaikka tulisi jotain, josta ei yhtään tykkää (esim. inhoaa Disney prinsessa-kamaa, on tarkka vaatteiden väristä ym.), niin silti kiittää kauniisti ja hymyilee ja että minulle voi sitten synttärin jälkeen kertoa, jos jostain ei tykännyt. Ja synttärit meni upeasti, vaikka niitä "kamaliakin" tuli. Ei kertaakaan näyttänyt pitkää naama tai kommentoinut mitään ikävää.

lastenkutsuilla lahjanantajalle kun ilmeisesti sain omasta mielestäni typerän lahjan.

Olin tokaissut "Mitä sä nyt tällaista tuot??!" ja laittanut "huonon" lahjan sivuun.



Olin joku 7 - 8 vuotias, ja tilanne varmaan oli jotenkin NIIN jännittävä että mitä kivaa sitä saakaan lahjaksi. Paras ystäväni sanoi minulle jälkeenpäin että miten mä nyt noin sanoin, että oli todella tökeröä ja epäkohteliasta (saman ikäinen). Ja tajusin sen kyllä itsekin samalla kun sen sanoin, mutta siinä kohtaa se vaan tuli suusta.



En muista pyysinkö anteeksi, mutta yritin kyllä olla todella mukava ja ystävällinen koko juhlan (ja muutenkin) hänelle. En edes muista minkä lahjan hänelta sain...



En ollut koskaan mikään epäkohtelias tai kiusaaja, ihan tavallinen koulutyttö, ei priimus eikä huonoinkaan. Ihmettelen vieläkin miten tuollaisen sammakon osasin päästellä lahjastani ja se nolo tilanne ei ole koskaan unohtunut minulta.

tässä nyt käyttäytyy huonosti on ap, joka soimaa lahjanantajaa. Sekä nämä kommentoijat, jotka kirjoittavat inhottavasti ap:n _lapsesta_. Että tällaisten aikuisten keskellä lapset joutuvat kasvamaan :(

lastenkutsuilla lahjanantajalle kun ilmeisesti sain omasta mielestäni typerän lahjan.

Olin tokaissut "Mitä sä nyt tällaista tuot??!" ja laittanut "huonon" lahjan sivuun.

Olin joku 7 - 8 vuotias, ja tilanne varmaan oli jotenkin NIIN jännittävä että mitä kivaa sitä saakaan lahjaksi. Paras ystäväni sanoi minulle jälkeenpäin että miten mä nyt noin sanoin, että oli todella tökeröä ja epäkohteliasta (saman ikäinen). Ja tajusin sen kyllä itsekin samalla kun sen sanoin, mutta siinä kohtaa se vaan tuli suusta.

En muista pyysinkö anteeksi, mutta yritin kyllä olla todella mukava ja ystävällinen koko juhlan (ja muutenkin) hänelle. En edes muista minkä lahjan hänelta sain...

En ollut koskaan mikään epäkohtelias tai kiusaaja, ihan tavallinen koulutyttö, ei priimus eikä huonoinkaan. Ihmettelen vieläkin miten tuollaisen sammakon osasin päästellä lahjastani ja se nolo tilanne ei ole koskaan unohtunut minulta.

Lapsi sai tänään syntymäpäivälahjaksi jo sellaisen legopaketin mikä hänellä jo on. Kauhea itku ja huuto, kun pettymys oli niin kova, kun tulikin sama legojuttu mikä hänellä jo on. Miksei lahjan antaja voisi vaivautua kysymään, että mitä legoja jo on tms... Vaikka onhan tuo huonoa käytöstä 7-vuotiaalta lapseltakin.