Lue keskustelun säännöt.
Mun mies sanoi tänään epäilevänsä vauvan hankintaa KOSKA..... (apua!!!)
15.04.2010 |
.... Hän ei halua jakaa minua vauvan kanssa! Olin ihan pökertynyt, en tiedä mitä ajatella. Kuvittelin oikeasti meneväni naimisiin aikuisen miehen kanssa, ja muuten hän onkin oikein mallikelpoinen mies. Alunperin suunnittelimme, että pysymme lapsettomina mutta näin iän karttuessa (olen vielä alle 30) alkaa tuntua, että se lapsi olisikin oikein ihana lisä perheeseemme.
Miten te olette menetelleet tällaisen kanssa? Siis voiko aikuinen mies olla mustasukkainen omalle lapselleen? Mies väitti, että monet hänen kaverinsa ovat valittaneet, että lapsen tultua ovat jääneet perheessään "ylimääräisiksi" eikä uskalla ottaa riskiä, että olisi mustasukkainen omalle lapselleen.
Kommentit (23)
"sano sille, ettei joudu jakamaan sua lasten kanssa, vaan joutuu luovuttamaan sut lapsille".
Kun eka lapsi tuli, mies oli hopealla, kun toka tuli mies siirtyi pronssille, nyt kun tuli kolmas niin ei enää mitaleja jaella :-) !Silti olemme tyytyväisinä yhdessä noiden hirviöiden kanssa...
Ihanaa=) Täytyypä sanoa, kun treeneistä kotiutuu. Tämän asian tekee mielestäni vielä huvittavammaksi se, ettei mieheni ole mustasukkaista laatua. Hän ei esimerkiksi ole moksiskaan, jos joku pyytää minua vaikkapa treffeille. Pienestä vauvasta tulee sitten joku uhka...=)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On tärkeää, että voi sanoa ääneen asiat, joita mielessä pyörii. Eihän tuo vielä tarkoita sitä, ettette ikinä hanki lapsia. Tuo tarkoittaa sitä, että mies ei oikein tiedä mihin olisi ryhtymässä ja sitä, ettette oikeastaan ole kauheasti keskustelleet lasten hankkimisesta ja lapsiperheen arjesta.
Miehen kavereista moni voi olla oikeassa. Mies jää todella herkästi ulkopuoliseksi, pahimmillaan "äidin pikku apulaiseksi", joka ei kuitenkaan osaa tehdä mitään oikein oman lapsensa kanssa.
Kannattaa ehdottomasti jutella, ettei tule turhia mörköjä. Miettikää yhdessä omia lapsuuskokemuksianne, millaisia vanhempia haluaisitte olla, miten voisi jakaa lapsenhoitoa ja arjen pyörittämistä, millaisia vanhempanne olivat ja mitä ehkä tekisitte samalla lailla tai toisin kuin he... Jutelkaa myös positiivisista kokemuksista kaveripiirissänne ja lukekaa vaikka jotain Perhe-lehtiä yhdessä.
Jos nyt ette puhu, niin ei liittonne tuosta etene ja saattaapi kaatua koko lapsenhankinta-asiaan - ihan turhaan.
kunhan se osallistuu täysipainoisesti kodin ja lapsen hoitoon, ei sillä ole pelkoa kakkoseksi jäämisestä.
pitää kuitenkin ottaa huomioon se, että olitte päättäneet ettette tee lapsia. Nyt olet muuttanut mielesi, mutta entä jos (ja kuten näyttää) miehesi on edelleen sitä mieltä ettei lasta halua.
Näistä oli apua. Salaa vähän pelkäsin, että tähän tulee taas niitä "jätä se pentumainen ukkosi"-kommentteja...
On tärkeää, että voi sanoa ääneen asiat, joita mielessä pyörii. Eihän tuo vielä tarkoita sitä, ettette ikinä hanki lapsia. Tuo tarkoittaa sitä, että mies ei oikein tiedä mihin olisi ryhtymässä ja sitä, ettette oikeastaan ole kauheasti keskustelleet lasten hankkimisesta ja lapsiperheen arjesta.
Miehen kavereista moni voi olla oikeassa. Mies jää todella herkästi ulkopuoliseksi, pahimmillaan "äidin pikku apulaiseksi", joka ei kuitenkaan osaa tehdä mitään oikein oman lapsensa kanssa.
Kannattaa ehdottomasti jutella, ettei tule turhia mörköjä. Miettikää yhdessä omia lapsuuskokemuksianne, millaisia vanhempia haluaisitte olla, miten voisi jakaa lapsenhoitoa ja arjen pyörittämistä, millaisia vanhempanne olivat ja mitä ehkä tekisitte samalla lailla tai toisin kuin he... Jutelkaa myös positiivisista kokemuksista kaveripiirissänne ja lukekaa vaikka jotain Perhe-lehtiä yhdessä.
Jos nyt ette puhu, niin ei liittonne tuosta etene ja saattaapi kaatua koko lapsenhankinta-asiaan - ihan turhaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pitää kuitenkin ottaa huomioon se, että olitte päättäneet ettette tee lapsia. Nyt olet muuttanut mielesi, mutta entä jos (ja kuten näyttää) miehesi on edelleen sitä mieltä ettei lasta halua.
Mies on sitä mieltä, että vauva olisi todellakin mahdollinen ja tervetullut. Lähinnä häntä ilmeisesti pelottaa, että hukkaan itseni mamma-maailmaan ja lakkaan olemasta hänen älykäs ja seksikäs (kuulemma) vaimonsa ja muutun pelkästään äidiksi.
on antoisaa mutta kyllä se elämää muuttaa, ei missään nimessä huonommaksi vaan erilaiseksi. Hommaan ei kannata ryhtyä harkitsematta kunnolla asiaa.
Tutuilla oli kolmas tulossa ja mies ilmoitti, ettei hänestä ole tähän. Tuo tilanne kannattaa välttää ja jättää kahteen, jos ei miehestä ole enempään. Itselläni on kolme, työlästä välillä mutta siihen olinkin aina asennoitunut. Työkavereistani ainakin viidellä yli 30-vuotiaalla ei ole lapsia. Jokainen tavallaan.
- mies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
haluatko olla lapsen saannin jälkeen vielä miehellesi vaimo vai pelkkä perheessä elävä äiti. Surullisen usein miehet oikeasti joutuvat menettämään vaimonsa lapsille. Se on susta kiinni ja siitä kuinka saat vakuutettua miehesi, että huomioit hänet.
Vaikka olen arjessa käytännön hommissa äiti suurimman osan ajasta, niin kyllä mulle mies/parisuhde on se ykkönen ja lapset se kakkonen. Se ei tarkoita, että lapsia laiminlyötäisiin tai että heillä ei olisi hyvä olla, vaan sitä, ettei esim. lasten kanssa liittouduta isää vastaan, isän mielipiteillä on väliä, parisuhdetta hoidetaan, seksistä pidetään huoli, isää ei suljeta muun perheen ulkopuolelle...
haluatko olla lapsen saannin jälkeen vielä miehellesi vaimo vai pelkkä perheessä elävä äiti. Surullisen usein miehet oikeasti joutuvat menettämään vaimonsa lapsille. Se on susta kiinni ja siitä kuinka saat vakuutettua miehesi, että huomioit hänet.
Vaikka olen arjessa käytännön hommissa äiti suurimman osan ajasta, niin kyllä mulle mies/parisuhde on se ykkönen ja lapset se kakkonen. Se ei tarkoita, että lapsia laiminlyötäisiin tai että heillä ei olisi hyvä olla, vaan sitä, ettei esim. lasten kanssa liittouduta isää vastaan, isän mielipiteillä on väliä, parisuhdetta hoidetaan, seksistä pidetään huoli, isää ei suljeta muun perheen ulkopuolelle...
ap, miehestäs ei ole isäksi, lapset on hirveä vastuu! Eli jätä väliin tai hanki aikuinen mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
emme menetä toisiamme lapsille, vaan molempien sydän on menetetty tähän "projektiin". :)
kun on lapsi, jonka hoitamiseen menee aikaa. MUTTA: yleensä myös isät rakastavat lapsiaan TOSI PALJON. Eli jotain menettää, mutta saa myös jotain aivan ainutlaatuista tilalle. Lapsi tuo aivan käsittämättömän määrän uudenlaista rakkautta perheeseen. Näin siis ajattelee mun mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin se estetään sillä, että mies alkaa osallistuvaksi isäksi. Pitää osansa vanhempainvapaasta ja hoitovapaasta. Osallistuu muutenkin lapsen hoitoon oikeasti, eikä vain illalla vähän leikkien. Niin sitä ollaan tasavertaisia.
Jos ei kuitenkaan ole halua ja mahdollisuutta jakaa vastuita tasaisehkosti, niin miehelle voi sanoa, että niin se vauva-aikana meneekin, että äiti ja vauva viettävät paljon aikaa yhdessä ja ovat sitten luonnollisesti kimppa. Mutta kun vauva kasvaa isommaksi, niin isälläkin on paremmat mahdollisuudet tehdä omia juttuja lapsen kanssa ja päästä siten tasavertaiseksi vanhemmaksi.
Ja toisaalta moni ei tule etukäteen ajatelleeksi, vaan vasta kun se vauva on siinä. Ihan tottahan tuo on, oman rakkaan vaumon joutuu jakamaan, vaimon huomio ei kohdistukaan enää sataprosenttisesti mieheen. Sinänsä ihan ymmärrettäviä tunteita, enkä ymmärrä miten tuollaisesta voi loukkaantua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että 15 vuoden päästä, jos lapsi on tyttö, sillä on hehkeitä teinipissiskavereita, ja jos se on poika, sillä on sellaisia tyttöystäviä.
menettääkö vaimonsa äitiydelle vai ei. Jos mies itse vetäytyy perhe-elämästä, ei osallistu kotitöihin, lapsen hoitoon ja arkeen, ihan varmasti siitä vaimosta tulee pelkkä äiti. Minä väitän, ettei kukaan nainen jaksa hypätä äidin roolista vaimon rooliin ja päinvastoin, vaan siinä tarvitsee myös ns. siirtymätilaa - aikaa, jolloin saa olla olematta äiti eikä tarvitse olla edes vaimo. Yleensä se luontevin taho, joka voisi tämän siirtymätilan/ajan naiselle järjestää, olisi se lapsen isä, mutta jos isä ei sitä tee, väittäisin, että se vaimon roolin pyörittäminen alkaa varmasti ennen pitkää puuduttamaan eikä kiinnosta enää hypätä roolien väliä, joten on helpompaa pysyä pelkästään äitinä.
Tottakai tiedän, että on olemassa myös naisia, jotka omasta tahdostaan työntävät miehen pois ja estävät osallistumasta, mutta väittäisin, että aika harva nainen oikeasti niin tekee alusta asti. Ei ole naisen tehtävä houkutella miestä osallistumaan arkeen ja näyttää, että tässä on sun paikkasi tässä uudenlaisessa perheessä ja arjessa, vaan miehen oma tehtävä on etsiä paikkansa siitä uudenlaisesta arjesta.
Mun mieheni osasi hyvin ottaa oman paikkansa, kun meille tuli ensimmäinen lapsi. Hän on alusta asti hoitanut lapsiamme, tehnyt kotitöitä ja elänyt sitä arkea, ja se kävi häneltä oikeastaan luontevammin kuin minulta. Meillä se oli mies joka tottuneesti sujautti lapsen kantoliinaan ja rupesi imuroimaan, tai lähti vaunujen kanssa kauppareissulle, vaihtoi vaipat, nukutti ja kylvetti niinkuin olisi tehnyt sitä aina. Miehelläni ei kuitenkaan ollut aiempaa kokemusta vauvan tai lasten hoidosta ylipäänsä, kun taas minä olin hoitanut niin vauvoja kuin lapsiakin, ja silti olin ihan hysteerinen ja vauhko ensimmäisen lapseni kanssa.
Mutta mulle onkin aviomieheksi osunut oikea aarre, sen olen tässä kavereideni lisääntymispuuhia katsellessani todennut.
Palvoi minua ennen lasta. Lapsen syntymän jälkeen oli minusta mustasukkainen vauvalle.
Vauvan hieman kasvettua mies menetti sydämensä lapselle ja minä jäinkin hopealle.
Alkoi lapsen palvominen mm. tavaralla ja toki kaiken vapaa-aikansa vietti pojan kanssa.
Loppupeleissä minä jäin meidän perheessä ulkopuoliseksi jos karkeasti ajatellaan.
Olemme eronneet ja lapsikin jo aikuinen.
Palvoi minua ennen lasta. Lapsen syntymän jälkeen oli minusta mustasukkainen vauvalle.
Vauvan hieman kasvettua mies menetti sydämensä lapselle ja minä jäinkin hopealle.
sinullehan tässä kävi, kuten ap:n mies pelkäsi itselleen käyvän. Sinusta tuli mustasukkainen lapselle.
lapsia "hankita". Ja kyllähän se niin on että kun vauva tulee, niin ukko joutaa komeroon joksikin aikaa koska on tarpeeton. :)
ehkä noin voisi käydä jos isä tosiaan ei osallistu vauvan hoitoon ja äiti "omii" vauvan, jolloin isä voi jäädä ulkopuoliseksi. Sellaiset suhteet nyt ei muutenkaan vaikuta kovin terveiltä.
Meillä ei kukaan ole ulkopuolinen vaan olemme yhtä "tiimiä" koko porukka. Kaikki rakastavat toisiaan yhtä paljon! Mies on alusta asti hoitanut lapsia tasavertaisesti kanssani ja kyllä sen eron moneen isä-lapsi suhteeseen huomaakin. Miehelläni on aivan loistavan läheiset välit lapsiimme ja minulla ja miehelläni menee hyvin!
"sano sille, ettei joudu jakamaan sua lasten kanssa, vaan joutuu luovuttamaan sut lapsille".
Kun eka lapsi tuli, mies oli hopealla, kun toka tuli mies siirtyi pronssille, nyt kun tuli kolmas niin ei enää mitaleja jaella :-) !
Silti olemme tyytyväisinä yhdessä noiden hirviöiden kanssa...