Oletko ollut sairaslomalla psyykkisistä syistä? Jos, niin
miksi, mikä oli diagnoosisi ja olitko lääkekuurilla?
Kauanko sairaslomasi kesti/pomon ja työtovereiden suhtautuminen?
Kommentit (10)
paniikkihäiriö ja masennus. Olen syönyt ja syön siihen lääkkeitä. Olen ollut lyhyillä ja pitkällä sairaslomalla. Pomo ja työtoverit suhtautuivat erittäin asiallisesti. Tosin en muille sairauslomani syytä kertonut, koska se ei mielestäni muille kuulu.
Sitä ennen useita lyhyempiä sairaslomia. Lähes kaikkia psyykenlääkkeitä olen syönyt ja diagnoosejakin on useampi. Aika ynseä on ollut suuntautuminen. Jossain paikoissa ihan asiallinen.
Eli dg skitsoaffektiivinen häiriö & narsistinen persoonallisuushäiriö. Sairaalassa viikko, saikulla taisin olla 3 vk. Pomolle en muuta kommentoinut kun vein saikkulapun, eikä se ole mitään ikinä kysynyt.Nyt onnekseni itse esimiesasemassa, niin helpottaa tuota mun narsismia. Uudessa työssä en ole kertonut kenellekään sairaudestani. Lääkitys vahva ja pysyvä, päivittäinen.
osaatko olla alaisille "inhimillinen"?
ole ollut ja vaikka elämä on kolhinut, niin tasan yhden kerran olen lähtenyt pois töistä kesken kaiken. Silloin sain suruviestin minulle rakkaan ihmisen poismenosta.
Kyllä mä olen inhimillinen, itse luokittelisin poikkeukselliseksi narsistiksi, koska tiedän olevani sellainen, tunnen käyttäytymistapani ja pyrin hillitsemään voimakkaimpia ajatuksiani omasta minuudesta. Vaikeaa se kyllä on ja lähinnä työskentelyssä alaisten kanssa ongelmia tuottaa kyvyttömyys tuntea sympatiaa tai empatiaa, oma ehdottomuuteni asettamissani toimintatavoissa ja tuloskeskeisyys.
En myöskään luo tietoisesti kaveruussuhteita kehenkään, koska narsistisuuteni ilmenee mielessäni sillä että uskon olevani muiden ihmisten yläpuolella, yliälyllinen ja tavoittamaton. Nämä ovat niitä tunteita, joiden paljastumista joudun varomaan sanomisissani. Uskoisin, että jos en tiedostaisi narsismiani, olisin hirveä ihminen koska käyttäisin kuvittelemaani valtaa mielivaltaisesti.
Töissä pyrin siis olemaan asiallinen, työni on pitkälti töiden organisoimista ja suunnittelua, joten sen pystyy hoitamaan kohtuullisesti vielä "järjellä".
.... vaikka taidatpa olla....
Ja ketjun varsinaiseen kysymykseen: ei, en ole koskaan ollut psyykkisistä syistä sairaslomalla eikä minulla ole koskaan diagnosoitu mitään.
ole ollut ja vaikka elämä on kolhinut, niin tasan yhden kerran olen lähtenyt pois töistä kesken kaiken. Silloin sain suruviestin minulle rakkaan ihmisen poismenosta.
kyllä pomo nyt varmasti tulee katsomaan sua vanhainkotiin.
puoli vuotta. Paria psyykelääkettä kokeiltiin, eivät sopineet sivuvaikutusten takia. Hoitona terapia, mikä jatkuu harvakseltaan edelleen. Nyt olen ollut töissä puoli vuotta. Masennus on helpottanut. Työkaverit (jotka tarkemmin tietävät) ja esimiehet todella ymmärtäväisiä. Vedin itseni piippuun järkyttävällä työmäärällä yhdistettynä pieniin lapsiin ja pariin kuolemantapaukseen ihan lähiperheessä. Nykyisen teen lyhennettyä työaikaa enkä ota ylimääräisiä töitä. Ainakin tämä vuosi loppuun mennään tällä kevennetyllä systeemillä, joulukuussa mietitään pomon kanssa jatkot.
Kaiken kaikkiaan opettavainen kokemus. Kaikkea ei jaksa, kiltintytön roolista voi päästä ulos ja esimiehetkin ovat ihan inhimillisiä.
Eli dg skitsoaffektiivinen häiriö & narsistinen persoonallisuushäiriö. Sairaalassa viikko, saikulla taisin olla 3 vk. Pomolle en muuta kommentoinut kun vein saikkulapun, eikä se ole mitään ikinä kysynyt.Nyt onnekseni itse esimiesasemassa, niin helpottaa tuota mun narsismia.
Uudessa työssä en ole kertonut kenellekään sairaudestani.
Lääkitys vahva ja pysyvä, päivittäinen.