Parisuhdeasiaa...
Meillä tilanne se että mies ei tee mun ja lapsen kanssa oikeestaan mitään.Lapsi on nyt 4 vuotias ja mies ei ole viettänyt meidän kanssa kesälomaa ollenkaan.Ainoa missä on lapsen aikana yhdessä perheenä käyty on risteily.
Mies käy talvisin poikaporukalla laskettelemassa ja kesällä kans aina joku viikon reissu poikaporukalla.Muuta lomaa hän ei pidäkään kun on yksityisyrittäjä.
Mua häiritsee suunnattomasti et mies ei haluu meidän kanssa viettää vähäisiä lomiaan :( Oon yrittäny puhuu ja vaikka mitä mut miehen mielestä se ei ole lomaa jos on yhdessä meidän kanssa.
Onko jollain jotain neuvoja mitä tehdä??
Alkaa jotenki vähitellen riittää tää tilanne..aaargghhh
Kommentit (5)
Mies ei pitänyt koskaan lomaa, oli töissä käytännössä katsoen aina, oli sitten arki tai pyhä. Ikinä ei tehty mitään yhdessä, koskaan ei käyty missään. Lisäksi miehellä oli alkoholiongelma. Lopulta päädyimme eroon ja olen itselleni luvannut, että en enää koskaan ota kumppanikseni yrittäjää.
Mies kyllä väittää haluavansa olla meidän kanssa ja haluavansa puuhata lapsen kanssa, mutta ei jaksa. Jaksaa kuitenkin nikkaroida yms. mikä on itselle mieleistä puuhaa. Joskus ärsyttää todella, kun lapsi haluaisi isänsä kanssa puuhata jotain... :/ Olen yrittänyt saada miestäni myös parisuhdeneuvojalle, mutta "mitä ne vieraat osaa sanoa?" Huoh... Eli neuvoja en osaa antaa, valitettavasti.
maalaisjärjellä ajateltuna, jos mies ei halua lomia viettää perheen kanssa, ei se siitä perheestä välitä. Reissu kavereiden kanssa sillon tällön ok, mutta ei sen pitäs olla tärkeysjärjestyksessä se ensimmäinen.
että teot kertovat enemmän kuin sanat. Ihminen käyttää aikansa siihen, minkä kokee tärkeäksi, ja kuka sitä nyt tahtoisi aikaansa sellaiseen tuhlatakaan, mikä ei itselle ole tärkeää. Tämä pätee myös lomiin, lomallahan ihmiset keskittyvät juuri niihin itselle tärkeisiin asioihin, joihin ei välttämättä arkena riitä tarpeeksi tai ollenkaan aikaa. Jos lomasta ei riitä yhtään aikaa perheelle, kyllä se mielestäni on aika selvä sanoma.
Eri asia on sitten kotiäidit ja -isät, hehän viettävät sen työaikansakin koko ajan perheen kanssa. Silloin on ihan ymmärrettävää, että haluavat lomaa myös perheestä. Mutta ap:n tapauksessahan ei ollut kyse tästä. Mun neuvoni on, mikäli olette naimisissa, erohakemus, jos ette, lukkojen vaihto.
sinä et oikeasti halunnut minua tähän vastaamaan. vastaan kuitenkin, kun tunnen jotenkin pakotettua tarvetta.
minulla oli lähes 17 vuotta tuollainen tilanne elämässäni. eikä se muuttunut, vaikka yritin mitä.
me jopa kokeilimme välillä sitä yhdessä lomailua, aikaa yhdessä, aikaa kaksin, aikaa ystäviemme kanssa, aikaa perheen kesken...
17 vuotta meni, kunnes tulin siihen tulokseen, että mikään ei muutu. aloin miettiä elämäämme muilta osin. tajusin, että se oli myös arjen suhteen samaa; mieheni koki, ettei mikään tuntunut miltään minun ja lasteni kanssa. itse rakastin miestäni edelleen suunnattomasti, mutta päädyin oman mielenterveyteni takia eroon.
meni kokonaista kolme kuukautta ensimmäisestä avioeroa käsittelevästä keskustelusta siihen, että mies ilmoitti ostavavansa talon uuden naisystävänsä kanssa. hän koki kuulemma tarpeelliseksi ilmoittaa asiasta, koska lapsemme kuitenkin asiasta puhuisivat. tämä ei tullut yllätyksenä. teini-ikäinen tyttäremme - joka jäi isänsä luokse asumaan, koska minä muutin pois hänen opiskelupaikkakunnaltaan rahan takia (minulla sitä ei ollut, lähikunta oli edullisempi) - oli kertonut asiasta jo puolitoista kuukautta aikaisemmin. nainen oli asunut heidän kanssaan jo kuukauden kuluttua siitä, kun päätimme erota.
eihän teidän tilanteenne välttämättä ole tämä. toivon, ettei kenenkään ole, mutta tuota... vastasin kuitenkin. :(