Onkohan sinullakin veli-tai siskopuolia, joista et vielä tiedä mitään!
Itselleni selvisi eilen, että minulla onkin kolme puolisisarusta - kaikenlaista yllättävää voi elämässä tulla vastaan! Nämä nuoret aikuiset tuskin tietävät minun olemassaoloani, ainakaa ennen perunkirjoitusta.
Kannattaa joskus käydä tutustumassa maistraatissa vanhempiensa henkilötietoihin, sieltä voi paljastua yllätyksiä!
Kommentit (32)
Missään laissa ei ole määrätty, että aikuisen ihmisen täytyy kaikessa ja aina ottaa aikuiset lapsensa huomioon.
Joitain lapsiaan sitä rakastaa enemmän kuin toisia.
pikkusisko.. isä sama, mutta äitinsä antoi pois kun isämme kuoli juuri ennen syntymää. Saankohan ikinä tietää siskostani :(
biol. isä kuoli jo yli vuosi sitten. Itse olen papereissa hänen nimensä nähnyt elatusvelvollisena. Eli, ei ne perunkirjoitukset mtn välttämättä paljasta, jos ei kukaan viitsi eli halua ilmoittaa. Sisaruspuolia tiedän olevan.
Uskotun miehen yksi tehtävä on varmistaa, että kaikki asianosaiset ovat saaneet tiedon. Elatusvelvollinen ei ole sama kuin isä.
ei ole elatusvelvolliseksi kyllä mitään muutakaan kuin biol. isä merkitty. Silloin toki ei varmaan mtn dna-testejä tehty. Jos isäksi on merkitty joku random tyyppi, niin minähän en tiedä kuka helvetti isäni on. Ulkonäöllisesti voisi hyvin olla se merkittykin. Mitään tietoa perunkirjoituksesta ei joka tapauksessa ole tullut.
on ihan erikseen. Onhan täälläkin ollut juttua, että on vaiettu kätevästi se joku muutama kk minä aikana pitää sen aviottoman osata tehdä vaatimuksia, jos niitä on. Ei minua ihmetytä, että tietoa ei ole tullut.
Ja kyllä ne biologisen isän elatusrahavelvollisuudet ihan tällä äijällä oli.
Maailma on reilut 35 vuotta sitten ollut kovin toisenlainen, au-lapsiin on suhtauduttu kovin eri tavalla kuin nykyisin (=negatiivisemmin). Samoin kuin lapsensa "hylkääviin" isiin/äiteihin (=positiivisemmin/välinpitämättömämmin).
Itse en juurikaan pidä yhteyttä velipuoleeni, pikkusiskoni kyllä. Ajatukseni hänestä eivät ole mitenkään negatiiviset, välinpitämättömät voisi olla oikea sana. En osaa ajatella velipuoltani sisaruksenani, koska en ole hänen kanssaan asunut enkä muutenkaan tunne. Eli siis tunneside on minusta tärkeämpi ainakin tässä minun/ meidän tapauksessamme kuin veriside. Jollakin toisella asia on toisin.
Velipuoleni tulee aikanaan saamaan osuutensa isämme omaisuudesta, mutta toivottavasti siihen tilanteeseen menee vielä kauan.
Ennen kuin joku alkaa haukkumaan kylmäksi (jota kyllä voin tässä asiassa olla), mieheni on samassa tilanteessa kuin velipuoleni, eli on isänsä hylkäämä. Ei ole koskaan tavannut isäänsä. JOten siellä saattaa olla veli/siskopuolia ja lapsille serkkuja, joista emme tiedä.
Nämä asiat eivät ole millään muotoa yksinkertaisia ja paljon yleisempiä, kuin kuvitellaan.
joka sai n. 55-vuotiaana tietää maistraatin kautta äitinsä kuoltua, että hänellä on velipuoli.
Poika oli syntynyt äidille ja äiti oli antanut epävirallisesti pojan toiselle puolelle Suomea vauvana tuttavansa tuttavalle hoidettavaksi.
Sitten äiti avioitui uuden miehen kanssa ja heille syntyi 3 lasta.Äiti ei ikinä kertonut esikoisestaan, mutta hän vieraili säännöllisesti "kyläilemässä tuttavallaan", eli oikeesti kävi tapaamassa lastaan...
Perheen isä kuoli tietämättä koskaan lapsesta, lapset tosiaan saivat lukea paperista sisaruksestaan. Tuttuni hyväksyi veljensä, kaksi muuta sisarusta ei.
mutta en usko, että isäni siitä tietäisi jos olisi.
Olen syntynyt molempien tahollaan naimisissaolleiden vanhempieni syrjähypystä, eikä äitini ole aikaisemmin suostunut kertomaan isääni. Olen siis ulkonäöstä yms aina tiennyt olevani jonkun toisen lapsi. Ns. kasvatti-isäni ei tiedä asiaa vieläkään. Biologinen isäni ei suotunut tunnustamaan minua synnyttyäni, mutta nyt otettuani yhteyttä, on kovin kiinnostunut. Ei kuitenkaan suostu maksamaan geenitestejä (maksoin ne ja asia varmistui) eikä isyydentunnustusta, joka sekin nelinumeroinen luku jää mun maksettavaksei. Tosi rankkaa on ollut!Nämä sisarukseni ovat onneksi ihania, positiivisia ja pidämme yhteyttä, mutta biol. isäni vaimo ei suostu edes tapaamaan minua. Olen huono, paha ja kamala muistutus hänen miehensä paheista, joita on varmaan riittänyt...
Isäni kuoli jo aikoja sitten ja mitään sellaista ei tullut vastaan. Tai isäni käytöksellä lapsia olisi voinutkin olla, mutta jos oli niin ei varmaan lapset itsekään tiedä oikeaa isäänsä.
Sitä vastoin äidin puolelta minulla on siskopuoli, josta kyllä olen aina tiennyt.
pidämme yhteyttä. Isäämme emme pidä yhteyttä. Voi hyvinkin olla, että sisarpuolia on enemmänkin, mutta se selviää sitten joskus, jos on selvitäkseen.