Millainen prosessi adoptio on?

mutta minustakaan se erityislapsi ei ole hyvä termi, koska adoptiolapsen kohdalla on muutenkin jo valtavasti ennakkoluuloja ja jos häntä sitten vielä erikseen väitetään erityislapseksi, häntä pidetään adhd:sta kärsivänä FAS-lapsena, jolla on päälle dysleksia ja oppimisvaikeuksia.



VAIKKA kuinka tarkoitettaisiin "vain" sitä hylkäämistraumaa.



Sehän ei sillä lailla näy mitenkään päivähoito- tai kouluelämässä päivittäin, vaan on lähinnä asia, joka saattaa pulpahdella esiin ja joka olisi syytä ottaa huomioon esimerkiksi sillä tavoin, että adoptiolapselle ei tulisi ryhmävaihdoksia, kouluvaihdoksia ja muita muutoksia liikaa.

tekemisissä olevat ymmärtävät, että adoptioon liittyy asioita, joiden käsittelyyn lapsi tarvitsee erityistä tukea!

tietäisitpä tietämyksen tason!

niitten lasten traumat jotka ovat vahinkolapsia? ehkäisy pettänyt? lapsi jota vaikka siihen akateemiseen hyvin toimeentulevaan perheeseen emmin ja artun sisarukseksi ei enää haluttu?

lapsi jota kukaan ei oikeasti halunnut?



adoptiolapsi on AINA äärimmäisen toivottu ja haluttu, kukaan ei adoptoi vahingossa.



ehkä tämä hieman kompensoi adoptiolapsen "hylkäämisen traumaa"

traumatisoitua. Ja monet traumatisoituvat ja oireilevat psyykkisesti - kyllähän huonovointisuutta Suomesta löytyy!



Silti adoptiolapsen ja biolapsen kehityksen haasteissa on eroja. Adoptoidulla lapsella on jo lähtökohtaisesti yksi merkittävä trauma takanaan, joka vaikuttaa kiintymyssuhteen tyyliin - siihen. pystyykö lapsi luomaan läheisen ja luottavaisen suhteen vanhempiinsa ja ylipäätään miten hän asennoituu muihin ihmisiin ja elämään.



Se että adoptiolapsi on haluttu, ei vähennä hylkäämisen traumaa, mutta se muuten kannattelee ja tukee adoptoitua. Onneksi suurin osa adoptoiduista pääsee pariskunnalle, joka kykenevät itsekin kiinnittymään ja läheisyyteen ja ymmärtävät lapsen tunnetarpeita.

mutta kaikkia lapsia ei voi rakastaa eheiksi, vaikka haluaisi.



Minusta tilanne on sinällään nurinkurinen, että adoptiolapsia koulutetaan kovasti ja uupumatta, mutta samaan aikaan lapsiperheiden palveluja heikennetään.



Neuvolassa minä jouduin jo tappelemaan kovasti, että sain edes osan palvelunantajan suosittelemista maahantulotarkastuksista tehtyä. Neuvolalääkäri ei tiennyt, mitä eroa on adoptiolapsella ja maahanmuuttajalapsella.



Päivähoidossa esikoistani oltiin tunkemassa jo valmiiksi laittoman suureen ryhmään ja päiväkotiin, jossa kaikki hoitajat olivat muutaman kuukauden sijaissopimuksilla. Kun jurputin tästä, minulle tokaistiin vain, että "lapset ovat sopeutuvaisia". Adoptiolapsi vain ei kestä muutoksia samalla tavoin kuin muut, varsinkaan vaihtuvia hoitajia.



Lähikoulumme on homeessa ja koulutaival täällä tarkoittaisi jatkuvia muutoksia, uusia ryhmiä ja luokkia. Ei paljon auta selittää, että se ei ole kenellekään hyvä, mutta kaikkein vähiten adoptiolapselle, jolle jokainen luokkavaihdos on paitsi muutos, aina uusi riski joutua kiusatuksi uudessa ryhmässä.



Terveyskeskuspalvelumme eivät toimi lainkaan, omalääkärimme kieltäytyy edes hoitamasta lapsipotilaita.



Kaikkiin terapioihin (onneksi emme ole tarvinneet muuta kuin puhe-sellaista) on ainakin vuoden jono. Puheterapeutti vaihtuu kahden kuukauden välein...



Joten sen sijaan, että adoptiovanhemmat koulutetaan puhki ja neuvoloille yms. laaditaan oppaita, pitäisi lähteä ylempää! Siitä että ylipäätään on lapsiperheille palveluja ja niissä tietty perustaso. Niillä selviäisi valtaosa adoptiolapsista jo vallan mainiosti.

prosessiin voi päästä jo aiemmin.



Kv. adoptiossa on ensin adoptioneuvonta, johon on monin paikoin jonoa, pahimmillaan kaksi vuottakin, sitten on se adoptioneuvonta, noin vuosi, jonka jälkeen hyväksytyt parit voivat hakea lupaa, luvansaanti kestää parista kuukaudesta puoleen vuoteen, jos ja kun saa luvan, pitää päättää kohdemaa. Jos ei ole kiintiötä tai kiintiöön mahtuu, paperinsa saa lähtemään. Ja se odotusaika riippuu sitten maasta ja tuurista, pahimmillaan voi mennä neljäkin vuotta. Lapsiesityksen tultua pääsee hakemaan lasta, maasta riippuen odotusaika tälle kuukaudesta vuoteen. Lapsen tultua on seurantakäyntejä ja seurantaraportteja, maasta riippuen määrä ja laatu.

http://adoptiomatka.blogspot.com/

Se on kuvaus nyt tapahtuneesta Kiina-adoptiosta. Kiinassa odotusajat tulevat pitenemään ja lapset ovat todennäköisesti tuota vanhempia ja/tai erityistarpeisia.



Ja muihin maihin nuo marssijärjestykset eivät sitten tuollaisinaan päde.



3