Elämänmuutoksesta vauvan synnyttyä

kyl se arki iskee sille kasvoja vasten:D kovin on ruusuiset kuvitelmat:DDD

auttamassa vauvanhoidossa?

Olen itse saanut aika iäkkäänä lapset ja täytyy kyllä sanoa, että esikoisen kohdalla se itsenäisyydestä ja vapaasta menemisestä luopuminen otti koville ja jopa ahdisti. Ystävälläsi on joko hyvät turvaverkot tai sitten ei todellakaan ihan tajua miten paljon pieni vauva sitoo. Mutta kyllä se siitä valkenee...

Kyllä nuoremmatkin ekaa kertaa vanhemmiksi tulevat luulevat helposti, että vauva-aika on melkoista lomailua ja ehtii puuhailla mitä tykkää. Jos ovat joustavia, niin kyllä se arki vähän joustaa ja pystyvät kuitenkin harrastamaan vanhojakin juttuja, tosin ei ihan siinä laajudessa mitä varmaan nyt ajattelevat.

Toisaalta, jos ystäväsi todella saa apua lasten hoitoon ja jos vielä sattuu tulemaan helppo, hyvin nukkuva vauva, niin kai se ihan parhaimmillaan voi tuotakin olla. Oma (niinkuin niin monen muunkin) kokemukseni ei ollut ihan auvoinen. Tosin nukkua sain aamulla pitkään. Kun lapsi ensin oli joka ikinen yö huutanut klo 02-05 kuin palosireeni...

muutosta. He ovat niin pitkään eläneet "itsekkäästi" omien tarpeiden pohjalta. Mutta ihan varmasti arjen raadollisuus esille tulee, tosin on vauvoja jotka ovat ns helppoja. Tuttavani reissaa vauvan kanssa ja vauva on samalla sopeutunut sellaiseen epäsäännölliseen elämään.

Tuollaisessa kuvitelmassa on vaarana se, että äiti masentuu pahanpäiväisesti jo/kun huomaa ettei se elämn olekaan enää sitä mitä haluaa.



Uskon että jokainen äiti sen kokemuksen myötä sitten tajuaa, toisen paremmin ja toiset huonommin. Mutta onhan noissa jo aika epärealistisia ajatuksia, luulen että iso sokki tulee vauvan tulo olemaan.

silloinhan voi vaikka pelata golfia ja maata rannalla. Eihän sen vauvan kanssa tarvi vissiin neljän seinän sisälle jäädä?

Tai sitten aikovat hankkia vauvalle hoitajan ja jatkaa elämistään entiseen malliin.

elämän tarvitsee muuttua kokonaan kun saa lapsen, mutta joustavuutta on pakko opetella. Lapsi tulee AINA ensin. Esim. voi olla että joku päivä oikeasti on aikaa olla 3h rannalla kun lapsi vetää sikeitä tai muuten viihtyy tai sit voi olla, että lapsi ei viihdy eikä nuku ja koko päivä on ollut ihan sekasortoa. Et haaveita ja suunnitelmia voi ja on hyväkin olla, mut sit niitä on oltava kans valmis muuttamaan.



Itsellä on vuoden ikäinen lapsi. Tapaan yhä kavereitani ja urheilen - molemmat olivat tärkeitä asioita ennen lasta. Teen vain molempia vähemmän kuin aiemmin ja lapsen ehdoilla. Esim. en jätä lasta joka päivä mennäkseni urheilemaan yksin vaan teemme yhdessä vaunulenkkejä.

Ei sinun ainakaan kannata alkaa maalailla kauhukuvia vauvaperheen arjesta - kyllä sen itsekin sitten huomaa mitä voi tehdä ja mikä ei nyt vaan onnistu. Kivahan se on, jos toisella nyt on ruusuiset kuvitelmat - ei ystävän tehtävä ole aina ampua niitä alas vaan mölyt voi pitää mahassaan. Ja sitten jos arjen työläys yllättää ystäväsi, voit toimia olkapäänä.

Ystäväni on noin 40-vuotias ja heille on juuri syntymässä ensimmäinen lapsi. Heidän elämäntyylinsä on boheemi ja matkustelevat paljon. Jotenkin tuntuu että hän ei käsitä miten paljon muutosta vauva tuo tullessan kun kuuntelee hänen kevät/kesäsuunnitelmiaan. Jutteli tuossa juuri eilen että hän aikoo vauvan synnyttyä nukkua pitkään aamuisin, käydä kesällä päivittäin golfaamassa (4-5h menee kiertää kenttä) ja loikoilla uimarannalla.. Siis tuntuu kuin hän olisi jäämässä lomalle eikä vauvaa hoitamaan. Tuntuu todella että hän ei ole ymmärtänyt että kun lapsi syntyy niin silloin eletään vauvan ehdoilla.

niin eiköhän se elämä silti aikalailla muutu. Aluksi voikin tehdä paljon kaikkea jos jaksaa ja jos vauva on helppo eli nukkuu paljon. Viimeistään vuoden ikää lähestyttäessä tilanne muuttuu, kun vauva ei nuku niin paljon päivällä, liikkuu jo itsekin, eikä vaan suostu kannettavaksi tai vaunuissa istumaan.



Kuten joku aikaisempi sanoi, siperia opettaa. Anna ystäväsi haaveilla, voit sitten nauraa partaasi kun suunnitelmat ei ihan toteudukaan :).

Jos on kesävauva ja esikoinen, niin mikäs sen parempaa kuin maata rannalla vauvan kanssa. Samoin Golf onnistuu varmasti ihan hyvin vauvan kanssa, jos on noin perustyytyväinen lapsi.



Kesällä esikoisen kanssa on ihan unelmaa, koska tosiaan voi maata kaiken päivät piknikillä puistossa tai rannalla. Valitsee vain sellaisen kohdan, että lapsen saa varjoon.



Lapsi kuitenkin nukkuu niin paljon parina ekana kuukautena.



Tietysti sitten voi käydä niin, että sattuu koliikki tai muuten vaikean temperamentin vauva, mutta turha sitä pirua on etukäteen seinille maalata.

Jos on kesävauva ja esikoinen, niin mikäs sen parempaa kuin maata rannalla vauvan kanssa. Samoin Golf onnistuu varmasti ihan hyvin vauvan kanssa, jos on noin perustyytyväinen lapsi. Kesällä esikoisen kanssa on ihan unelmaa, koska tosiaan voi maata kaiken päivät piknikillä puistossa tai rannalla. Valitsee vain sellaisen kohdan, että lapsen saa varjoon. Lapsi kuitenkin nukkuu niin paljon parina ekana kuukautena. Tietysti sitten voi käydä niin, että sattuu koliikki tai muuten vaikean temperamentin vauva, mutta turha sitä pirua on etukäteen seinille maalata.

Silloin on ainakin ihan turhaa kuvitella mitään neljän tunnin golffausreissuja tai tuntikausien rannoilla makaamisia.

Mutta eikös tää ap:n ystävä nyt unelmoinutkin ensi kesän suunnitelmista. Jos vauva on nyt vasta syntymässä, niin eihän se nyt uimarantasesongin aikaan ole kuin muutaman kuukauden ikäinen.



Mun mielestä on outoa, että muut ulkopuoliset haluavat lytätä toisen suunnitelmat, jotka ovat ainakin mun mielestä ihan realistisia. Totuus kuitenkin on, että perustyytyväisen vauvan kanssa on kesällä tosi helppo ulkoilla paljon, imettää voi puun varjossa viltillä ja onnistuu se vaipanvaihtokin ulkona.



Jos sitten käykin niin, että lapsi on kovin sairasteleva tai itselle tulee jokin pesiytymisvietti olohuoneen sohvalle, niin suunnitelmat tietenkin muuttuvat.



Minusta on tosiaan outoa, että sivusta olijat haluavat musertaa aivan järkevät suunnitelmat. Totuus kuitenkin on, että yhden perustyytyväisen vauvan kanssa varsinkin kesäaikaan on todella helppoa. Sen kun makaa rannalla ja syö mansikoita ja imettää tunnin välein. Toinen kuitenkin saattaa helposti nukkua 20 h vuorokaudessa.



Mun omani on syntyneet syksyllä ja talvella, tosin esikoinen oli puolivuotias kesällä ja kyllä me tosi paljon oltiin puistoissa piknikillä sun muuta.

Vauva muuttaa AINA elämää. Näitä "me aiotaan jatkaa elämäämme ihan samalla tavalla kuin ennenkin, ei vauvan tulo sitä muuta"-tapauksia on nähty niin yksityiselämässä kuin mediassakin. Kummasti nämä samat tapaukset ovat parin kuukauden päästä huutamassa kovasti yhteiskuntaa, poliisia ja palokuntaa apuun vanhemmuutta tukemaan. Monille on ihan oikeasti suuri järkytys se, ettei vauvan kanssa enää pääsekään menemään ihan samalla tavalla kuin ennen. Olen minä nähnyt erinäisten kauppakeskusten kahviloissa ja vaatekaupoissa äitejä, jotka kiukusta punoittaen sähisevät toisilleen että "se [parikuukautinen vauva] alkaa IHAN TAHALLAAN huutamaan aina just silloin, kun pitäisi sovittaa vaatteita/nauttia kahvista" tms.

Ei pidä lytätä, mutta voi itsekseen miettiä, että kyllä nuokin ruusunpunaiset kuvitelmat vielä vähän haalistuvat.

Totuus kuitenkin on, että perustyytyväisen vauvan kanssa on kesällä tosi helppo ulkoilla paljon, imettää voi puun varjossa viltillä ja onnistuu se vaipanvaihtokin ulkona.

Minusta on tosiaan outoa, että sivusta olijat haluavat musertaa aivan järkevät suunnitelmat. Totuus kuitenkin on, että yhden perustyytyväisen vauvan kanssa varsinkin kesäaikaan on todella helppoa. Sen kun makaa rannalla ja syö mansikoita ja imettää tunnin välein. Toinen kuitenkin saattaa helposti nukkua 20 h vuorokaudessa.

Mun omani on syntyneet syksyllä ja talvella, tosin esikoinen oli puolivuotias kesällä ja kyllä me tosi paljon oltiin puistoissa piknikillä sun muuta.

Ja kaikkien kanssa vauva nukkuu paljon ja pitkään!



Mitä vikaa on rannalla loikoilussa? Vauvaa voi hoitaa myös rannalla!



Meillä ainakin ollaan kesällä paljon rannalla.

lenkkeilystä ja ties mistä vaikean raskauden jälkeen. Oli henkisesti tärkeää ajatella, että kohta pääsee liikkumaan hyvin. Ei mennytkään ihan kaikki putkeen ja tuli vielä vähän hankalampi vauva, jonka kanssa ei todellakaan pahemmin lepäilty rannalla tai missään ja sairaala tuli valitettavan tutuksi.



Onneksi en kuitenkaan tuota tiennyt etukäteen, olisin ollut ihan toivoton. Kun tilanne sitten tuli eteen, ei se lenkkeily ja muu enää tuntunutkaan erityisen tärkeältä ja kiinnostavalta ja hyvin tilanteen muuttumiseen sopeutui.

anna heidän suunnitella mitä haluavat. Pikku hiljaa kuukausi kuukaudelta huomaavat, että vauva muuttaa maailmaa.



Mieheni sai ensimmäisen lapsensa kanssani 40+. On ollut pirun vaikeaa saada hänet ymmärtämään, että itsekeskeisyyden aika on ohi. Siperia opettaa...

Sitten itse näkee, millaista arki on.

jos on painanut kovatahtista työtä vuosikaudet, niin jos saa suht helppohoitoisen vauvan, niin onhan se ihanaa ja helppoa elämää JOS osaa itsekin ottaa rennosti ja on joustava. Vauva liinaan ja golfaamaan! Itse muistelen esikoisen vauva-aikaa aikuiselämäni rentouttavimpana aikana, ei tarvinnut huhkia töitä eikä tullut juhlittua liikaa. Myöhemmin sitten tuli rankempaa, kun vauva kasvoi ja perheenlisäystä tuli enemmänkin.

että kaikkea pystyi tekemään. Jopa miehen kanssa yhdessä. Matkustaminenhan on kaikista helpointa kun on äitiyslomalla. ei tarvitse lomaa töistä ja lapsella on eväät koko ajan mukana. Ei kaikilla se elämä muutu niin radikaalisti. Nyt kun lapsi on kohta kolme vuotta, niin edelleen voimme tehdä kaikkia noita asioita. Jotkut pystyvät edelleen elämään vaikka saavatkin lapsia, jotkut sitten taas pysäyttävät elämän ja elävät vaan lapsilleen.