Lue keskustelun säännöt.
HS/Anna Karismon kolumni "Lapset, nouskaa kapinaan" - onko käsitelty?
13.04.2010 |
ääh... viestejä on niin kamalasti, en mitenkään pysty käymään koko päivää läpi...Luin kolumnin aamulla ja lähdin työreissuun. Onkohan tämä jo puitu täällä?
Tämä vaan kolahti, kun olen itse niiiiin samaa mieltä. Ja koen olevani huolehtiva ja tarkka äiti. Jotenkin vaan nykymeno on mennyt ihan vähän överiksii. Ei, en kannata 2-vuotiaiden itsenäistä ulkoilua ja paljon itseni vuonna 1980 kokemasta 10 vee elämästä on ollut eittämättä vähän vaarallista ja ymmärän, että nykyään kaikenmaailman hörhöjä on liikkeellä enemmän kuin ennen. Silti tässä oli mielestäni todella paljon totta :) Ainakin kun tämän palstan linjaa uskoo.
VÄLIHUOMIO
Lapset, nouskaa kapinaan
Anna Karismo anna.karismo@hs.fi Kirjoittaja on HS:n uutistoimituksen uutispäällikkö.
Parivuotias tyttö seistä tököttää paksussa toppahaalarissa rattaidensa vieressä leikkikentällä. Kypärämyssyn päälle on vedetty villapipo, huivi on tiukasti kaulassa, kädet sojottavat suorina sivuille. Pieni kroppa on sullottu niin moneen vaatekertaan, että lapsi näyttää punaiselta ilmapallolta.
Kun hän ottaa askeleen, äiti liikahtaa perässä. Kovin montaa askelta lapsi ei tosin ota – kukapa mokoman varustuksen kanssa jaksaisi liikkua keväisenä päivänä.
Nykyajan aikuiset estävät lapsia elämästä ja oppimasta. Heitä kasvatetaan kielloilla ja hyysäämisellä.
Ei saa heittää lumipalloja eikä liu'uttaa sormea kynttilänliekin läpi, ei saa kiivetä puuhun eikä hyppiä jyrkän lumikasan päältä, ei saa painia, ei saa mennä vieraiden koirien lähelle eikä todellakaan puhua vieraille aikuisille, ei saa mennä ulos yli 15 asteen pakkaseen, ei saa, ei saa, ei saa . . .
Kaikki on niin vaarallista.
Eivätpä tiedä nykyajan vaikkapa kymmenvuotiaat lapset, mitä heidän omat vanhempansa kymmenvuotiaina puuhasivat.
Saatettiin viettää tuntikausia metsässä taskulamppujen kanssa, pyöräiltiin kilometrien päähän kodista ja palattiin vasta illaksi kotiin, kelluttiin styroksinpaloilla ojissa. Kilpailtiin, kuka kiipeää korkeimmalle pihapihlajassa, eikä aikuisia näkynyt mailla halmeilla.
Tapahtui varmasti vahinkoja, mutta niistä opittiin. Oivallettiin itse turvallinen asennoituminen elämään.
Nykyvanhemmat puuttuvat liikaa, totesi myös kasiluokkalainen Oskari Huisman lauantaina HS:n nuorten palstalla. Harrastuksiinkin vanhemmat jäävät antamaan neuvoja lapsilleen ja huutelevat ohjeita, Huisman valitti. Vaikka paikalla olisi ohjaajia.
Kun lapset pakotetaan elämään aikuisten hyysäävien ohjeiden mukaan, he eivät opi kantamaan itse vastuuta.
"Ei enää muuta kuulekaan kuin Älä älä älä älä älä älä älä älä läl läl läl läl lä", laulaa Ufo Mustonen osuvasti kappaleessaan Lastenhuoneen kapina.
Veikkaan, että se pieni toppahaalarinen tyttö leikkikentällä pääsee kokeilemaan omia rajojaan vasta kotoa muuttaessaan.
Ufo Mustosen sanoin: lapset, nouskaa kapinaan.
Kommentit (12)
että ehkä sitä 2-vuotiasta jaksetaan vielä suojella ja varjella ihan liikaa. Mutta väittäisin, että 10-vuotiaat elävät jo ihan omaa elämäänsä. Iltapäivät koulun jälkeen ovat pitkiä ja siinä ehtii jo tehdä kakikenlaista kun vanhemmat ovat töissä. Se missä suomalaiset vanhemmat laiminlyövät pahasti lapsiaan, on sosiaaliset taidot ja empatiaan kasvattaminen. Henkisesti ollaan kaukana lapsista, mikä on tosi surullista. Meillä huolehtimisella ajatellaan vain fyysistä huolehtimista, valitettavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja se herättää ympäristössä kummeksuntaa.
annan lasteni !- ja 3-v) tutkia maailmaa mielelläni juuri siinä tahdissa kuin he haluavat sitä itse tutkia ja varmistelen vain siinä lähellä ettei kukaan vahingoitu.
kiellän lapsiani kuitenkin silloin, jos he ovat vaaraksi itselleen tai ympäristölleen. pelkkä lumikökköjen tai hiekan heittely (ei-ketään-kohti)ei sitä ole!
monesti näkee näitä vanhempia joiden elämäntehtävänä on kaapata lapsi juuri ennenkuin hän ehtii kupsahtaa pyllylleen maahan.
että ehkä sitä 2-vuotiasta jaksetaan vielä suojella ja varjella ihan liikaa. Mutta väittäisin, että 10-vuotiaat elävät jo ihan omaa elämäänsä. Iltapäivät koulun jälkeen ovat pitkiä ja siinä ehtii jo tehdä kakikenlaista kun vanhemmat ovat töissä. Se missä suomalaiset vanhemmat laiminlyövät pahasti lapsiaan, on sosiaaliset taidot ja empatiaan kasvattaminen. Henkisesti ollaan kaukana lapsista, mikä on tosi surullista. Meillä huolehtimisella ajatellaan vain fyysistä huolehtimista, valitettavasti.
Meillä on vasta 7- ja 9- vuotiaat koululaiset. Silti huomaan heidän kanssaan sellaisen itsenäistymisen rajapyykin, joka tulee hyvin yllättäen. Alkuvuodesta syntynyt 2. luokkalaisemme oli jo ekalla todella innokas olemaan kotona itsekseen ja inhosi iltapäiväkerhoa jo heti alkuunsa.
Viime syksynä koulu aloittanut kuopus taas ei mistään hinnasta halunnut olla yksin kotona. Niinpä järjestimme aamuhoidon esim. klo 11 aamuina vanhaan eskariin ja iltapäiväkerhon luonnollisesti. Yhtäkkiä nyt helmikuussa ekaluokkalainen halusi olla aamut itsekseen ja yhä useammin kysyi saako tulla kotiin iltapäiväkerhon sijasta.
Iltapäiväkerho on meillä erinomaisesti järjestetty eikä ryhmä ole mikään kauhean iso eikä meteli sietämätön, ulkoilevat myös paljon heti läksyjen jälkeen. JOtenkin vaan se itsekseen oleminen kolahti. Myös naapuruston lapsilla on ollut aika samanlainen kehityspolku.
Tosi tarkasti lapset soittavat ja raportoivat tekemisisään ja kysyvät myös luvan ottaa vieraita tai mennä jonnekin kylään.
En koe, että meidän naapuruston lapset olisivat henkisesti kovin yksin, vaikka olemmekin normaali työssäkäyvien vanhempien porukka. Itse teen nyt päivää 9-15 ja olen kotona n. klo 15.30. Pikemminkin kommentit ovat linjaa. äääääh, joko sä tulit.
Summa, summarum: Meillä tietyn asteiselle itsenäistymiselle on tullut "se" hetki, ihan yhtäkkiä ja nopeasti, lapsen omasta halusta ja olemme sen iän mukaisesti myös hyväksyneet.
Olen kirjoittajan kanssa täysin samoilla linjoilla.
itsenäistyminen tulee tosiaan yllättäen, kuten tuossa joku kirjoitti koululaisistaan. Munkin 9- ja 11-vuotiaat on iltapäivisin yksin tai kavereiden kanssa, yleensä niiden kavereiden kanssa. Toivon, että olen ehtinyt olla lasteni kanssa "tarpeeksi", huolehtia heistä niin hyvin, että uskaltavat ja osaavat lentää omilla siivillään, nyt jo pientä räpiköintiä, jossain siellä 18-vuotiaana sitten mielellään jo kunnolla. Kotipesään saa toki tulla kysymään neuvoja sittenkin:)
Yläkoulu on paikka, jossa näkee, onko lapsen kanssa oikeasti oltu. Ei lasta tarvitse suojella liikaa, mutta ei saisi liikaakaan antaa mennä liian aikaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä suurin osa vanhemmista on ihan järkeviä ihmisiä. Mutta on ilmeisen suuri nautinto huomata jonkun tekevän jotain huonommin kuin itse, voi sitten kolumnissa haukkua. Minä en tiedä kuin ehkä ydhen ylisuojelijan ja hänkin itse tiedostaa tämän "ongelman".
Monessa perheessä "iltatähti"-kuopus on perheen lellivauva ja paskat muista lapsista, ainakaan niistä teineistä kun ne ovat nykyään niin vaikeita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tunne ketään tällaisia ihmisiä kuin kolumnissa, sen sijaan vähänkin isommat lapset tunnutaan jätettävän ominensa heti kun jotenkuten pärjäävät
ja heidätkin aika vaativan taitolajin paristajoissa elämä on väistämättä rajoitetumpaa.
Mutta omien ja naapuruston 1.- 5. luokkalaisten osalta voisin sanoa,että kolumnin juttuja esiintyy varsinkin niiden iltatähtien osalta, mutta onneksi täällä sadantuhannen asukkaan kaupungin lähiössä vielä "koko kylä kasvattaa" ja itsekin komennan omakotitalokadullamme liikaa kaasuttavien mopopoikien perään ja uhkailen jopa ilmoituksella kouluun jos ei 30 km/h nopeusrajoitus ala toteutua toukokuuhun mennessä.
Olen kyllä kasvanut lapsuuteni Helsingin Pitäjänmäessä, jossa oli sekä pultsareita, itsensä paljastajia, mätäjoki varsinkin keväänä varsin vuolaana ja junarata sekä vilkas liikenne. En muista vaaratilanteita vaikka lapsuutemme oli kolumnin mukaisesti nykymenoon aika vapaa seikkailuille - stryroxlautat muistan elävästi :) Vettä oli 30 cm. Mutta siihenhän alakoululainen hukkuu helposti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ajat ovat erilaiset kuin 70-luvlla
itsekin olin silloin vapaan kasvatuksen hedelmä...
tänä päivänä 2000-luvulla syötän naapurin avainkaulalapsia- ei naurata
tulisi lastensuojeluviranomaiset äkkiä oven taakse !
jossain Metro-lehdessä, siinä siteerattiin juuri tuota Ufo Mustosen lastenlaulua. Tottahan se on. Itse olen enemmän sillä kannalla, että lasten pitää saada antaa olla omissa oloissaan ja tutkia maailmaa ilman että aikuinen on koko ajan hengittämssä niskaan. Tietysti iän ja lapsen yleisen käytöksen mukaan soveltaen...