Eroko järkevin vaihtoehto kun mies ei näe käytöksessään mitään väärää eikä suostu
parisuhdeterapiaan?
Kyselin täällä jo aiemmin mitä tehdä kun mies on lasten jälkeen alkanut rajottaa menemisiäni. Minun pitäisi olla vaan kotona enkä saisi tavata ystäviäni, hyvä jos kaupassa saan miehen mielestä käydä. Käytännössä minulla ei mieheni mielestä saa olla omaa elämää, ystäviä jne. Olen täydellisen kyllästynyt tähän ja voin jo henkisesti huonosti, koska olen periaatteessa "vanki" omassa kodissani.
Olen uhmannut noita miehen sääntöjä ja tavannut ystäviä ym, mutta sen jälkeen on ollut aina kauheat kuulustelut missä olin, kenen kanssa, oliko siellä miehiä jne. Ja kysellessään mies vaikuttaa todella uhkaavalta, jos vastaukseni ei häntä miellytä.
Olen keskustellut tästä miehen kanssa useampaan kertaan, mutta hän ei näe toiminnassaan mitään väärää ja kun ei mielestään tee mitään väärin niin ei myöskään suostu lähtemään parisuhdeterapiaan. Olen miehelleni sanonut, että jos tilanne ei muutu niin minä haen eroa. En enää kauaa jaksa tätä, ainakaan henkisesti, olen nyt jo ihan lopussa.
Meillä on pienet (1v 9kk ja 5kk) lapset, mutta vain heidän takiaan en halua jatkaa tätä liittoa. Kaipaan sitä miestä, joka mieheni oli ennen lapsia, mutta se näyttää kadonneen jonnekin kuin tuhka tuuleen.
Kommentit (17)
niin eroa ihmeessä! Mies kuulostaa aivan sairaalta. Lisäisin vielä sen, että luulisin että mitä pikemmin eroat, sitä todennäköisemmin saat lasten lähihuoltajuuden (mitä pienemmät lapset ja mitä riippuvaisemmat äidistä).
en siis missään nimessä kannata lasten erottamista isästään yleisesti enkä tässäkään tapauksessa, mutta tuollainen uhkailu on sairasta ja tällä hetkellä sillä ei ole mitään pohjaa koska isä ei voi saada 5 kk vauvaa lähihuoltajuuteensa, eikä vauvaa ja taaperoa varmaankaan haluta erottaa. Jos taas odotat, että tilanne muuttuu, niin lapset kasvavat ja isällä alkaa olla yhtäläiset mahdollisuudet lähihuoltajuuteen = sinun on vaikeampi erota.
Tuossa tapauksessa ero on ainoa oikea vaihtoehto! Älä missään nimessä jää enää suhteeseen, kohta et enää pysty lähtemään kun mies alistanut sinut täysin.
Miehesi käytös viittaa siihen, että hän on narsisti ja kuten muutkin on sanoneet, että väkivalta saattaa hyvinkin jossain vaiheessa tulla kuvioihin.
eikä ylkopuolinen apu kelpaa... Ei kai siinä ole paljon vaihtoehtoja: jäät tai lähdet. Ja jääminen kuulostaa todella huonolta vaihtoehdolta, tuskin tilanne tuosta paranee ja jos pessimistisesti arvioi, niin vuoden sisällä alkaa nyrkki heilua.
Lähtisin ja nopeasti.
..tämän luettuani ensimmäinen ajatukseni oli, että miehelläsi olisi toinen nainen?Ja syyttää sinua siitä mitä itse tekee.Kantaa syyllisyyttä ja pelkää sinun tekevän saman mitä itse tekee/on tehnyt.
Jos miehesi ei tule järkiinsä, eikä terapiaan suostu, lähde sinä liitosta (vaikka asumuseroon aluksi).
vai siitä, että mies ei pärjää lasten kanssa kotona ja kokee siksi poissaolosi raskaaksi.
Jos kyse on ensimmäisestä niin ota ero, vaihda paikkakuntaa ja hae lähestymiskieltoa sekä muuta osoitetietosi ja puhelinnumerosi tuntemattomiksi. Jos mies ei kerran lähde hoitoon niin tilanne tuosta vain pahenee ja mitä pitemmälle tuo jatkuu, sitä vaikeampi sun on päästä karkuun enää.
Jos kyse on ensimmäisestä niin opeta sitä kädestä pitäen hoitamaan lapsiaan, ja kehu sitten, jotta se kokisi pärjäävänsä.
kantsii erota.meinaan ite eli avioliitos 12vuotta.mies väitti minun pettäneen häntä.jopa naapurin ukon kans muka olin ollu,vaikken koskaan ollu edes sen ukon kaa puhunu:0
ja kaikkee paskaa oli tuo avioliitto.mies käytti omat tulonsa mihin huvitti,minä elin lasten kaa pienil rahoillani...
välil meillä ei ollu ees ruokaa.se oli minun vika sekin...
liitto kaatu sit kuitenki siihen ett ukko kävi vierais... että se siitä mustasukkaisuudesta.
Onko miehelle aihetta tuohon?
Kävitkö ennen lapsia siis tapaamassa kavereita jne ja miehesi ei ollut mukana?
Tuliko silloin sanomista?
Eroaisin ellei mies tule järkiinsä...
Mutta mies rajottaa menemisiäni, on väittänyt minun yrittäneen iskeä yhtä miestä kun miehen ystäviä oli meillä kylässä ja myös muuta sellaista on mielessään kuvitellut, mikä ei todellakaan ole totta tai pidä paikkaansa. Elämämme on jo pidempään ollut sellaista, että mies saa mennä ja tulla miten haluaa, mutta minun on pysyttävä kotona. Jos haluan lähteä jonnekin niin se on perusteltava hyvin ja siltikin kun tulen takaisin niin on edessä hirveä kuulustelu. Olo on kuin olis vankilassa ja nyt viime aikoina olen alkanut pelätä sitäkin, että kun mies on välillä todella uhkaava niin sillon on tuntunut, ettei ole kaukana se, että löisi.
Tuossa on linkki aiempaan keskusteluun
http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/viestiketju/1150069/mieheni_alka…
ap
vai siitä, että mies ei pärjää lasten kanssa kotona ja kokee siksi poissaolosi raskaaksi.
Jos kyse on ensimmäisestä niin ota ero, vaihda paikkakuntaa ja hae lähestymiskieltoa sekä muuta osoitetietosi ja puhelinnumerosi tuntemattomiksi. Jos mies ei kerran lähde hoitoon niin tilanne tuosta vain pahenee ja mitä pitemmälle tuo jatkuu, sitä vaikeampi sun on päästä karkuun enää.
Jos kyse on ensimmäisestä niin opeta sitä kädestä pitäen hoitamaan lapsiaan, ja kehu sitten, jotta se kokisi pärjäävänsä.
jo lastenkin kannalta on helpompi erota nyt, kun he ovat pieniä.
Eikä mies tuon ikäisiä lapsia saa itselleen, vaikka kuinka uhkailee. Jos oikeuteen mennään, olet pienituloisena oikeutettu oikeusavustajaan. Ehdotan että laitat asuntohakemuksen menemään tai alat etsiä uutta kotia jo heti, ja mieluusti salaa mieheltä. Laita myös verkkokomeroon valmiiksi pakattu kassi, jossa on yöpymisvarusteet ja vähän rahaa. Voi tulla äkkilähtö, etkä pääse sitten tavaroita hakemaan.
Muistan lapsuudestani minkälaista se on.
Isäni on sairaalloisen mustasukkanen ja yritti saada äitini luopumaan ystävien tapaamisesta, kaupassa käynnistä yms.Äitini ei vain antanut periksi.Äitini mennessä esim.ystävälleen kahville, isä pakkasi meidät lapset autoon ja menimme kyttäämään kadun varteen että meneekö äiti varmasti sinne, koska lähtee, tuleeko suoraan kotio yms.
Isälläni kyllä oli muita naisia, joten hän syyllisti äitiäni siitä mitä itse teki.
Jos miehesi ei kerta suostu muuttumaan ja on sitä mieltä että paikkasi on kotona, suosittelen, ota ero!Hän uhkailee nyt että et saisi lapsia, anna mennä toisesta korvasta sisään toisesta ulos(tiedän kokemuksesta että vaikeeta on).
Toivon ettei kukaan saisi kokea tuollaistakaan lapsuutta mikä minulla on ollut.Muistan tapahtumat ihan selkeästi ja isäni väittää että kaikki on mun mielikuvituksen tuotetta(vaikka veljeni muistaa saman), eikä suostu myöntämään tosiasioita.Minun ollessa jo aikuinen äitini otti eron.
Anteeksi kun hiukan myös avauduin tässä ketjussa.
#3
Terapiastakin voisi tietysti olla apua, jos mies suostuisi sellaiseen menemään.
Olet aikuinen ihminen, eikä sinun tarvitse elää kenenkään määräysvallan alaisena. Tuollainen touhu ei anna lapsillesi oikeaa kuvaa parisuhteesta ja perhe-elämästä. Lähde kun vielä voit (ennenkuin mies äityy väkivaltaiseksi).
Voimia! Lyön kuitenkin vetoa, että kun pääset omaan kotiin ja elämä helpottuu henkisesti, voit hengittää vapaammin ja pian olet oikeasti onnellinen!
Tuli niin paha mieli sun puolestas, aika narsistisia piirteitä löytyy miehestä kyllä.
Millä perustelee sen että epäilee sun pettävän?
Minun exä väitti että naiset vaan on heikompia ja lankeaa helpommin, siksi niitä pitää vahtia ja asettaa rajat. Itse petti jatkuvasti.
Kun saimme lapset hoitoon niin piti olla kotona että olisi kahden keskistä aikaa. Ja kun lapset olivat kotona hän meni, koska haluaa pitää yllä kaverisuhteita. Mulle ei siis jäänyt koskaan mahdollisuutta lähteä ulos.
Voimia, koita saada elämäsi kuntoon, sulla on oikeus elää myös.
.. mutta kuulostaa pahasti siltä, että miehellä on vialla muutakin kuin pelko menettämisestäsi.. Sinänsä tyhmää, kun juuri toiminnallaan aiheuttaa sen, että jossain vaiheessa, ellei suostu ottamaan vastaan apua, häätää sinut ja teidät muualle.
Tiedän erään perheen jossa isä oli narsisti, äiti ei ymmärtänyt, että isä oli henkisesti sairas vaan kesti tilannetta, kunnes lapset hommasivat heidät aluksi turvakotiin ja sitä kautta isä hoitoon. Mutta väitän, niin kuin tässä ketjussa aiemmin jo sanottiinkin, että kenenkään lapsen etu ei ole kasvaa tällaisessa liitossa tai suhteessa, vaan rauhallisessa, turvallisessa ympäristössä.
Ehdottaisin, että menet juttusille terveydenhoitajan luokse, edellyttäen tietenkin, että teillä on sellaiset välit, että pystyt avautumaan hänelle asiasta. Puhu kuitenkin jonkun luotettavan aikuisen kanssa, joka tarvittaessa auttaa sinua vaikka keskellä yötä jos tarve vaatii..
lapset tulevat kärsimään jos jäät, samoin sinä itse.
(minulla on yhä tuo työpaikka, mutta tuskin siihen palaan, varsinkaan jos jään yh:ksi, lapset joutuis olemaan paljon hoidossa), jossa on paljon työmatkoja. Näin jälkeenpäin ajateltuna, tuota mustasukkaisuutta ja tarkkailua oli ehkä jo sillonkin miehessä, muttei näin pahasti kuin nyt. Mieheni oli aina kun mahdollista mukana noilla työmatkoillani ja jos ei ollut niin kyseli tarkkaan mitä siellä tapahtui. Muttei mitenkään syyllistävästi tai niin, että jotain epäilisi. Tapasin myös ystäviäni tuolloin, mutta en niin kauhean usein työni takia. Useammin oltiin miehen kanssa kaksin liikenteessä, käytiin molempien ystävillä jne. Joskus kävin myös yksin ja sillon mies sieti tämän eikä pahemmin kuulustellut.
Miehelläni ei siis ole mitään todellista aihetta epäillä, että olisin häntä pettänyt. Alan olla henkisesti niin lopussa, että kohta en enää jaksa hakea eroa, jos tämä vielä jatkuu.
Olen harkinnut sitäkin, että alkuun muuttaisin vanhempieni luokse lasten kanssa. Siellä olisi yläkerrassa ns. oma asunto, johon mahduttais lasten kanssa ja kun sen tiedän jo nyt, että täältä on vaikea löytää asuntoa nopeasti. Toisaalta en tiedä miten äitini tuohon suhtautuisi. Hälle jokin aika sitten puhuin mieheni käytöksestä ja siitä, etten enää jaksa niin äitini totesi siihen, että taidan vaan liiotella. En kyllä toisaalta ihmettele, koska ulkopuolisille mieheni osaa esittää niin ihanaa miestä, mutta arkemme on nykyään kaikkea muuta kun ihanaa.
ap