Lue keskustelun säännöt.
Miksi sinulla ei ole ystäviä?
Kommentit (17)
on mul pari ystävää,ei vaan asu lähel... joskus nään...en luota ihmisiin,siksi ei ole ketää tosiystävää.enkä kaipaakaan.mieluummin oon omis oloissani:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystävyys on kauhean rasittavaa. Jos joku yrittää ystävystyä kanssani, pakenen kyllä äkkiä.
Ystävyys on kauhean rasittavaa. Jos joku yrittää ystävystyä kanssani, pakenen kyllä äkkiä.
En todellakaan tiedä, miten ystäviä hankitaan. Lapsena se kävi jotenkin itsestään, nykyisin ei. Ja vielä jossain vaiheessa vanhempanakin aina tuli jostain ihmisestä sellainen tunne, että ollaan samankaltaisia, ja niitten kanssa kaverustui ilman hirveitä miettimisiä, mutta nykyisin ei tule sellaista kenestäkään, enkä osaa tulkita, haluaisiko joku ystäväkseni vai inhoaako hän minua. Mulle on vissiin tullut aikuisiällä joku aspergerin syndrooma.
Ihminen on pohjimiltaan niin paha, että ei sellaiseen voi luottaa. Omat heikkoudet jos paljastat jollekin "ystävälle", voit olla varma, että sun heikkouksias käytetään sua vastaan, ennemmin tai myöhemmin. Mulla on sellasia höhötys-kavereita, joiden kanssa voi pitää hauskaa ja puhua hulluja. Syvimpiä tuntojani mä en toiselle ihmiselle paljasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en kaipaa vapaa-ajalla ystäviä/tuttavia joita tavata. Oma perhe ja puoliso riittävät vallan hyvin. Yksi ystävä minulla kuitenkin on, mutta hän asuu kaukana ja yhteydenpito on vähäistä, noin kolme-neljä kertaa vuodessa.
Käytti minua hyväkseni ja mä aina soitin (kauheat puhelinlaskut), tarjosin kyytejä ilman bensarahaa yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
rasittavaa...meinaan ystävät ois aina soittelemas,tai tulossa kylään...ei ei ei...
ei semmosta jaksa yksinkertasesti.mä en muutenkaa kaipaa ketää kotiini:)
olen niin harvasanainen ja epäsosiaalinen mörökölli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen niin harvasanainen ja epäsosiaalinen mörökölli.
Sota aiheutti välinpitämättömyyden. Suomalaiset eivät suinkaan olleet aikojen alusta epäsosiaalisia mörököllejä. Apaattisuus ja epäsosiaalisuus on peritty sodasta selvinneiltä vanhemmilta. Sota aiheutti lukuisia mt ja käyttäytymis sairauksia.
He ovat syypäänä kaikkeen. En nyt sano että heidän olisi pitänyt kuolla ja suomen antautua Neuvostoliitolle. Tilanne olisi kuitenkin parempi. Itsenäisyys maksoi pitkän hinnan.
Nykyään harva tervehtii rappukäytävässä. Juuri nämä pienet käytöshäiriöt ovat sodan jälkeistä perintöä.
Välinpitämättömyys ja apatia, ankeus, piheys, surumielisyys, kyynisyys...
Joskus toivon että suomi olisi antautunut Neuvostoliitolle, niin asiat olisivat paremmin. Kallis hinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en tarvitse kavereita. En halua enkä aio olla aina se kenellä menee huonoiten. En aio olla ystäväpiirini rumin yms...Parempi olla yksin.
ovat usein vain toisten hyväksikäyttöä.
muuttoihin, lastenhoitoon.
onko aitoa ystävyyttä olemassakaan???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jonka kanssa haluaisin viettää aikaa ja jakaa asioita. En koe olevani samoilla aalloilla kenenkään kanssa. Lähinnä kärsin muiden ihmisten jorinoista.
Jos minulla on hetki vapaata, käytän sen perheeni kanssa ja kodin hoitamiseen.
että mun vaan on ollut mahdoton päästä siitä yli. Eikä välit yhteenkään ystävään oo sen jälkeen olleet enää entisellään. Yhden kanssa sentään jonkin verran pidetään yhteyttä, hän jopa kyselee mun kuulumisia. Mutta muista ei oo vuosiin kuulunut mitään. Minäkin sitten vain kohteliaisuudesta kirjoitan jotain about kerran vuodessa.
Mutta elämässä tapaa uusia ihmisiä, ja toivon, että vielä tässä saan uusiakin ystäviä taas. Joskus nimittäin kyllä jonkinlainen ystävänkaipuu vaivaa.
joo eli nuorena mulla oli kavereita mut mä aina ripustauduin niihin,ihan ku johonki poikaystävään enkä tajunnu mix,sitten myöhemmin tein niin miesten kaa,eli kiinnyin ihan liikaa ja ripustauduin mut sillo jo tajusin ettei se oo normaalia ja jätin miehen aina ennen kun tulin liian riippuvaiseksi.5v.sitten,ollessani 28v. sain diagnoosin tunne-elämältä epävakaa persoonallisuus ja sen myötä tajusin et miks näin olin käyttäytynyt,enkä sen koommin oo pitänyt kavereihin yhteyttä kuin satunnaisesti,enkä solmi ystävyyssuhteita enää.eli omasta päätöksestä ei oo ystäviä tai niihin harvoihin pidän etäisen viileet välit,kerran-pari vuodessa käydään bilettää ja lasten synttäreillä puolin ja toisin,mut en tosiaan aio olla kenenkää riippakivi..
Ihminen on pohjimiltaan niin paha, että ei sellaiseen voi luottaa. Omat heikkoudet jos paljastat jollekin "ystävälle", voit olla varma, että sun heikkouksias käytetään sua vastaan, ennemmin tai myöhemmin.
Mulla on sellasia höhötys-kavereita, joiden kanssa voi pitää hauskaa ja puhua hulluja. Syvimpiä tuntojani mä en toiselle ihmiselle paljasta.