Lapsia kylässä, käyttäytymisestä
5v tyttäreni kanssa tuli omakotitalomme pihaan leikkimään 6 ja 7 v tytöt naapurustosta, ennestään ei oikeastaan tunnettu. Siis ihan kahdestaan ilman aikuisia tulivat, kysyivät saako meidän pihaan tulla ja annoin luvan. No kaikki meni ihan ok, olivat hetken. Tämä siis pari päivää sitten. Tänään tytöt tulivat uudestaan. Riehuivat leikkimökissä niin, että pelkäsin ikkunoiden puolesta, hajottivat pihasta koristelinnun (eikä niitä edes hävettänyt!), kuljettelivat kaikkia tavaroita (ei leluja) ympäriinsä ja riekkuivat ylipäätään mielestäni tosi raisusti. Kolmivuotiastamme alkoi pelottaa, ja hän tuli sisälle. Sanoin, että meillä on nyt välipala-aika, ja tyttöjen on lähdettävä.
Tuollaisiako pikkutytöt nykyään ovat? Olen aika hämmästynyt. Mitä sanon ensi kerralla, kun haluavat pihaan? Tuollaista riehumista en kyllä meidän pihalle halua, vaikka kiva olisikin, että lapsilla olisi kavereita. Mutta omatkin (isommat) työnnän läheiselle kentälle tai metsikköön, jos elämöinti alkaa olla tuon tasoista. Johan siinä hajoaa kaikki istutuksetkin (joo, on meillä pihassa leikkipaikkaakin, eikä pelkkiä istutuksia, kaksi leikkimökkiä, trampoliini, keinut, hiekkalaatikko ym.).
Kommentit (12)
lapset tekee sitä joskus. enemmän mua ärsyttää/ihmetyttää sellaiset lapset, jotka kiellosta huolimatta tyynesti tekevät jotain kiellettyä ja väittävät vielä vastaan. Pojillani on tällainen 7v kaveri ja käytös on joskus melko hyytävää.
riehuminen seis ja pihan sääntöjen kertominen tytöille. Jos ei olla sääntöjen mukaan niin ei ole asiaa pihalle. Piste.
et puuttunut mitenkään peliin. Annoit tyttöjen luulla, että moinen käytös on teillä sallittua.
Sun olis heti pitänyt puuttua asiaan ja kertoa teidän säännöt.
En ollut itse näkemässä, vaan äitini oli pihalla tyttöjen kanssa. Hän oli kyllä puuttunut ja tiukastikin kieltänyt, mutta tytöt eivät olleet kieltoja ja komennusta huomaavinaan.
Minä soitin tänään lapsen kaverin äidille, koska lapsi hyppi silmille ja vähät veisasi minun sanoistani.
Nyt mietin, kiellänkö lastani leikkimästä kokonaan ko. lapsen kanssa. Minä en tuollaista kaveria siteäisi itse, joten miksi lapsenikaan pitäisi?
Loputtomiin ei voi ymmärtää.
Viestität omalla käytökselläsi tytöllesi, että vaikka toiset tulisivat hyppimään meidän seinille, niin äiti vaan hyssyttelee välipalalle...
Ei, mutta tosissaan: Kuika aoit opettaa tyttärellesi sanomaan EI ja vetämään rajat vieraille ihmisille?
En tosiaan tiedä, kun olen kauhean huono sanomaan muiden lapsille. Siksi kysynkin neuvoa teiltä, ja ymmärrän kyllä olla kiitollinen niistä. Olen tosi huono sanomaan aikuisillekin EI.
käyttäytymään huonosti?
Sehän on sinun KOTISI.
Ensi kerralla olet jämäkämpi, lapset uskovat kyllä kun heille sanoo. Asiat täytyy sanoa tiukasti ja yksiselitteisesti. Jos sanoo jotenkin näin: "emmänyttii saako niitä kukkia repiä siitä penkistä.." niin voi olla ettei asiat mene perille.
Ja lapsille pitää sanoa jo heti kun riehuminen on alkamassa. Jos leikkimökissä on riehuttu jo 10 minuuttia ja aikuinen katsellut vierestä sanomatta sanaakaan niin haloo, lapset luulee että tässä leikkimökissä saakin leikkiä niin että seinät ryskyy.
Ensi kerralla kun lapset tulevat teidän pihalle, otat paremman komennon heti alkuunsa,kerrot teidän pihan säännöistä ja estät riehumisen ennen kuin se alkaakaan etkä pakene minnekään voileivän laittoon.
Ja jos lapset eivät usko ja osaa olla ihmisiksi teidän pihalla, niin ensi kerralla sanot että ei kiitos, tänään ei sovi että tulette meidän pihalle leikkimään. Senkin voi ihan hyvin sanoa.
juttuja. Meidänkin rauhallinen poika saattaa muuttuu häiriköiväksi ja meluisaksi tahtoessaan jos ei ole aikuista paikalla joka asettaa rajat.
Meillä pyörii tässä naapurinpoikia ja meno on sellaista, että kyllä hirvittää. Meidän pihalle en enää huoli leikkimään, ilman että olen itse ulkona vahtimassa. Josko sittenkään. Meno vaan menee ihan mahdottomaksi, on jo autojenkin maalipinta vaarassa jne.
Ilmoitat, että meidän pihassa ei riehuta, menkää kotipihaanne. Ja sitten laitat portista tielle.
Lasten kaverisuhteet on hankalia, kyllä, mutta en minä halua lapselleni tuollaisia kavereita.
tiukkasanisesti. Niin mä ainakin teen, ja lapset kyllä uskoo. Ei siis jäädä murehtimaan ja marisemaan selän taakse, vaan kohdataan lapset lapsina, jotka on hölmöjä ja koheltaa.