Itkettää ja suututtaa

ennen laskettuja aikoja.

Mieti että enää kyse on kuitenkin päivistä! Tiedän, että on vaikeaa, mutta hae ne kipupiikit ja koita kestää, pian se odotus palkitaan.. ja sen jälkeen on aika valittaa jo aivan muista asioista.

tuttu tunne..sama homma oli mulla.. kokeile et meet makaamaan maahan kylelles ja laita tyyny jalkojen väliin, mulla autto vähäsen tää..

Sain käynnistyksen koska minulla oli niin vaikea olla henkisesti ja fyysisesti. Valvoin yöt, valvoin päivät, oksentelin ja itkin ja paino laski...

ei tyynytkään auta. Odotan, että mies tulee kotiin. Ja toivon, ettei lapsi herää ennen sitä. En pääse liikkeelle näköjään enää tuoliltakaan.

vaikkein mitään vaivoja olisikaan eli muuta en voi sanoa kuin yritä jaksaa:)

tiennyt, että terveyskeskuksesta saa kipupiikin X (

Samat vaivat oli ja ei munulle edes ehdotettu.

Mutta koita jaksaa, ei se pieni sinne asumaan jää

: )

Jos ajattelisit lapsesi parasta et puhuisi käynnistyksestä. Ja tiedän itse nuo vaivat.

Nyt pienehköä asennemuutosta kehiin!



Kokeilepa huvin vuoksi asennoitua siihen niin, että viimeistään kolmen viikon päästä se on ohi ja sen nyt ihminen seisoo vaikka päällään! Googlaa issias/iskias ja katso sieltä juttuja jotka tohon kipuun auttaa ja sitten jos ei auta muu niin haet sen kipupiikin ja piste.



Terveisin viimeiset 3 kuukautta raskausaikana samasta kärsinyt.

jokaisessa (3) raskaudessa. Meinasin myös kaatua kun yhtäkkiä ei jalka enää kantanutkaan. Olin tosi kypsä ja tympiintynyt mutta kärsittävä vain oli. Mikään ei oikeastaan auttanut. Lisäksi liitoskivut oli tosi pahat. Nämä alkanut aina kerta kerralta aikaisemmin.. Sympatiat on kyllä sun puolella;koita sinnitellä. Lepää ehkä se vähän auttaa. Käynnistystä et ikävä kyllä taida tän vaivan takia saada. Itellä vissiin kohta taas edessä samat kivut,nyt rv 10+..