Ikää 36, hyvä työ ja pitkä parisuhde, ei lapsia. Miksei?

a) oikeasti on tahatonta lapsettomuutta, mutta ei jaksa selitellä sitä aina kaikille

b) oikeasti ei pidä lapsista, mutta ei halua saada lapsivihaajan mainettakaan

tai sitten vaan on vähän hölmö

Hoida sinä white trash vaan ensin ne omat kakarasi ja mieti sitten vasta muiden tekemisiä.

voihan niitä haluta vaikka aina, mutta toteutukseen ei vaan ole vielä päästy käsiksi.

Jos kaikki puitteet on, mutta ei silti ole lasta. Ja kyllä se ikäkin näyttelee jo osaansa. Joten minäkin epäilisin, että peittelevät tahatonta lapsettomuuttaan?

Just tollaset tahdittomat kyylät kuten ap ovat epämiellyttäviä. Miksi oletat, että muiden ihmisten pitäisi sulle tilittää asioistaan.



Onko sulla jotenkin tyhjä elämä vai mistä kiikastaa, kun sun tarvitsee oikein täällä pohtia _jonkun toisen pariskunnan_ valintoja? Ilkeä ja tyhmä taidat olla.



Kolme sanaa: Ei kuulu sinulle. Varsin yksinkertaista. Meneekö jakeluun?

kaikilla niillä on eri selitys.



Yhdessä vaimolla on sairaus, joka todennäköisesti pahenisi raskauden ja imetyksen aikana ja johon hän tarvitsee lääkkeitä, joita ei voi raskaana ollessaan käyttää. Hän ei huhuile asiasta ihan kaikille, koska ei halua, että häntä ruvetaan myöskään kohtelemaaninvalidina (vaikka oikeastaan hän on sitä). Mutta varsinaisestihan hän ei ole lapseton, hän voisi saada lapsia, jos siis muuten voisi saada lapsia.



Toisessa perheessä mies on reissutöissä, eikä vaimo ole sitä mieltä, että haluaa lapsia niin paljon, että viitsisi ne käytännössä yksinhuoltajana kuitenkaan hoitaa.



Toisella pariskunnalla ei ole mitään virallista lapsettomuuden syytä, vaikka tutkittu on. Ei vaan tärppää, vaikka kaiken pitäisi olla hyvin. Osa ongelmasta voi kyllä olla siinäkin, että näidenkin mies on paljon reissussa, eikä ne siittiöt kai kuitenkaan skypessä hypi.



Yksi pariskunta on 36 ja he eivät tee lapsia nimenomaan siksi, että molemmilla on hyvä työ - vaimollakin työ, jota rakastaa ja jossa on Euroopan mittakaavassa tosi hyvä, mutta josta joutuisi luopumaan jos tulisi äidiksi. TYkkää lapsista, muttei niin paljon että luopuisi sen hyväksi kaikesta muusta.



Kaikenkaikkiaan tämä kiehuu kasaan siihen, että EI OLE PAKKO TEHDÄ LAPSIA VAIKKA NIISTÄ TYKKÄISIKIN.

Hyvästä parisuhteesta ja elämästä voi nauttia ihan kaksinkin.

Kaikkein eniten risoo "lapsellisten" utelut lasten teosta. Ollaan yli kolmekymppisiä ja meillä on syymme miksi ei oo lapsia. En halua selitellä tutuille, miksi aikanaan ei yritetty lasta. Nyt ei saada vaikka yritetää. Syytä ei tiedetä eikä jakseta mitää tutkimushässäkkää. Siitäkää ei haluta tutuille tilittää. Eikä haluta kuulla mitää "hyviä" vinkkejä eikä kommentteja. Mitä lapsettomien lapsettomuus muille kuuluu? Syitä voi olla monia, eikä niitä yleensä haluta jakaa muille. Jokanen tavallaan.

Sellainen kai olisi tahdittomuutta, jos kysyisi päin näköä? Opettele sinäkin sanojen merkitykset ennenkuin käytät niitä. Ja olettaako ap että joku hänelle tilittää elämänsä? Taidat siis ihan itse olla tuollainen 36-vuotias lapseton, joka ei saa lapsia, ja jota pännii, että joku ihmettelee asiaa????

Ja parisuhdetta ennen sitä takana yli 15 v.

ettei yritetäkään, kun alkaa selittää sinulle icseistä ja passeista ja niiden liitännäisjutuista, kun et kuitenkaan tajuaisi mitään. Ja vaikka tajuaisit, ei toinen välttämättä asiasta halua kertoa. Ehkäpä itkua niellen selostaa, että ei vielä olla keretty edes yrittää, vaikka onkin viimeiset 10 vuotta syytänyt rahojansa lapsettomuushoitoihin.

tietenkään ei kenellekään kuulu se, että tekeekö lapsia ja jos ei tee niin miksi ei tee, MUTTA jos kerta sanoo että rakastaa lapsia ja haluaa niitä, mutta kuitenkaan niitä ei varsinaisesti "yritä tehdä", ja ikää jo 36, niin onhan tuo oikeasti vähän outoa. Siinä ei ole mitään outoa, jos ei halua lapsia, sen ymmärrän täysin. Tai joku nuori ajattelee noin niin tottakai ok. Mutta tässähän kuitenkin kyse jo suht iäkkäästä parista noin ensisynnyttäjäksi.

Hyi.



Mutta se on niin moneen kertaan nähty, että ihmiset joiden oma elämä on onnetonta tmv. ovat pahimpia spekuloimaan muiden yksityisasioita pyytämättä, ja just tohon sävyyn niinkuin ap teki.



Oma elämä se on tympeillä juoruakoilla se, jota kannattaisi setviä.

Hyi.

Mutta se on niin moneen kertaan nähty, että ihmiset joiden oma elämä on onnetonta tmv. ovat pahimpia spekuloimaan muiden yksityisasioita pyytämättä, ja just tohon sävyyn niinkuin ap teki.

Oma elämä se on tympeillä juoruakoilla se, jota kannattaisi setviä.

Musta ap:n kyssäri ei ollut mitenkään outo. Kyllä mäkin ihmettelen tuttavapariskuntia, jotka +30 ja olleet pitkään yhdessä, ja lasta ei kuulu. Kun muut lisääntyvät ympärillä.

Jos kerran päätäsi pyytämättä vaivaat muiden ihmisten asioilla.



Onneksi mua on siunattu avarakatseisemmalla nupilla, joten mun on hyvin helppo elää, ja tunnenkin monenlaisia ihmisiä, jotka tekee kukin oman elämänsä ratkaisut itse, eivätkä toteuta mitään "perusmuottia" just vaan siksi, kun niin "pitäisi" jonkun rajoittuneen juoruakan mielestä nyt vaan tehdä.



Vaikka sekin on ihan ok, jos on ne kaksi lasta, koira ja kartanovolvo.

Meillä oli hyvät työpaikat ja hieno talo etc. Syy lapsettomuuteen oli yksinkertaisesti se, että mies ei halunnut lapsia. Välillä väläytteli vihreää valoa silmänlumeeksi, mutta lopullista ratkaisua ei saanut tehtyä. Lapset olisivat rajoittaneet kuulemma liikaa elämäämme.



Lopulta minäkin olin varmaan rajoittava tekijä, ja erosimme, kun olin 40v. 2 vuotta myöhemmin synnytin esikoiseni, ja tulipa sitten vielä toinenkin lapsi parin vuoden kuluttua.

Se vaan on arka paikka tunnustaa ja selittää että miksi sitten on siinä suhteessa. Mutta voi olla niin, että rakkaus kumppania kohtaan on suurempi kuin halu saada lapsia. Nimimerkillä kokemusta on.

Olipa ihanaa lukea tämä viesti! Minulla ja miehelläni tulee kohta 13 vuotta täyteen parisuhdetta eikä ole vielä lapsia. Olen vain niin kova epäröimään ja aina on ollut jotakin muuta. Mieskään ei ole painostanut. Nyt koen vihdoinkin olevani valmis (yksi raskaus tosin meni jo kesken). Saa nyt nähdä onko onni myötä. Mua on ahdistanut, että olenko ainut, joka odottaa ja odottaa ja ikää tulee..

Onnea matkaan. Hienoa, että olet rohkaistunut. Elämä kantaa ihan taatusti, kun lapsi ilmoittaa tulostaan. Sen hienompaa asiaa ei elämässä olekaan.



Minuakin surettaa jotkut tuttavapiirin ihmiset, jotka selvästi eivät uskalla ikäänkuin ottaa sitä viimeistä harppausta kohti raskautta. He ovat hyvin koulutettuja ihmisiä, jotka ovat pystyneet kontrolloimaan elämäänsä jo iät ja ajat ja pelko siitä, että raskaus ja lapsi on ihan uusi juttu, on suuri. Mutta minkä ihanuuden he menettävätkään, jos eivät uskalla sille tielle lähteä.